50-60 -luvuilla vaikutti Värtsilässä paikallispoliisina Venski (Svensk), joka asui jokirannassa Uudenkylän koulun Niiralan puolella. Venski kävi silloin tällöin tapaamassa isäukkoa Sääperillä, varmaankin virka-asioissa.
Häneltä kuitenkin liikeni aina aikaa ja tapaistaan huumoria minullekin. Noihin aikoihin oli koulussa ja pyhäkoulussakin opeteltu ahkerasti ulkoa Raamatun Sepeteuksen suuren poikajoukon nimiä. Meninkin ansaan ensimmäisellä kerralla, kun Venski kysyi Sepeteuksen poikien isän nimeä. Aloin luetella poikia ja Venski sanoi, että täysin väärin. Isän nimi oli Sepeteus. Joka ainut kerta kun näimme, vaikkapa kylillä, hän kysyi tämän saman kysymyksen. Mutta ennen kuin ehdin sanoa Sepeteus, hän jo sanoi, että väärin, se on Sepeteus.
Erään kerran olimme poikajoukolla Sallisen kohdalla ja keksimme kokeilla, sujuuko pyöräily neljästään. Kyllä sujui, mutta vain alamäkeen, joka sopivasti olikin siinä paikassa. Kaksi tarakalla, yksi satulassa ja yksi tangolla. Niin sitä mentiin, kunnes paikalle tuli Venski. Pyörällä muistaakseni hänkin, koska tunnistin tulijan jo kauempaa.
Se oli ainut kerta, kun Venski ei kysynyt Sepeteuksen poikien isän nimeä. Sen sijaan hänellä oli tärkeä poliisitiedote kerrottavana: älkää hyvät pojat tuolla lailla ajelko. Lentävät (Liikkuva poliisi) ovat juuri täälläpäin liikkeellä ja antavat teille sakot, jos näkevät.
Oli siinä pyörän kyydissä muistaakseni myös kaima Sallisen vanhin pojan jytky. Jos luet Värtsiä siellä kaukana Kanadassa, niin ilmoita pikimmiten, varsinkin jos et ollutkaan kyydissä.
Sakari H
Nuorimmille lukijoille selvennykseksi, että Sakari H tarkoittanee Uudenkylän koululla entistä kirjastotaloa, joka nyt on myyty yksityiselle. Korjauksena sen verran, että Svenskin talo oli ent. kirjastotalosta seuraava talo samalla puolella Patsolaan päin eli vielä tarkemmmin kirjastotalon ja Myllyrannan välissä. Nykyään siinä asustaa Sulo Nissinen.
Martti Svensk oli kyläpoliisi parhaimmasta päästä – Värtsilän ”reinikainen”. Svenskit olivat jonkin aikaa meillä maito- ja piimätinkiläisinä pikkusiskon syntymän aikoihin. (Svenskin rouva kun oli kätilö.)Mieleen jäi Svenskin metsästysohje: ”vuole tulitikun päät teräviksi ja laita ne hangelle jäniksen jäljen päälle. Kun jänis kulkee polulla seuraavan kerran, se katsoo mitä jäljillä on ja puhkaisee terävään tikkuun silmänsä.Sokea jänis on sitten helppo ottaa hiihtämällä kiinni”.Ei tullut saalista, koska ei edes annettu kokeilla.
Svenskistä ja metsästyksestä vielä pieni juttu.
Minulla oli Patsolan koulussa ritsat ja opettaja sai jotenkin tietää asiasta. En muista metsästelinkö pikkulintuja avoimesti vai kielikö joku opettajalle. Joka tapauksessa ritsojen tuonti kouluun kiellettiin jyrkästi. Kysytiin opettajalta perustetta moiselle kiellolle. Hän sanoi että aseella pitää olla poliisin myöntämä kantolupa. Mentiin sitten Svenskin puheille ja ymmärtäväisenä poliisina hän kirjoittii meille kantoluvan. Rajoitukseksi laittoi että koulualueella ei saanut ampua. Kuitenkin rinta rottingilla kuljettiin.
Venski jahtasi pyssyn kanssa meidän jatkuvasti irti juoksevaa Turre-koiraamme. Turre oli sitkeä sissi, puri poikki hihnat ja uskollisesti seurasi. Lassi-setä aikanaan kertoi seurailleensa kunnan työläisten talon ikkunasta(jossa asuivat) ja väitti Turren osanneen väistää Venskin pyssyä juoksemalla ojaa pitkin. Venski oli kehunut Lassille Turren juoksujen nyt päättyneen ikiajoiksi.Mutta Turre oli noussut taas pellolle ehjin nahoin matkan päästä.Oli Turrella toinenkin vainooja, suntio-Kalle. Hän kulki kirkonmenojen alussa pitkin käytävää ja katsasti penkkien alle, Turrella kun oli myös hengellisiä taipumuksia. Kerrankin sidoimme sen Eeli Varosen latoon joululahjaksi saamallamme kaulahuivilla mennessämme kirkkoon ja sinnehän Turrekin osaili kaulaliinan repaleet iloisesti kaulassa lepattaen. Kerran se oli maastoutunut siskoni pulpetin alle koulussa ja muutenhan se olisi ollutkin hyvä piilo, mutta kun ulkoa kuului koiran haukku, ryntäsi Turre piilopaikastaan ja loikkasi ikkunasta pihalle. Mitä lie siskolle siitä seurannut, en enää muista. Mutta Svenskistähän tämä alkoi, miten lie rönsyillyt tämäkin juttu;)
Laitanpa oman tarinan Venskistä!Kulkeehan minulla muistuttaja
aina mukana! Paikka oli Aitalammin soramontun luona oleva suora.
Olin siirtänyt auton laanilta, jossa oli Kaukopäähän lähtevä kuorma, siinä vielä seisoskeltiin kun huomattiin Venskin tulevan
Skodallaan Kenraalinkylästä päin kun ei näyttänyt hiljentävän
vautia väistyimme tienreunalle. Velmu kun oli kumartui vielä ratinpäälle ja näytti, että sattuuko rakoseen.
Kuului vain auton alla kolahdus. Ajoi ainakin satametriä ennekuin
pysähtui, sieltä huusi, että sattuiko mihin. Ei sattunut vastattiin. Venski jatkoi matkaa. Selvisi muös kolahduksen syy.
Oli ajannut tien reunalla olleen lapion varren poikki.
Myöhemmin pienensin terää ja kun varttakin oli jäljellä sain
siitä henkilöauton konttiin sopivanlapion. Se on kulkenut mukana
jo yli neljäkymmentävuotta! Joskun on sitä tarvittukin.
-Eikä tämä ollut ainut tarina.
Virtasen koira oli livahtanut kirkkoon ennen messun alkua. Suntio alkoi häätistellä sitä ulos. Mutta rovasti tuli väliin ja lausahti: ”Elä, elä! Se on ainut, joka käy Virtaselta kirkossa!”
Tapaus ei liene Värtsilän kirkosta Uskin ja suntio-Kallen ajoilta. En nimittäin muista Värtsilästä kuin yhden Virtasen. Hän oli Kimmo Virtanen, L.E. Uskin ja Leino Hassisen jälkeen. – Muuten, Muistelija, voisit tilata Joukolta novellin Turresta ja Venskistä. Sen voisi lukea jossain Värtsilä-päivien tilaisuudessa. t. Ierikka