Kuin susi ulvoisi…

Ekologista matkantekoa Alaskan malamuuttien vauhdittamana. (Googlen kuvapankki)

Monia kyläläisiä on viime aikoina hämmentänyt Sääperin takaa kantautuva ”suden ulvonta”. Olen itse jo muutamaan kertaan törmännyt kyläläisiin, jotka ovat ensi alkuun luulleet suden ulvovan kylän liepeillä. Turha pelko, sitä se ei viime viikkoina ole ollut, vaan Sääperinrannan karvainen asukkimme, joka kapinoi opettelua koiratarhassa oloon. Kuulaana aamuna on ulvonta kantautunut aina Sinilinnun portaille saakka, vaikka linnuntietäkin on matkaa jo muutamia kilometrejä.

Tämä meidän karvainen veijari on nimeltään Dash, kuvassa kesäkuulla lähes 10 kiloa sitten. Painoa on nyt jo reilut 40 kg! Kuva Eero-Matti Lintunen.

Tämä karvainen ulvoja on allekirjoittaneen reilut 8kk vanha alaskanmalamuuttiuros. Lainaan tässä seuraavassa kuvaelmaa kyseistä koirarodusta. Lainaus on otettu suoraan Wikipediasta .

Alaskanmalamuutti (engl. Alaskan malamute) on suuri pohjoinen koirarotu, yksi arktisen alueen pystykorvista. Alun perin se kehitettiin raskaita kuormia vetäväksi rekikoiraksi. Malamuutit ovat ystävällisiä, älykkäitä ja seuraa rakastavia koiria. Ulkonäöltään ne muistuttavat sutta, vaikka eivät ole sille erityisen läheistä sukua.

Alaskanmalamuutti on eräs kaikkein alkuperäisimmässä muodossaan säilyneistä koiraroduista, ja sen luonteen ymmärtämiseksi on tärkeää ottaa huomioon se, millaiset ominaisuudet olivat tarpeen malamuuttien alkuperäisessä elinympäristössä. Sitä pidetään älykkäänä, ihmisystävällisenä ja uutterana rotuna. Malamuutti ei koskaan saisi olla pelokas tai aggressiivinen, vaan oman arvonsa tunteva ja luotettava työkoira. Alaskanmalamuutteja käytetään yhä rekikoirina, usein myös seura- tai näyttelykoirina ja monipuolisina harrastuskoirina. Malamuutin kanssa voi harrastaa esimerkiksi reki- tai kärryajelua, vaeltamista kesällä tai talvella, agilitya tai tokoa ja koiranäyttelyitä.

Malamuutti on vahvasti laumasidonnainen koira eikä siksi sovellu hyvin yksineläjille. Se tarvitsee paljon tekemistä ja liikuntaa ulkoilmassa. Itsepäisenä ja melko nopeasti pitkästyvänä koirana sen kouluttaminen voi olla haastavaa. Tämä piirre on melko yleinen pohjoisilla roduilla. Paras motivaation lähde on todennäköisesti ruoka, jolle malamuutit ovat erityisen persoja. Voimakkaan laumavaistonsa takia malamuutti suhtautuu usein torjuvasti muihin koiriin, erityisesti samaa sukupuolta oleviin, minkä vuoksi sen totuttaminen lajitovereidensa seuraan jo pentuna olisi suotavaa. Malamuutin omistajan on kyettävä pitämään suuri koiransa hallinnassa kaikissa tilanteissa, eikä rotu siksi sovi lasten ulkoilutettavaksi. Omistajan on myös oltava määrätietoinen ja huolehdittava siitä, että malamuutti ei saa laumassa johtajan asemaa. Ystävällisluontoisina alaskanmalamuutit eivät sovellu vahtikoiriksi, eikä niitä pitäisi sellaisiksi kouluttaa.

Malamuutteja pidetään yleensä melko hiljaisina koirina, koska ne haukkuvat harvoin. Ne ilmaisevat kuitenkin itseään usein “puhumalla” ja saattavat myös ulvoa susien tapaan tuntiessaan olonsa jännittyneeksi, surulliseksi tai yksinäiseksi. Malamuutit ovat siistejä ja pitävät itsensä puhtaana nuolemalla. Ne kaivavat mielellään erityisesti ollessaan tylsistyneitä, ja malamuutti saattaa karata aidatulta pihalta alakautta. Niiden riistavietti saattaa usuttaa ne pieneläinten tai muiden kotieläinten kimppuun, mutta toisaalta malamuutin yhteiselo esimerkiksi kissojen kanssa saattaa sujua onnellisesti – ei kuitenkaan välttämättä aina.

Häh, kissoja? Kuva Eero-Matti Lintunen.

Rekikoirana

Linkin tiellä Verkkolammen suunnalla.

Alaskanmalamuutin ominta aluetta on raskaan reen vetäminen. Malamuutit eivät pysty kilpailemaan nopeudessa pienempien vetokoirien kanssa edes pitkillä matkoilla, mutta niiden etu onkin kestävyys hyvin raskaiden kuormien vetämisessä ja työskentelyvarmuus äärimmäisissäkin olosuhteissa. Rekikoirana toimivan malamuutin tulee olla paitsi fyysisesti vahva, myös henkisesti sinnikäs ja periksiantamaton. Toisaalta sen täytyy suvaita muita samassa valjakossa työskenteleviä koiria. Lisäksi sen on osattava toimia tarvittaessa myös itsenäisesti, jopa omistajan käskyjä vastaan. Tällainen itsevarmuus on hyödyksi esimerkiksi silloin, jos omistaja usuttaa valjakkoaan vaaralliseen paikkaan kuten heikoille jäille.

Koska sekä malamuutin luonne että ulkonäkö ovat hioutuneet sen alkuperäisen käyttötarkoituksen määrääminä, on rodun jalostuksessa pyritty säilyttämään koiran työskentelyominaisuudet rekikoirana. Alaskanmalamuuttien veto-ominaisuuksia testataan nykyään Suomessa kuormanvetokokeilla, jossa koira vetää viisi kertaa oman painonsa suuruista kuormaa kymmenen metrin matkan alle kolmessa minuutissa. Parhaimmillaan ja hyvissä olosuhteissa malamuutti voi vetää paljon tätä raskaampiakin kuormia, jopa 20 kertaa oman painonsa verran. Tämän lisäksi järjestetään rekikoirien kilpailu- ja käyttökokeita, joissa rekeä vedetään pitkiä matkoja.

– lainaus Wikipediasta

Harrastusta

Valmiina lähtöön.

Tulossa pihaamme on pikkuhiljaa jollain aikajänteellä muutamia koiria lisää, rotu tarvitsee siis myös laumaa ympärilleen, jolloin myös välillä niin ikävältä kuulostava ulvontakin vähenee. Eihän myöskään yksi muutti, vaikka kuinka vahva junttura olisikin, riitä tällaista lähes satakiloista talvihangilla koirareessä vetämään.

Jotkut ovat käyttäneet myös malamuuttia apuna metsästyksessä, mutten ole vielä päässyt perille siitä, mihin se oikeasti soveltuisi. Viime viikkoina sienimetsässä liikkuessamme olen laittanut merkille, että kanalinnun se kyllä löytää hyvin, nostaa ylös ja seuraa, mutta kun varsinainen haukku siltä puuttuu, niin eipä kait siitä linnustukseen juuri apua olisi.

Eero-Matti Lintunen

Share

40 comments for “Kuin susi ulvoisi…

  1. Eero-Matti
    25.10.2010 at 18:29

    Lauma kasvaa ja äänet Sääperinrannasta ehkäpä välillä hetkittäin myös sen myötä… Alaskanmalamuutti perheeseemme on tullut lisää “Daisy” narttu- sekä “Dixie” urospentu. Kiitos niin naapureillemme kärsivällisyydestä mutta myös monille maanomistajille ymmärtäväisyydestä siitä kun olen käynyt lupia kyselemässä valjakkourien tekoon jo tulevalle talvelle. Nuorimmat koirani ovat eka kertaa tässä touhussa vasta viime lumilla mutta vanhemman kanssa touhutaan heti kun vain lumitilanne sen sallii.

  2. Erkki Jormanainen
    26.10.2010 at 8:14

    Eero-Matti,

    taijampa lueskelle Jack Londonia, että pääsee tulevan talven tunnelmaan.

  3. Eero-Matti
    10.1.2011 at 17:45

    Nyt sitten laumamme narttu tuli ensi kerran juoksuun joten jo pari päivää on urosten tarhoista kantautunut välillä kovakin ulvonta – ne hormonit kun hyrräävät…Naapureille kestämistä:)

    Ensimmäinen rekiurakin ehdittiin juuri ajaa täältä Sääperinrannasta järven itäpuolen kautta vastarannan grillipaikalle. Siitä se lähtee pikkuhiljaa!

  4. Eero-Matti
    10.1.2011 at 17:53

    Muutamia meille harrastajille “mahtavia valjakkoleffojakin” Suomenkielisinä on tehty:

    * White Fang (perustuu Jack Londonin romaaniin)
    * Iron Will (John Michael Hayes)
    * Snow dogs ( perustuu Gary Paulsenin kirjaan “Winterdance”
    * ja sokerina pohjalla tietysti legendaarinen “Erämaan kutsu” (perustuu samannimiseen Jack Londonin klassikkoromaaniin. 4-DVD:n käsittävä sarja + elokuvaversio kyseisestä sarjasta, yhteensä yli 10h mahtavia koiraseikkailuja!

  5. Eero-Matti
    26.1.2011 at 20:49

    “Tärppipäivät” nartullamme sattuivat viime viikon to-pe jolloin melusaaste Sääperinrannasta oli valitettavasti karmeaa! Urostemme kiinmahuuto kuului aina kylälle saakka, jouduin jo vastarannankin naapureita informoimaan tilanteesta… niin, ei täällä koiria rääkätä;) Lähinaapurit onneksi informoitiin jo juoksun alussa…

    Nyt on meilläkin jo saatu nukkua monet, rauhalliset yöt, noita valvottuja öitä ulvomisen takia olikin liikaa.

    Kiitos kaikille kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä!

  6. Eero-Matti
    27.1.2011 at 11:18

    On koomista toisaalta että näistä meidän metsistämme huolimatta joudun etsimään pitempien matkojen ajouria valjakolleni jopa Kainuusta saakka!

    Valjakkoturismi (en tarkoita nyt ohjattuja safareita) on melkoista touhua jo Kainuun suunnalla, saati sitten Lapissa.

    Soittelin eilen läpi Suomussalmen matkailuyrittäjiä, esim. Martinselkosen matkailuyrittäjä kertoi että ensi viikolla saapuu Itävallasta saakka iso porukka koirineen jotka ovat majoittumassa aina pitkälle maaliskuuta saakka. Muutoinkin majoitus oli pääasiassa valjakkoharrastajille jotakuinkin loppuun myyty.

    Suomussalmen elinkeinopäällikkö teki myös hienon vaikutuksen vastatessaan tiedusteluihini valjakkoura tarjonnasta Suomussalmen suunnalla, tuli kontaktinumeroita, arvokkaita vinkkejä…

    Vanhalla Lentiiran vartiolla Kuhmossa toimiva matkailuyrittäjä löysi minulle tilaa ainostaan aikavälille 14-18.3, muutoin kaikki muut ajankohdat olivat buukattu täyteen Etelä-Suomalaisille ja ulkomaalaisille koiravaljakkoharrastajille!

    Meilläkin täällä Värtsilässä olisi lunta, mahtavia maastoja ja matkailuyrittäjiä; Sinilintu, Jänisjoen Tuvat, Ellillä…

    Olisiko seuraavan Leader-hankkeen paikka tässä?

  7. Erkki Jormanainen
    27.1.2011 at 12:07

    Mistäs se on kiinni, ettei ajouria löydy? Asenteista vai rahasta vai mistä? Pitää kysellä mielenkiinnosta, kun touhu on mulle tuntematonta.

  8. Eero-Matti
    27.1.2011 at 12:26

    Hiihtolatu-urille ei voi mennä, moottorikelkkaurille ei saa mennä.

    Monelta maanomistajalta olisi lupa tehdä uraa mutta kun en omista moottorikelkkaa, on raskasta pyytää kyläläisiä kelkanomistajia avaamaan väylää ainoastaan omaan käyttööni.

    Vetovoimaisuuteen tarvittaisiinkin kymmeniä kilometrejä valjakkouria, niistä sopiminen ja ylläpitäminen vaatisikin jo päivätyön.

    Isoimman muuttini Dashin kanssa (painaa jo 55kg) käymmekin treenaamassa hiljaisilla metsäteillä n. 10km päivässä. Nuorempien kanssa treenit jäävät rajareitille Sääperintielle (3-4km).

    Parin viikon päästä kun nartun kiima on ohi, vedetään sitten eka kertaa yhdessä valjakossa. Saas nähä kuinka alkaa luistamaan…

  9. Erkki Jormanainen
    27.1.2011 at 12:42

    Hyvä kuitenkin, ettei kyse ole viranomaisten tms. vastustuksesta.

  10. Eero-Matti
    8.2.2011 at 19:57

    Kiitos Peukurisen Pentille! Olin koirien kera menossa treenaamaan Onkilammentielle joka oli auraamatta ja tukossa, Pentti ja Irene ajelivat vastaan sitten Pirtajärventiellä ja vinkkasivat Verkkolammen tiestä hyvänä treeniurana.

    Tieura olikin mahtava ja ihanteellinen valjakolle, ei autoliikennettä mutta traktorilla avattu. Mäet sopivan pieniä niin ylä-, kuin alamäkinäkin (tosin joissain tuli jo vauhtia liikaa!)

    Menen torstaina treenaamaan valjakkoa Kolille missä on niille tarkoitettuja uria valmiina, viikonloppuna tehdään sitten pidempi lenkki Verkkolammen tiestöllä josta kuvien kanssa juttua laitan myös tänne Värtsiin mikäli “piätoimittaja” jutun hyväksyy;)

  11. 9.2.2011 at 13:28

    Yeah, a dog track would be good… great idea, and it could also be used by other dog owners to walk their dogs.??
    Walking a dog on the skidoo track can get a bit uncomfortable…

  12. Eero-Matti
    9.2.2011 at 13:54

    There are so many sleg dog owners in southern finland who needs trails close theirs home even they don´t have to go Lapland. Ex. minister of culture Tanja Karpela who has 5 sled dogs is interested to come Värtsilä with her dogs:)

  13. Eero-Matti
    9.2.2011 at 13:59

    Roddy… sorry about my english again… I try to do my best:)

  14. Eero-Matti
    9.2.2011 at 14:28

    Karkea käännös keskustelustamme; Roddy toteaa että olisi mahtava idea saada myös valjakkouraa Värtsilään ja kysyy voisiko muutkin koiraomistajat käyttää “latusta” koska kelkkaura ei ole sopivaa koirille.

    Vastasin että Etelä-Suomessa on huomattava määrä rekikoiraharrastajia jotka yleensä ovat Lappiin saakka matkanneet harrastuksensa parissa, mutta nyt olisi mielenkiintoa jopa Värtsilään, onhan tämä Helsinkiä huomattavasti lähempänä Lappia.

    Jopa ex. kulttuuriministerimme on osoittanut kiinnostustaan tulla treenaamaan viittä valjakkokoiraansa tänne meidän kylällemme Värtsilään.

    Ajourat vaan edelleen puuttuvat!

  15. Eero-Matti
    10.2.2011 at 15:24

    It would be much nicer our village trails dozens of sled dog tourists than the same number of snowmobiles:)

  16. Eero-Matti
    10.2.2011 at 22:41

    Dog sled tourism would be quite a huge joy for our village during winters, and it doesn´t cause pollutants like motor sledging does.

  17. 12.2.2011 at 12:32

    Yes, much nicer than skidoo…

    What about the river?? No danger of rocks, branches etc… Easy place to get down onto it from the other side of ours.
    .. and enough km for a good day out??

    No worries, your English is perfect and I even understand a pikku suomea…

  18. 12.2.2011 at 12:51

    Oh yeah, have you read yesterdays Hesari??

    Maanomistajat pelkäävät uusia kelkkareittejä
    Maastoliikennelain muutos ja siihen liittyvä moottorikelkkareittien rakentaminen kuumentaa tunteita maaseudulla. Muutoksen mukaan reitti voitaisiin linjata ilman maanomistajan suostumusta, ellei se aiheuta huomattavaa haittaa.

    They want to bring out a law that allows skidooers to make a 6m wide track through forest and fields (gardens???) without the landowners permission??

  19. Eero-Matti
    12.2.2011 at 16:27

    Keskustelu “rönsyilee” alkuperäisestä aiheesta mutta on silti myönnettetävä että on todella loukkaavaa maanomistajia kohtaan se että kelkkauria voidaan tehdä ilman heidän suostumusta!

    Asiasta oli uutisointi pari viikkoa sitten myös Itä-Suomen uutisisissa. Sinällään on hienoa että kelkkailu on ohjattua ja niille tehdään omat reitistöt, itse vaikka maata en omistakaan, omistusoikeutta tulisi silti kunnioittaa.

  20. Erkki Jormanainen
    12.2.2011 at 18:03

    Kokemusteni mukaan moottorikelkkaväki ei ole pätkääkään piitannut muista ihmisistä reittejä suunnitellessaan. Takavuosina reitti vedettiin Hoilolassa läpi kulttuurimaisemaksi nimetyn alueen, keskeltä asutusta, ortodoksisen kirkon ikkunan alta.

    Kun asukkaat nousivat vastarintaan, alkoivat silloinen Tuupovaaran kunta ja kelkkailijat puuhata pakkolunastusta. Vasta tiukkojen neuvottelujen jälkeen saatiin reitti siirtymään ainakin väliaikaisesti toiseen paikkaan.

    Olin suunnitellut talon rakentamista eläkepäiviksi sinne kotipaikkani rauhaan, mutta vierestä kulkevaan kelkkareittiin tyssäsi se hanke.

  21. Eero-Matti
    12.2.2011 at 18:34

    It is nice that even immigrant who move to the Värtsilä takes part in our “newspaper” Värtsi.

    I was asking a few weeks ago and thought it would be good to have people who have moved to Värtsilä and also young people to take part of our Värtsi.

    Sled dog trail on ice is not a good idea, there is often water on top of the ice:)

  22. 13.2.2011 at 11:25

    …well this is the longest time I have ever lived anywhere in my whole life… country, village or house… So I guess I come from here now.. :O)

    Yes, would much prefer to listen to dog teams barking than skidoos going past…

    >often water on top of the ice:)
    Oh yeah, I forgot about that…

  23. Eero-Matti
    22.2.2011 at 16:59

    Parina viime päivänä olen syyllistynyt laittomuuksiin kun olen vienyt koirat kelkkauralle… On kyllä mahtava pohja juosta ja tuskinpa kovin häiriöksi kelkkaporukoille olemme olleet kun ainoat jäljet mitä uralla on ollut ovat meidän omia tekeleitä.

    Tänään taisi puoli kylää kuulla muutamia valikoituja sanoja joita jouduin päästelemään kun yhteydet “koirakorvavälissä” katkesi totaalisesti, ainakin Patella tuntui olevan hauskaa Sinkkarin rappusilla kun tien toisella puolen otimme koirien kanssa toisistamme mittaa:)

  24. Eero-Matti
    23.2.2011 at 12:59

    Tiedustelin tänään mahdollisuutta käyttää rajamiesten uraa valjakkotouhuihin, vastaus ymmärrettävästi oli EI.

    Eli jos joku kylän kelkkamies voisi korvausta vastaan avata uraa niin olisimme enemmän kuin kiitollisia! Maanomistajien kanssa asiat ovat jo sovittu ja reitit selvät. Viralliselle kelkkauralle ei haluttais lähteä. Talvi on kohta ohitse ja ajoaikaa jäljellä enää n. 4vk.

    PS. Kiitos Annelille ja Pekalle mahtavasta, aidostya kuormareestä; menee nyt ekana hiontaan, uudelleen käsittelyyn, narupunosten vaihtoon… Ensi talven lumille päästään sitten kuin uudella konsanaan…

  25. Eero-Matti
    1.3.2011 at 12:03

    Tänään saimme tehdä hienon lenkin loistavaa ajouraa pitkin Kukkolammelle saakka. Kukkovaaran metsäautotiepohja oli hyvässä ja liukkaassa kunnossa aina Ryhännotkoon saakka. Siitä eteenpäin tiellä oli 5cm erittäin liukas lumikerros jota oli ilo ajella!

    Alamäet olivatkin jo turhan vauhdikkaita jarruttomalla kulkupelillä, kolmen koiran hurjasti kiskoessa keulilla. Kantapäät kipinöivät alamäkilöissä jarrutellessa:)

    Revitin koirista ylämäkiin kaikki irti niin että paluumatkalla tekivät kuin yhteisestä päätöksestä totaalisen stopin Sääperintien alkuun, silmät pyöreinä istuivat keskelle tietä …

  26. Eira Varonen
    1.3.2011 at 20:53

    Onko Kukkovaarantie auki, tai jotenkin “käveltävissä” kohtuu hikoilulla, mutta ei lumikengillä sentään. Ajattelin sauvakävely reissua vaaralle? ja pulkalla alas.. =) Ei umpihangessa viitsisi tökitellä..

  27. Eero-Matti Lintunen
    2.3.2011 at 6:42

    Kyllä on käveltävissä, tosiaan Ryhännotkoon saakka aivan kova ja juuri aurattu, siitä eteenpäin ainoastaan n.5cm kevyt pulverilumi (aurattu viime viikolla). Mukavat vauhdit saat kyllä pulkalla – varaa kypärä:)

  28. Eero-Matti
    18.3.2011 at 14:43

    On tosi murheellista tiedostaa se tosiasia että ajokelejä ei enää montaa viikkoa ole jäljellä. Tälle viikolle olin varannut Lentiirasta paikan koiratouhuillemme mutta päädyin jäämään kotinurkille.

    Verkkolammentie on ollut oiva treeniura aina linkkimastolle saakka, tosin päivä päivältä alkavat myös metsäautotiet sulamaan niin että sora alkaa paistamaan paikka paikoin!

    Tästä johtuen aiheutinkin kohtuutonta melusaastetta pörrätessäni lainakelkalla tunnin verran Sääperin jäällä. Tuloksena oli tosin hienot ajourat joista toivottavasti saamme laumani kanssa nauttia vielä viikkoja!

    Mukavaa kevättä kaikille!

    E-M

    Ps. Yllättävän vähän vielä pilkkijöitä näkynyt järvellä hienoista keleistä huolimatta!

  29. 19.3.2011 at 6:20

    Cool looking sled you’ve got!!

    Was thinking if the snowman could dig a quick parking space the Janisvaara road would be a good place. Last time I looked the snow was piled up to the side of the road and there was no place to stop…

  30. Eero-Matti
    19.3.2011 at 12:26

    This old sled I’ve received from neighbors!

  31. Eero-Matti
    24.3.2011 at 16:11

    Kukkolammentie näyttäis taas auki olevan!

  32. Eero-Matti
    24.3.2011 at 16:18

    Enää esim. Sääperintiellä emme koirien kanssa pääse, sora tieuralla on jo näkyvissä. Eilen menimme aiemmin kelkalla ajamaani järviuraa, oli tosi tuskaista koska lämpöasteet olivat pehmentäneet pohjan niin etteivät koirat sekä kelkka enää uralla menneet, nuorempi uros särkikin pahasti jalkansa loskalumessa!

  33. Eero-Matti
    24.3.2011 at 16:25

    Jänisvaara trail would be good but it does not get to make a circle!

  34. Eero-Matti
    26.3.2011 at 12:55

    Värtsilässä on tänään talteenotettu laikan näköinen, pienikokoinen kiimassa oleva narttukoira. Harmaanvalkea, musta kaulapanta missä kiinni juoksunarun leikari. Muistuttaa vähän myös alaskanmalamuuttia tai huskya (tosin ruskeat silmät!).

    Koira on tällä hetkellä Majatalo Sinilinnun tarhassa, kovin oli nälkäisen oloinen eli kaiten useamman päivän jo ollut karussa, puolenkilon liha-annoksen hotkaisi muutamassa sekunnissa..

    Kyseessä on selvästi perhekoira, ei siis paljon täälläkin Värtsin palstoilla parjattu rajanaapurimme kulkukoira.

    Autoon tuli maanittelematta, tarhaankin meni kuin konsanaan. Jukka Kolehmainen kun sille venäjättä puhui, tuntui koira sitäkin ymmärtävän, eli saattaisi myös rajantakainen naapuri kyseessä olla??

    Kuinka koiran kanssa tulisin menetellä?

    Mikäli kyseessä olisi kotimainen, kadoksissa oleva koira, tiedustella voi numeroista 046 6194909 (Eero-Matti Lintunen) tai 0400 803943 (Raimo Tiittanen).

    Myös tuttaville rajan taakse saa sanaa laittaa!

    Yst.Eero-Matti Lintunen

  35. Eero-Matti
    12.4.2011 at 19:18

    Joskus sitkeyskin palkitaan… Tänään yllämainittu koira lähti matkaamaan kohti kotiaan rajan takaiseen Värtsilään. Kymmenet kuvalliset ilmoitukset rajan molemminpuolin toivat onnellisen lopputuloksen ja omistaja löytyi.

    Kyseessä oli siis koulutettu perhe-/metsästyskoira eikä mikään minunkin monasti parjaama, villiintynyt takkuturkki, rajantakainen irtokoira.

  36. Eero-Matti
    4.7.2011 at 21:39

    Tällä viikolla laumamme lisääntyi jälleen yhdellä vetokoiran alulla kun Dani (7vk) saapui Hämeenlinnan Pekolasta tarhaamme.

    Huutoa ja ulvomista on taas kantautunut pitkin Sääperiä kun nartullemme tuli toinen juoksuaika reilut kk sitten, onneksi alkaa olla jo takana päin! Nyt vanhat asukit reagoivat äänekkäästi uuteen tulokkaaseen, koettakaa kestää:)

    Helteiden jälkeen alkavat kärritreenit, Kunnaksen Heikillä onkin kuva sopivasta vempaimessa jonka olivat kehittäneet Länsi-Lapin suunnalla valjakkojen kesätreeneihin.

  37. Eero-Matti
    6.7.2011 at 22:18

    Reittiasiaa oli selvitetty taas kerran aktiiviharrastajien toimesta, tässäpä viranomaiskanta asiasta:

    LAINAUS SHS FOORUMILTA (JUHA HYVÖNEN – EASTPOINT RY)

    “Tervehdys

    Selvitin reitistömatkailuprojektiin liittyen koiravaljakoiden asemaa retkeilyssä ja ympäristöministeriön
    selkeä kanta on, että koiravaljakkoajo / valjakkohiihto on osa jokamiehenoikeutta.
    – näin ollen sitä ei voida kieltää myöskään yleisillä moottorikelkkareiteillä, reiteillä ja teillä ajettaessa
    on kuitenkin hyvä muistaa liikennessäännöt eli valjakoilla kuljetaan aina reitin tai tien oikeaa reunaa.”

    Jokamiehenoikeus / koiravaljakkoKoiravaljakolla ajaminen on jokimiehenoikeutta, siinä missä muukin motorisoimaton liikkuminen.
    Vähäistä suurempaa haittaa ei kuitenkaan saa aiheuttaa toisen omaisuudelle. Mm. latuja ei saa sotkea.

    ylitarkastaja Pekka Tuunanen
    Ympäristöministeriö

    Jokamiehenoikeudet
    http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=696&lan=fi

    Luonnossa liikkuminen:
    http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=125904&lan=fi

    Jokamiehenoikeus luontomatkailussa

    Vaikka vapaa luonnossa liikkuminen on yksityishenkilöille pitkälti sallittua,
    maanomistajan lupa on lähtökohtaisesti suositeltavaa hankkia kaupallista luontomatkailua varten.
    Uusimpien ympäristöministeriön tulkintojen mukaan kuitenkaan sillä, että toisen maalla toimitaan kaupallisella periaatteella tai
    muutoin järjestäytyneesti, ei ole merkitystä jokamiehenoikeuksien kannalta.
    Liiketoimintaa siis saa harjoittaa toisen maalla, jos siitä ei aiheudu vähäistä suurempaa haittaa eikä lupia välttämättä tarvita.
    Vähäistä suuremman haitan määritteleminen on kuitenkin vaikeaa ja usein tapauskohtaista.
    Koska kaupallisten retkien järjestäminen saattaa tällaista haittaa aiheuttaa, on pääsääntöisesti hyvä olla maanomistajan lupa niiden järjestämiseksi. Luonnossa liikkumista rajoittavat luonnonsuojelu- ja ympäristönsuojelulainsäädäntöjen lisäksi mm. maastoliikennelaki ja -asetus.
    Yksityistielaki taas määrää liikkumisesta yksityisteillä, mikä on hyvä ottaa huomioon mm. marjaretkillä liikuttaessa autolla metsäautoteillä.
    Vesillä liikkumisesta taas määrätään vesiliikennelaissa.

    Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry

  38. Eero-Matti
    21.8.2011 at 23:43

    Olen etsimässä ja ostamassa vanhaa, käytöstä poistettua ajettavaa ruohonleikkuria koirien kesätreenaukseen.

    Eli moottorikin saa olla pois, kunhan jarruja vaan vielä vehkeestä löytyy:)

    Yht.otot jos nurkista tälläinen löytyy eeromattilintunen@gmail.com

  39. Eero-Matti
    24.12.2011 at 9:12

    Saimme mieluisan joululahjan laumallemme!

    Viime yönä alkanut ja yhä jatkuva lumisade mahdollistavat Joulun vapaapäivinäni ensimmäiset valjakkoajelumme!

  40. Eero-Matti
    11.8.2012 at 11:00

    LAMMASFARMARI AMPUI KAKSI ARVOKOIRAA

    Aktiivisen malamuuttiharrastajan lenkki kolmen alaskanmalamuuttin kanssa sai painajaismaisen käänteen, kun koirat lähtivät karkuteille saatuaan ilmeisesti vainun lähistön pieneläimestä.

    Vapaina tutulla lenkkipaikalla temmeltäneet koirat katosivat pian omistajansa näköpiiristä. Vajaan tunnin etsintöjen jälkeen omistaja kuuli muutaman laukauksen. Hetken kuluttua soi puhelin.

    – Nainen soitti ja kysyi, onko minulla susia vai koiria. Vastasin koiria. Siihen hän totesi, ettei ole enää, sanoo Iltalehden tavoittama koirien omistaja.

    Pian selvisi, että alaskanmalamuutit olivat eksyneet muutaman kilometrin päähän lammastilalle, jonka pitäjä oli ampunut kolmesta koirasta kaksi. Ampuja oli luullut koiria susiksi ja kertonut niiden raadelleen naarmuille ainakin yhden lampaan.

    KOKO UUTINEN TÄÄLLÄ http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012081015939847_uu.shtml

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *