Koska uusien juttujen jonossa on ollut seesteisempää aikaa jo muutaman vuoden, niin ajattelin laittaa joitakin ajankohtaan sopivia uusintoja tarjolle.
Tässä ”Tellervon” kirjoitus, joka on julkaistu Värtsissä 24.6.2011. Katso linkistä alkuperäinen artikkeli kommenteineen.
https://vartsi.net/2011/06/24/vastakurssit/
Alpo R / Värtsin toimitus
“Kauniit kesäkukkaset /
sinisilmäsiskoset /
hehkuu hatut hapsillansa /
ilo ompi lapsillansa”.
Näin runoili hesalainen kummipoikamme eräänä 1980-luvun kesänä; tuo vuosikymmenhän tunnetaan nykyisin slanginimellä kasari. Kummipoika vietti lapsuudessaan monia kesälomiaan Kaustalla, samoin kuin omat pohjanmaalaiset lapsenlapsemme nykyisin. Kaikki lapset ovat osallistuneet pienestä pitäen myös arkiaskareisiin, ovat oikein kilpailleet, kuka saisi tehdä mitäkin.
Kielletyt leikit
Vastantekotaito lienee pian katoavaa kansanperinnettä, niinpä mieheni on pitänyt leikkimielisiä vastantekokursseja laiturilla lapsille ja lapsenmielisille. Sopivia vastaksia ei niin vain tahdo löytyä. Entiset pellot on istutettu kuusikoiksi eikä pihakoivujen oksia raaski taittaa. Vaan eipä niitä vastojakaan ole aikomus tehdä koko talveksi, kunhan nyt juhannussaunaan. Monena kesänä teimme siskojeni kanssa sellaisia juhannustaikoja, että heitimme käytetyn vastan saunan katolle nähdäksemme, missä suunnassa onni meitä odottaa. Aviomies kielsi sitten tämän lystin, ei halua kiivetä jälkikäteen katolle raivaamaan kuivuneita risukimppuja.
Anoppi kylpi aina leppävastalla, se oli hänen mielestään pehmeämpi kuin koivuvasta. Eräs varhainen lapsuudenmuistoni on, kun mummo ja äiti tekivät vastoja kotona Karjalassa. Minä istua nökötin vihreiden lehdeskasojen välissä ja nautin vain olostani. Vastanteko keskeytyi, kun pommikoneet ilmestyivät taivaalle. Kukaan ei usko, että niin pieni voi muistaa, itse olen eri mieltä. Muistan pari muutakin pommikonetapausta. Aikuiset sanoivat, että “Matkaselkäähän ne pommittavat!”
Vasta vai vihta?
Talven vastat tehtiin yleensä juhannuksen aikoihin (kuunkierto), jotkut taisivat suolatakin (aromi säilyy) niitä karkealla suolalla. Valmiit vastat vietiin sitten pimeään (väri säilyy) ilmavaan paikkaan, esimerkiksi liiterin orteen kuivumaan, kaksi vastaa yhteen sidottuina. Kun kuivuneilla vastoilla oikein kunnolla kylpeä ropsuteltiin, sai “saunamajuri” siivota lopuksi koko saunan karisseista vastanlehdistä. Olemmekin päättäneet, että talvella ei vastojen kanssa vihdota! Vastasten taitto ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, se pitää muistaa. Vastanteossa voi myös kilpailla eli ottaa aikaa kuka tekee nopeimmin kunnon vastan/vihdan, tai pitää vaikka valmiiden vastojen “kauneuskilpailut”.
Ihmisiä suviyössä
Eräänä myöhäisenä kesäiltana ajelimme Puhoksen suunnasta kohti Kaustajärveä. Ihailimme kuinka kauniilla paikalla veden äärellä eräs pieni asumus sijaitsi. Samassa saunan ovi – joka oli tielle päin – aukesi ja ulos kirmasi naurava nainen ilkosillaan. Hänen perässään ryntäsi mies, jolla oli toisessa kädessään vasta ja toisessa kädessä kauha. Kauhasta hän ripsotteli vettä (oletan että kylmää) edellään juoksevan naisen päälle. Hauskaa näytti molemmilla olevan, ja mekin saimme näin ilmaisen performanssin.
Tässä vielä samaisen kummipojan kasarirunoilua Kaustan suviyössä:
“Kokko kuumana kumottaa /
liekki lämpöinen lepattaa /
akat kylmää – ukot kuumaa /
juhannus jo mielen huumaa!”
Tellervo
Kiitos Tellervolle kurssista.
Mukava oli eilen illalla nauttia ensin pehmoisessa lämmössä juhannusvastan tuoksusta ja vähän myöhemmin ropsutella reilusti kovemmassa löylyssä. Rauduskoivuja ei pihapiirissä ole, mutta hyvin kelpasi hieskoivuinenkin eikä lehtiä irronnut. Mieleen syöpyneet vanhat vaatimukset pannan tekemiselle aiheuttavat pieniä paineita vieläkin. Olen nähnyt myynnissä nippusiteellä, kumirenksulla ja narulla sidottuja saunavastoja. Alkuun ne vähän huvittaa, mutta alan itsekin kallistua tuonne narusiteen suuntaan kunhan se ei ole muovinarua.
Jonkun ohjeen mukaan talvivastat pitäisi taittaa nousevan kuun ensimmäisellä viikolla, eli ensi viikolla, kesäkuun viimeisellä viikolla. Siinä pitäisi olla tuoksu parhaimmillaan ja lehdet pysyvät kiinni.
Kun luin uusintana vanhaa juttuani, hämmästelin
kuinka sujuva kynänkäyttäjä kummipoikamme on
ollut jo ylä-asteikäisenä.
Kuvan laiturin veivät jäät aikoinaan Vennäin rajalle.
Sen jälkeen rakensimme tukevamman ja laajemman
pation kiviröykkiön päälle.