Poronmaitoa ja kultaketjuja
Nurmesta Vireniin
Asiaa ja anekdootteja
Erkki Vettenniemi: Suomalaisen kestävyysjuoksun historia, SKS – kustannus
Kun Lasse Virenistä leivottiin 5000 metrin voittaja Mynchenissä, oli lehdistötilaisuudessa monenmoista yrittäjää. Niinpä Viren sai vastailla veridopingkysymyksiin ja muihin yhtä napakoihin väitteisiin. Mutta olympiavoittajalla oli valttikortti taskussa. Hän kyseli tyhmänä, että mitä ne verihiutaleet ovat ja mistä tässä nyt on kysymys. Hän kun luottaa hirmuisiin harjoituskilometrimääriin. Kun kyseltiin, että mitä aineita Viren käyttää, tämä täräytti: – Poronmaitoa olen joskus hörppinyt. Siitäkös kansainvälinen lehdistä sai innostavaa leviteltävää mestarista.
Kun Paavo Nurmi oli Ruotsissa ns. ”rahakilpailussa” hän tietysti veti parhaan potin ja ansaitsi nykyrahassa 37 000 euroa. Rahakasa oli melkoinen ja uskomaton rike, mutta totuus oli silloinkin, että urheilijat vetivät kisojen suurimmat tuotot. Jos Nurmi olisi ollut avoimesti ammattilainen, kuten Viljam Kolehmainen ( Hanneksen vanhempi veli), ei hänen olisi tarvinnut
elää ja juosta paljastusten pelossa.
Vettenniemen kirja on anekdoottipitoista jutustelua, jossa vanhat ”suuruuden ajat” palaavat elävinä lukijan eteen. Niinpä
onkin tietysti oikein, että ”kuningas” Paavo Nurmi saa sivumääräisesti leijonan osan kirjasta. Ja kun asioita spekuloidaan
ja tullaan mm. Martti Vainion aikoihin, niin ammattilaispaljastukset muuttuvatkin dopinkohuiksi.
Vietin kirjan parissa muutaman iltapuhteen ja totesin, että Vettenniemi on koonnut melkoisen kivasti aineistoa kirjaansa.
Tuntuma oli samantyylinen kuin olisi ollut vielä seurailemassa suuruuksien suorituksia ja kulissien takaisia jorinoita. Suomalaisille kun kestävyysjuoksu on osa identiteettiä.
Jouko Varonen