Nurkkatanssiorkesteri

Tanssi-iltamia on aikaan saatossa järjestetty Suomessa monen moisia ja monissa paikoissa. On
ollut korsuiltamia, nurkka ja –latotansseja. On tanssittu seurojen talolla Suhmurassakin.
Heilojakin saateltu monen moisilla kulkupeleillä Santroohi aina Suhmurraan suakka.
Jossain uroo jutussa oli heilaa saatettu naisten pyörällä tangolla istuenkin.
Itsekin päädyin nurkkatanssi orkesterin soittajaksi aikoinaan ihan sattumalta. Olin kotioloissa
soitellut omaksi iloksi ja toisten häiriöksi kitaralla jossa oli mikit ja kytkentä putkiradion liittimiin.
Eräs kaveri kun kuuli asiasta niin pyysi keikalle säestelemään. Itse hoiti laulun ja rumpujen
pieksämisen, lisäksi oli hanuri pelari.

Kysyin missä tämä esiintyminen on ja miten suurelle yleisölle? Johon kaveri: -yleisöä ei ole
paljon. mutta sitäkin vaativampia. Vanhain kodilta pyysivät, että tulisimmeko naurattamaan soitolla
ja hauskuuttamaan vanhuksia. Orkan nimikin tuli ihan luontaisesti yleisöltä Sutkin yhtye.
Siitä hetkestä lähtien keikat ei kun lisääntyivät ja soittimia ja vahvistimia piti hankkia lisää ja
parempia.

Aluksi tuntui ettei minusta ole kitaristiksi, kun minulla ei ole kuin viisi sormea ja kitarassa on kuusi
kieltä. Niinpä ostin vielä basson nelikielisen, että se sopisi paremmin minun viidelle sormelle.
Kitara kombo- vahvistimen löysin ihan samanlaisen Voxin kuin Biatleisseilläkin oli. Niinpä
pumppumme ohjelmistokin täydentyi ajan myötä jenkasta biittin, rockiin ja grogiinkin pikkujoulu
soitannoissa.

Erään kyläyhdistyksen iltamissa oli meillä kerran nelimiehinen orkka, jossa oli ihan
harmonikkamestari hanureineen. Eräs vanha nuukana tunnettu isäntä tuli kehumaan järjestäjille, että hyvin elävästi poijat soittaa. Laskittako edes soittajiikkaa sissään iliman piäsylippuja ja paljonko mahtaa maksaa kokonainen orkesteri? Johon iltamajärjestäjä: -niin kuin ilmoituksessakin mainostettiin elävästä musiikista, niin tämähän on sitä, kun musikantit ovat ihan eläviä eikä levyltälaulajia.
Tarkoitus oli tilata ihan Biitlessit, mutta ne oli varattuja niin onneksi saatiin hieman halvemmalla
ihan lippujen hinnalla nämä naapuripitäjän pojat.

Kylmän kalseita keikkojakin oli. Kerran oltiin syrjäkylän pienellä parinkymmenen neliön lavalla
soittamassa Helluntai tansseja. Seiniä ei ollut ja tosi viimainen helluntai ilma. Rumpali huitoi ihan
lämpimikseen rukkaset kädessä basistillekin löytyi sopivat sormikkaat. Onneksi oli yksi tuttu joka
lämmitteli autoa jossa varsinkin kitaristille hanuristille löytyi tauolla lämmittelypaikka.
Mutta iltamaväki oli ihan haltioissaan mitä enemmän humppaa ynnä muita nopeita soitettiin.
Siitähän mekin tykättiin, mutta näin jälkikäteen ajatellen tykkäsikö ne meidän soitannosta vai siitä
että saivat riittävästi liikunta pysyäkseen lämpiminä. No se siitä joka tapauksessa.
Mikään ei ole niin väliaikaista, kuin elo riemuineen ja murheineen niin kuin jenkassakin lauletaan.

No velli kirjailija Hemppa Turunen