Eikös se ryssittely pitänyt loppua jo kekkosen aikana? Ei siis Rajan ryssäys vaan vaikka Rajan testatut. Ortodoksina olen kyllästynyt ryssittelyyn jota sai kokea jo lapsena tarpeeksi. Siksi en tullut juhliinkaan. Lempi Jormanainen Ilomantsi
Voi Lempi kulta, lueppa viikon 35 puheenaiheet. Sieltä selviää, että ryssäyksellä ei ole mitään tekemistä naapurimaamme kansalaisten kanssa.
Ellei sitten itse halua olettaa ja tuoda tuota negatiivista sävyä tuohon rysähtää adjektiiviin, joka Suomen eri murteissa niin monipuoliseksi viäntyy.
Hyvää kuulasta syksyä kaikille
No, joillakin ei näemmä ole muuta tekemistä. Lempi Jorma Nainen. Kolmas nimimerkki vähällä aikaa samalta ”jormalta”.
Ei kaipaa enempiä kommentteja. Muuta kuin terveisiä sinne peräkamariin.
Kyllä mie ryssittelyn huomaan heti. Tuli nimiehdotukseen kirjoitusvirhe. Piti kirjoittaa, että Rajan festarit olis parempi nimi. Värtsilän tökeröt vihapuheet keksii pieni lapsikin. Äidinkielen maisterina sanoisin. Älkääpä härnätkö idän karhua turhan takia. Jää ikävä sivumaku.
Kirjoitusvirheille alttiina ”Lempi Jormanainen” välttäköön nimimerkkiä Miina Riipinen. Kirjoitushistorian valossa se olisi piakkoin tulossa. Tuo nimi on yhtä altis virheille näppäimistöllä kuin käsinkirjoitettunakin.
Antti Järveläinen taitaakin olla tynkä värtsilän penaalissa terävin kynä. Osaa
Varmaan piirtää vaikka kirkkoveneen niiralan kahvion vessan seinään.
Joka vuosi joku aina valittaa, että ei oo tänä vuonna marjoja tai eipä oo sieniä. Nyt kannattaa mennä sieneen. On poimia asti ja valikoimassa riittää. On karvarouskua, haaparouskua, kanttarellia ja herkkutattia ym.Meillä ei ole edes täällä hirvikärpäsiä joten voi ottaa retkeilyn kannalta. Kelitkin ovat täydelliset. Elämässä iloja runsaasti niin ei tarvi valittaa.
Voi Sinikka, ressukka, rysähtää ei kyllä ole adjektiivi vaan ilmiselvä verbi jonka käskymuoto on rysähdä. Tiedän suomenkielen lehtorina paljon muutakin suomen kielestä. 🙂
Huomenta vaan kaikille nimimerkeille; sieneen aion minäkin, kyllä niitä aina syksyllä nousee, vaikka ennustajat jotakin muuta ovat väittäneet.
Nimimerkki ”Lempi Jormanainen”, ethän nyt vain ottanut käyttöösi edesmenneen esi-äitisi nimeä? Haitannooko tuo, lehtori-immeinen..
Olisko aihetta keskustella! Näistä nimimerkeistä niitten taakse
on helppo mennä sieltä voi kirjoitella ihan mitä vaan kun ylipuolet
kirjoittajista ovat sen takana. Onhan siellä suurin osa asiallisesti
kirjoittajia viimeaikoina on kyllä lisääntyneet herjakirjoitukset.
Toivomukset toimitukselle ?olisko tähän jotain tehtävissä pitäiskö
punakynä ottaa uudelleen esille.
Itselleni en vielä ole keksinyt sopivaa nimimerkkiä niinpä toistaiseksi
kirjoittelen omalla nimelläni .
Jäljellä on vielä puoli viikkoa Värtsissä. Voisiko aloittaa kirjoittelun jostain todella ajankohtaisesta aiheesta? Vaikkapa siitä, mistä ilmestyy tyhjiä oluttölkkejä Via Karelian varrelle. Olen muutaman kerran pysähtynyt tarkistamaan, että olisiko niiden sisällä apua kuuman kesän helteessä. Ei ole ollut. Vaan sain kuitenkin kaupassa 15 senttiä/kpl – paitsi niistä jotka oli köijätty rajan takaa. Yritin kyllä silloinkin yhtyä tölkin heittäjän helpottuneeseen iloon, kun hän oli ruuvannut auton ikkunan takaisin kiinni ja lisännyt radion äänivolyymia. – Vaan kyllä mieleen jäi kuitenkin ristiriitainen epäselvyys siitä, missä on vapauden ja vastuun raja.
Tässä yksi kuuma keskustelun aihe:
Jokin aika sitten luin jostain lehdestä jutun, jossa kerrottiin että vähävaraisille tarkoitettuihin leipäjonoihin tulee melko paljon myös “hyväosaista väkeä”. (Jutussa ei tosin kerrottu, miten hyvä tai riittävä toimeentulo todettiin.)
Ilmiöön voi olla moniakin syitä, tässä vain muutamia mieleentulleita:
1. Nythän on niin, että jonottamiseen tottunut suomalainen lähes automaattisesti menee jonon jatkoksi kun sellaiseen on mahdollisuus. Yllätys saattaa olla suuri, kun jossain vaiheessa kainaloon lykätään valmis ruokapaketti.
2. Meikäläiset (varsinkin vanhempi sukulaisten ja tuttavien hylkäämä väestönosa) voivat olla juttuseuran tarpeessa ja lyöttäytyvät jonoon enemmänkin seurankipeyden kuin sapuskan tarpeen pakottamina.
3. Median leipäjonoista esittämistä kuvista käy hyvin ilmi, että tarjolla on leivän lisäksi paljon muutakin särvintä. Saatetaan siis aivan vaihtelun vuoksi poiketa valmiille kattaukselle ja ennen kaikkea valmispaketti peruselintarvikkeita. (Kaupassahan pitää suorittaa melkoista aivojumppaa valittaessa juuri ne oikeat kymmenistä rinnakkaistuotteista.)
Syyt kansalaisten käyttäytymiseen ovat monet ja jotenkin pitäisi selvittää jyvät akanoista sivistyneesti ja kenenkään mieltä pahoittamatta. Ehkäpä tulevien vaalien ehdokkaat voisivat luvata ratkaista ongelman jotenkin.
Leo otti puheen aiheeksi leipäjonot.
Minä en usko, että sinne ihan huvikseen mennään.
Kun meillä Suomessa on olemassa kuitenkin toimiva yhteiskuntajärjestys, on häpeällistä, että näitä leipäjonoja yleensä on. Tämän vertainen väkimäärä pitäisi kyllä pystyä ruokkimaan jollakin muulla tavalla.
Muistaako joku. missä vaiheessa, millä vuosikymmenellä näistä jonoista tuli nykyisen lainen ilmiö?
Nythän siellä jonossa joutuvat käymään myöskin työssä käyvät ihmiset, siksi, että palkasta ei vuokran maksun jälkeen enää jää riittävästi muuhun pakolliseen. Lisäksi isotkin yritykset teettävät töitä erilaisten tukisysteemien mukaan, kaikenmaailman ”perehdyttämisrahoilla”, joissa työntekijä ei saa mitään oikeaa palkkaa, ja sen vähänkin rahan maksaa valtio. Väärin!
Se on vissiin noissa etelän isoissa kylissä se tonttimaa niin kallista, että asumisesta muodostuu semmoinen kuluerä, että mikään ei riitä. Täällä periferiassa tonttimaata kyllä riittää, saisi halavalla?
Päättäjät näitä asioita puivat seminaareissaan, esittävät muka huolestuneita olevansa. Paskan marjat. Tuskin ovat oikeata köyhää nähneetkään muuta ku kuvissa.
Olen kyllä sitäkin mieltä, että saattais olla vähän parempaa eläminen, jos laitettais ”korkki kiinni” vähäksi aikaa. Sitähän ei noissakaan seminaareissa kukaan uskalla sanoa.
Semmoista kirjoittelin.
Asuntomme lähellä on helluntaikirkko. Sen pihassa
on perjantaisin pitkä leipäjono.
Talvella – kun oli erittäin huono keli – näin kuinka
keski-ikäinen mies kelasi pyörätuolillaan jonon päähän.
Sen jälkeen olen huomannut hänet monta kertaa.
Olen sanaton.
Toivoisi, että ihmiset saisvat odotella sisätiloissa.
Se olisi vähintä.
Kävin itse kerran tässä lähellä toimittamassa asiaa paikassa missä leipää jaetaan. Olin aivan järkyttynyt. Jono oli pitkin pihaa. Oli kylmä ja sateinen keli. Monella oli täysin keliin sopimattomat vaatteet. Meinasin antaa takin pääl
täni eräälle naiselle mutta se olisi ollut väärin muita kohtaan, kun heille en olisi voinut antaa mitään. Tarjolla oli ruokaa syötäväksi ja mukaan. Itkua pidätellen toimitin asiani ja poistuin. Kukaan ei kyllä ollut paikalla vain vaihtelun halusta pitopöytien äärellä. Kukaan ei näyttänyt päihtyneeltä. Tunnelma oli anova ja minulle jopa kiusallinen. Tuntui pahalta nähdä se kurjuus. Joidenkin kohdalla ehkä se korkin sulkeminen voisi auttaa tilannetta mutta ei juominen ole kaikkien ongelma. Jos joku on käynyt leipäjonossa tai työttömien ruokailussa vain huvin vuoksi tai vain ilmaisilla ruuilla vaihtelun vuoksi niin voi hävetä. Minun silmäni aukenivat tuolla reissulla, jolloin siis vain palautin astioita. Ja voisinpa oikeastaan luvata, että jos jollakin tämän lukijalla ei nyt ole ruokaa eikä rahaa, ilman että raha menee viinaksiin niin laittamalla siitä tähän viestiä ja jonkun osoitteen niin lähetän ruokalahjakortin. Köyhyys ei ole häpeä mutta epärehellisyys on. Olin työni puolesta kaupassa henkilön kanssa, joka oli onnellinen saadessaan kantaa painavia ruokaostoksia. Kysyin tähän syytä niin hän vastasi, etä en koskaan kotona saa ostaa ruokaa kassillista kerralla, kun rahaa ei ole.
Syksy on ihana vuodenaika. Yöllinen sienisade oli oikein ervetullut, kn marjasato jäi olemattomaksi ainakin näillä seuduin. Sen verran on pitänyt etsintäretkiä tehdä, että on tullut muitakin havaintoja tehtyä.
Metsäasiantuntija ihmetteli, miten oli harvennushakkaaja raiskannut metsän ihan piloille. Toisessa paikassa ihmetteli suurten koivutukkien piloille kuivattamista. Millaista on metsätöitten johto nykyään?
Monien asiotten hoidossa tarvitaan yhteistyötä. Puheenjohtajana on mukavaa ja arvokasta olla. Mutta velvotteita ei hoideta. Asiat saavat olla rempallaan, vaikka kokouksissa on toimenpiteistä sovittu. Eikä tarvttaisi kuin soitto työn tekijälle.
Onkohan niin , että kansa on jakatunut kahia: niihin , jotka tekevät ja niihin, jotka seisvoat tumput suorina tai tekevät hällä väliä tyyliin.
Patsolan koululla oli aikoinaan opettajana Inkeri Ojala. Hänellä oli lause, jonka haluaisin kaikkien tietävän ja noudattavan. MIKÄ ANSAITSEE TULLA TEHDYKSI, ANSATSEE TULLA TEHDYKSI KUNNOLLA!
Leipäjonokommentteja silmäillessäni tuli mieleen eräs vuosia sitten lukemani hyvin voimakkaasti puhutteleva kirja.
Kyseessä on 90-luvun loppupuolella ilmestynyt Veikko Hurstin teos ”Ja minun oli nälkä…”.
Suosittelen perehtymään!
Olisiko RYSÄYS parempi sana kuin ”ryssäys” ????? 😁😁
Ryssäys savo-karjala murteella on ok. Nyky slangilla se kuuluisi RYYSIS.
Voi voi teitä kommentoijat, kun osaatte tehdä hauskaa turinoitavaa uutisten puutteessa.
Yksinkertaista miestä välillä naurattanut ihan kaksinkerroin.
Naura vaan Hemppa Turunen jos se helpottaa!! 😃😆🤣
toivottavasti nauru pidentää ikää😁😁
Ryssä-sana oli sotien 1939 – 1945 ehdottomasti kielletty!!!!!
Värtsilässä syntynyt
Kielipoliisit haluavat kitkeä rikkaruohoja Värtsin palstoilta.
Ryssäys -käsite on savo-karjalaista kansankieltä ja tarkoittanee lähinnä voimakasta yhteentörmäystä. Sellaisenaan se soveltuu erinomaisesti tapahtuman nimeksi.
Jos tapahtuman järjestäjät ovat ajatelleet (kieli poskella) ryssä-käsitteestä aiheutuvaan kaksoismerkitykseen, se vapaassa maassa suotakoon. Monimerkityksellisyys on kielen ja ilmaisun rikkautta. Annettakoon kaikkien kukkien kukkia.
Toivottavasti Ryssäyksestä kehittyy suomalaisten ja venäläisten yhdessä toteuttama rauhanomainen kulttuuritapahtuma jonka sisältönä olisi niin rokkia kuin kirkkomusiikkiakin. Silloin ryssäys oli sananmukaisesti kohdallaan.
Terveisin Leksa
Pienenä anekdoottina työhistoriastani ja “sanan voimasta”: Ylläkselle kehiteltiin 70-luvulla kevyen musiikin kesätapahtumaa, jonka nimeksi hyväksyttiin toimistomme esittämä Ylläs Soikoon! Vuosia kului ja erilaisia Soikoon -musiikkitapahtumia syntyi muuannekin Suomeen.
Hämmästyttävin ilmiö Soikoon -käsitteen käytöstä jo vuosikausia on ollut Helsingissä järjestetty Kirkko Soikoon -festivaali! Leikkimielinen ja likimain voimasanaksi tulkittava Soikoon! -käsite on kelvannut kirkolliseenkin käyttöön. Sopii pohtia.
Tehkee niinkuin hyvä tulee.
Tehkee mielenne mukaan.
Toivottavasti Härkönenkin käy ”RYSSÄYKSISSÄ”!! ja on käynyt???!!!
Minä en ota kantaa kyseessä olevaan asiaan.
En ole koskaan käynyt ”RYSSÄYKSISSÄ ”, enkä tule käymään.
Neuvosto-liiton säveliä Kaustajärven asukkaista jotkut halusi tanssia. Kollaan kävijä halusi, että asiat toisin kehittyisivät.
Mitäs jos pistettäisiin tapahtuman nimeksi ” Rajan tsuhnaus”.
Olisiko se sitten sotapropagandaa. Mielestäni ryssäyksen
kaksoismerkitys on tehty tahallaan ja ryssä on sodanaikainen
herjaus, jota jatkettiin ortodoksien haukkumanimenä. Se ei
vaikuta innostavasti tapahtuman suosioon, päinvastoin,
tuo sota-ajat mieleen. Niitä ei kukaan varmaan halua edes
alitajuisesti muistella. Ja toisaalta tsuhnaksihan se tapahtuma
kuitenkin jää, vaikka tuottaa nimineen iloa joillekin sairaille rasisteille.
”ryssäys” ozin ploha
Ryssäyksestä noussut sanahelinä on ihan turhaa. Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat nyt aika hyvin kohdallaan. Historian taustaa vasten tarkastellen se on aikamoinen ihme! Paasikiven-Kekkosen linja ja nykyisen presidentin taitava jatkotyö on suuren kiitollisuuden aihe. Tästä syystä ”ryssäys” on kohdallaan. Siinä on menneisyiden leimaa – jos joku sitä vielä kaipaa – mutta sitä enemmän nykyisyyden huumoria ja hyvää mieltä. Vsheevoo harasoo!!! Kaikkea hyvää!!! Värtsilä-henki tarvitsee hyväntahtoisuutta, valoisia ilmeitä, hymyä – rajan molemmin puolin. Ennen sotia syntyneenä ja Suomen nousun maailman parhaimpiin maihin nähneenä ja kokeneena koen nykyisin muotiin tulleen ”kaikesta nalkuttamisen” ihan kummalliseksi ”sivistykseksi”.
Jospa tässä Värtsissä nyt keskityttäisiin kirjoittelemaan siitä, miten Värtsilä olisi hieno paikka osana Tohmajärven kuntaa ja Pohjois-Karjalan maakuntaa. Tai miten se voisi olla vielä parempi! – Ja siitä katse laajempaan kokonaisuuteen: miten Pohjois-Karjala voisi mahdollisimman paljon omalla tiedollaan ja osaamisellaan Joensuu pääkaupunkina kehittyä – työllistää – lisätä huolenpitoa sitä tarvitseville – tarjota puhdasta elintilaa toimivissa maaseutukeskuksissa ja niiden ympärillä – houkutella viriileitä eläkeläisiä työssä uurastavien perheiden rinnalle, tyhjiä taloja kohtuuhinnalla, kunta haloo – jne.
Keksikää lisää – ideoikaa – älkää motkottako. Valitusvirsien tilalle ylistyslauluja.
Värtsilän kylätalon olemassaolo ja toiminta on kyllä mainio asia ja iso ponnistus. Jaatisen Matille ja muille paikallisille aktiiveille siitä kiitokset.
Pienen ja harvalukuisen paikkakunnan toiminta on langanohutta ja alati katkeamisen partaalla.
Siksi on erittäin tärkeää että on olemassa Värtsin kaltainen viestintäväline. Se pitää Värtsilän koossa: yhdistää kylän nykyisen asujaimiston ja paikkakunnan ulkopuolella asuvat todelliseksi yhteisöksi. Nykyisiä kesätapahtumia tuskin vietettäisiin, ellei Värtsin kaltaista kanavaa olisi olemassa.
Värtsi-portaalin toiminta on siis hengissäpysymisen asia. Niin pientä tarinaa ei olekaan, jota ei kannattaisi sivuilla esittää. Juttujen (kuvamateriaalin) runsaudella ja monipuolisuudella juuri luodaan kuvaa toimivasta paikkakunnasta.
****
Ehdottaisin silti, että Värtsi.netin tuottajat pohtisivat myös Facebookin ja muidenkin nykyaikaisten sivustojen käyttöön ottamista nykyisen Värtsi-sivuston rinnalle. Varmaan molemmille löytyisi oma roolinsa.
Viestintä Värtsissä on käynyt entistä sirpaleisemmaksi ja kommentointi on usein Facebookmaisen lyhytsanaista, keskustelunomaista ja henkilökohtaista. Ainakin teoriassa voisi kuvitella, että Värtsi.netissä keskusteltaisiin jatkossakin perinteiseen tapaan seikkaperäisesti mielipiteitä perustellen ja muisteluksia esittäen – ja Facebook-Värtsissä sähkösanomatyyliin, nopearytmisesti ja ehkä myös visuaalisemmin.
Sivustojen hallinnoinnin tulisi olla samoissa käsissä.
Maailma on muuttunut Kekkosen ajoista. Sosiaalinen media on avartanut ihmisten mielikuvaa ympäröivästä maailmasta. Ei ole enää yhtä totuutta.
Erkki Lintuselle sanoisin, että ev lut – kirkolle sopisi nimeksi se tsuhnaus.
Ortodoksit pitävät kiinni perinteestä eivätkä kumartele joka suuntaan.
rajatapahtuman nimen kirjotusasu voiniski olla rajan rjyssäys ellers
Olen tässä kuullut parikin ” ylistyslalua” ihan muutaman päivän sisään. Uusi mökkinaapuri sanoi, ettei ikinä lähde Pohjois-Karjalasta. Täällä on niin mukavia ihmisiä.
Tämä päivä on kulunut mökin etsinnässä. Nuori pari etsii asumusta. Mielellään tulisivat vaikkä Värsilään. Ihmeen vähän myytäviä tai vuokrattavia on. Entiset asuinsijat pideään keaäpaikkoina.
P. Varosen kommentti meni minun ymmärrykseni yli. Mutta minähän olenkin luterilainen ekumeenikko.
Jokin UUSI SYSTEEMI pitäisi kehittää vakiintuneiden kanavien rinnalle kiinteistö- ja tonttitarjontaan jotta tällaiset nuoret parit tavoitettaisiin. Tuskin Irenen mainitsema nuoripari on ainutkertainen tapaus. Ottakaa nyt hyvät Tohmajärven päättäjät tuollaisista herkkupaloista kaksin käsin kiinni.
Maanomistajillakin – ehkä kunnallakin – saattaa olla piilevää halukkuutta lohkoa maitaan ja myydä mökkitonttejaan. Ja vähintäänkin kunnan tehtävä tulisi aktivoida maanomistajiaan harkitsemaan maittensa ”uudelleen asuttamista”.
Maakuntatasollakin voitaisiin luoda jonkinlainen tontti- tai kesäpaikkapankki, jonka avulla saataisiin aikaan ostajien ja myyjien välistä vuorovaikutusta.
Kesätapahtumat, kuten Värtsilä-Päivät pitäisi myös hyödyntää palvelemaan tällaista toimintaa.
AKTIIVISUUTTA KEHIIN!
Keskeisillä paikoilla ois esimerkiksi myytävänä Jacobsonnin Ressin ja Aunen paikka, entinen Pappila, Leminrinteen kupeessa entinen Palviaisen paikka noin nopeesti hokattuna:-) Tarjontaa on myös Auralan rannan rivitaloissa:-)
Eikös se ryssittely pitänyt loppua jo kekkosen aikana? Ei siis Rajan ryssäys vaan vaikka Rajan testatut. Ortodoksina olen kyllästynyt ryssittelyyn jota sai kokea jo lapsena tarpeeksi. Siksi en tullut juhliinkaan. Lempi Jormanainen Ilomantsi
Voi Lempi kulta, lueppa viikon 35 puheenaiheet. Sieltä selviää, että ryssäyksellä ei ole mitään tekemistä naapurimaamme kansalaisten kanssa.
Ellei sitten itse halua olettaa ja tuoda tuota negatiivista sävyä tuohon rysähtää adjektiiviin, joka Suomen eri murteissa niin monipuoliseksi viäntyy.
Hyvää kuulasta syksyä kaikille
No, joillakin ei näemmä ole muuta tekemistä. Lempi Jorma Nainen. Kolmas nimimerkki vähällä aikaa samalta ”jormalta”.
Ei kaipaa enempiä kommentteja. Muuta kuin terveisiä sinne peräkamariin.
Kyllä mie ryssittelyn huomaan heti. Tuli nimiehdotukseen kirjoitusvirhe. Piti kirjoittaa, että Rajan festarit olis parempi nimi. Värtsilän tökeröt vihapuheet keksii pieni lapsikin. Äidinkielen maisterina sanoisin. Älkääpä härnätkö idän karhua turhan takia. Jää ikävä sivumaku.
Kirjoitusvirheille alttiina ”Lempi Jormanainen” välttäköön nimimerkkiä Miina Riipinen. Kirjoitushistorian valossa se olisi piakkoin tulossa. Tuo nimi on yhtä altis virheille näppäimistöllä kuin käsinkirjoitettunakin.
Antti Järveläinen taitaakin olla tynkä värtsilän penaalissa terävin kynä. Osaa
Varmaan piirtää vaikka kirkkoveneen niiralan kahvion vessan seinään.
Tuossa hyvä kansalaisopiston kurssi. Toki niitä löytyy muualtakin Suomesta.
https://www.opistopalvelut.fi/tohmajarvi/courses.php?l=fi#pos-1-150-12011
Joka vuosi joku aina valittaa, että ei oo tänä vuonna marjoja tai eipä oo sieniä. Nyt kannattaa mennä sieneen. On poimia asti ja valikoimassa riittää. On karvarouskua, haaparouskua, kanttarellia ja herkkutattia ym.Meillä ei ole edes täällä hirvikärpäsiä joten voi ottaa retkeilyn kannalta. Kelitkin ovat täydelliset. Elämässä iloja runsaasti niin ei tarvi valittaa.
Voi Sinikka, ressukka, rysähtää ei kyllä ole adjektiivi vaan ilmiselvä verbi jonka käskymuoto on rysähdä. Tiedän suomenkielen lehtorina paljon muutakin suomen kielestä. 🙂
Sisällysluettelo
1
Kielioppi
1.1
Verbit
1.1.1
Tempus (aikamuoto)
1.1.1.1
Preesens
1.1.1.2
Imperfekti
1.1.1.3
Perfekti
1.1.1.4
Pluskvamperfekti
1.1.1.5
Liittopreesens
1.1.1.6
Liittoimperfekti
1.1.2
Modukset
1.1.2.1
Indikatiivi
1.1.2.2
Imperatiivi + Jussiivi
1.1.2.3
Konditionaali
1.1.2.4
Potentiaali
1.1.2.5
Harvinaisemmat
1.1.2.5.1
Eventiivi
1.1.2.5.2
Optatiivi
1.1.2.5.3
Aggressiivi
1.2
Substantiivit
1.2.1
Yleisnimet
1.2.2
Erisnimet
1.3
Adjektiivit
1.3.1
Pronominit
1.3.1.1
Pronominiluokat
1.3.1.1.1
Persoonapronominit
1.3.1.1.2
Demonstratiivipronominit
1.3.1.1.3
Refleksiivipronominit
1.3.1.1.4
Indefiniittipronominit
1.3.1.1.5
Interrogatiivipronominit
1.3.1.1.6
Resiprookkipronominit
1.3.1.1.7
Relatiivipronominit
1.4
Numeraalit
1.4.1
Perusluvut
1.4.2
Järjestysluvut
1.5
Partikkelit
1.5.1
Alistuskonjunktiot
1.5.2
Rinnastuskonjunktiot
https://fi.wikibooks.org/wiki/Suomen_kieli/Kielioppi
Terve, ihan vuan selevennyksen vuoks:-)
Huomenta vaan kaikille nimimerkeille; sieneen aion minäkin, kyllä niitä aina syksyllä nousee, vaikka ennustajat jotakin muuta ovat väittäneet.
Nimimerkki ”Lempi Jormanainen”, ethän nyt vain ottanut käyttöösi edesmenneen esi-äitisi nimeä? Haitannooko tuo, lehtori-immeinen..
Olisko aihetta keskustella! Näistä nimimerkeistä niitten taakse
on helppo mennä sieltä voi kirjoitella ihan mitä vaan kun ylipuolet
kirjoittajista ovat sen takana. Onhan siellä suurin osa asiallisesti
kirjoittajia viimeaikoina on kyllä lisääntyneet herjakirjoitukset.
Toivomukset toimitukselle ?olisko tähän jotain tehtävissä pitäiskö
punakynä ottaa uudelleen esille.
Itselleni en vielä ole keksinyt sopivaa nimimerkkiä niinpä toistaiseksi
kirjoittelen omalla nimelläni .
Jäljellä on vielä puoli viikkoa Värtsissä. Voisiko aloittaa kirjoittelun jostain todella ajankohtaisesta aiheesta? Vaikkapa siitä, mistä ilmestyy tyhjiä oluttölkkejä Via Karelian varrelle. Olen muutaman kerran pysähtynyt tarkistamaan, että olisiko niiden sisällä apua kuuman kesän helteessä. Ei ole ollut. Vaan sain kuitenkin kaupassa 15 senttiä/kpl – paitsi niistä jotka oli köijätty rajan takaa. Yritin kyllä silloinkin yhtyä tölkin heittäjän helpottuneeseen iloon, kun hän oli ruuvannut auton ikkunan takaisin kiinni ja lisännyt radion äänivolyymia. – Vaan kyllä mieleen jäi kuitenkin ristiriitainen epäselvyys siitä, missä on vapauden ja vastuun raja.
Tässä yksi kuuma keskustelun aihe:
Jokin aika sitten luin jostain lehdestä jutun, jossa kerrottiin että vähävaraisille tarkoitettuihin leipäjonoihin tulee melko paljon myös “hyväosaista väkeä”. (Jutussa ei tosin kerrottu, miten hyvä tai riittävä toimeentulo todettiin.)
Ilmiöön voi olla moniakin syitä, tässä vain muutamia mieleentulleita:
1. Nythän on niin, että jonottamiseen tottunut suomalainen lähes automaattisesti menee jonon jatkoksi kun sellaiseen on mahdollisuus. Yllätys saattaa olla suuri, kun jossain vaiheessa kainaloon lykätään valmis ruokapaketti.
2. Meikäläiset (varsinkin vanhempi sukulaisten ja tuttavien hylkäämä väestönosa) voivat olla juttuseuran tarpeessa ja lyöttäytyvät jonoon enemmänkin seurankipeyden kuin sapuskan tarpeen pakottamina.
3. Median leipäjonoista esittämistä kuvista käy hyvin ilmi, että tarjolla on leivän lisäksi paljon muutakin särvintä. Saatetaan siis aivan vaihtelun vuoksi poiketa valmiille kattaukselle ja ennen kaikkea valmispaketti peruselintarvikkeita. (Kaupassahan pitää suorittaa melkoista aivojumppaa valittaessa juuri ne oikeat kymmenistä rinnakkaistuotteista.)
Syyt kansalaisten käyttäytymiseen ovat monet ja jotenkin pitäisi selvittää jyvät akanoista sivistyneesti ja kenenkään mieltä pahoittamatta. Ehkäpä tulevien vaalien ehdokkaat voisivat luvata ratkaista ongelman jotenkin.
Leo otti puheen aiheeksi leipäjonot.
Minä en usko, että sinne ihan huvikseen mennään.
Kun meillä Suomessa on olemassa kuitenkin toimiva yhteiskuntajärjestys, on häpeällistä, että näitä leipäjonoja yleensä on. Tämän vertainen väkimäärä pitäisi kyllä pystyä ruokkimaan jollakin muulla tavalla.
Muistaako joku. missä vaiheessa, millä vuosikymmenellä näistä jonoista tuli nykyisen lainen ilmiö?
Nythän siellä jonossa joutuvat käymään myöskin työssä käyvät ihmiset, siksi, että palkasta ei vuokran maksun jälkeen enää jää riittävästi muuhun pakolliseen. Lisäksi isotkin yritykset teettävät töitä erilaisten tukisysteemien mukaan, kaikenmaailman ”perehdyttämisrahoilla”, joissa työntekijä ei saa mitään oikeaa palkkaa, ja sen vähänkin rahan maksaa valtio. Väärin!
Se on vissiin noissa etelän isoissa kylissä se tonttimaa niin kallista, että asumisesta muodostuu semmoinen kuluerä, että mikään ei riitä. Täällä periferiassa tonttimaata kyllä riittää, saisi halavalla?
Päättäjät näitä asioita puivat seminaareissaan, esittävät muka huolestuneita olevansa. Paskan marjat. Tuskin ovat oikeata köyhää nähneetkään muuta ku kuvissa.
Olen kyllä sitäkin mieltä, että saattais olla vähän parempaa eläminen, jos laitettais ”korkki kiinni” vähäksi aikaa. Sitähän ei noissakaan seminaareissa kukaan uskalla sanoa.
Semmoista kirjoittelin.
Asuntomme lähellä on helluntaikirkko. Sen pihassa
on perjantaisin pitkä leipäjono.
Talvella – kun oli erittäin huono keli – näin kuinka
keski-ikäinen mies kelasi pyörätuolillaan jonon päähän.
Sen jälkeen olen huomannut hänet monta kertaa.
Olen sanaton.
Toivoisi, että ihmiset saisvat odotella sisätiloissa.
Se olisi vähintä.
Kävin itse kerran tässä lähellä toimittamassa asiaa paikassa missä leipää jaetaan. Olin aivan järkyttynyt. Jono oli pitkin pihaa. Oli kylmä ja sateinen keli. Monella oli täysin keliin sopimattomat vaatteet. Meinasin antaa takin pääl
täni eräälle naiselle mutta se olisi ollut väärin muita kohtaan, kun heille en olisi voinut antaa mitään. Tarjolla oli ruokaa syötäväksi ja mukaan. Itkua pidätellen toimitin asiani ja poistuin. Kukaan ei kyllä ollut paikalla vain vaihtelun halusta pitopöytien äärellä. Kukaan ei näyttänyt päihtyneeltä. Tunnelma oli anova ja minulle jopa kiusallinen. Tuntui pahalta nähdä se kurjuus. Joidenkin kohdalla ehkä se korkin sulkeminen voisi auttaa tilannetta mutta ei juominen ole kaikkien ongelma. Jos joku on käynyt leipäjonossa tai työttömien ruokailussa vain huvin vuoksi tai vain ilmaisilla ruuilla vaihtelun vuoksi niin voi hävetä. Minun silmäni aukenivat tuolla reissulla, jolloin siis vain palautin astioita. Ja voisinpa oikeastaan luvata, että jos jollakin tämän lukijalla ei nyt ole ruokaa eikä rahaa, ilman että raha menee viinaksiin niin laittamalla siitä tähän viestiä ja jonkun osoitteen niin lähetän ruokalahjakortin. Köyhyys ei ole häpeä mutta epärehellisyys on. Olin työni puolesta kaupassa henkilön kanssa, joka oli onnellinen saadessaan kantaa painavia ruokaostoksia. Kysyin tähän syytä niin hän vastasi, etä en koskaan kotona saa ostaa ruokaa kassillista kerralla, kun rahaa ei ole.
Syksy on ihana vuodenaika. Yöllinen sienisade oli oikein ervetullut, kn marjasato jäi olemattomaksi ainakin näillä seuduin. Sen verran on pitänyt etsintäretkiä tehdä, että on tullut muitakin havaintoja tehtyä.
Metsäasiantuntija ihmetteli, miten oli harvennushakkaaja raiskannut metsän ihan piloille. Toisessa paikassa ihmetteli suurten koivutukkien piloille kuivattamista. Millaista on metsätöitten johto nykyään?
Monien asiotten hoidossa tarvitaan yhteistyötä. Puheenjohtajana on mukavaa ja arvokasta olla. Mutta velvotteita ei hoideta. Asiat saavat olla rempallaan, vaikka kokouksissa on toimenpiteistä sovittu. Eikä tarvttaisi kuin soitto työn tekijälle.
Onkohan niin , että kansa on jakatunut kahia: niihin , jotka tekevät ja niihin, jotka seisvoat tumput suorina tai tekevät hällä väliä tyyliin.
Patsolan koululla oli aikoinaan opettajana Inkeri Ojala. Hänellä oli lause, jonka haluaisin kaikkien tietävän ja noudattavan. MIKÄ ANSAITSEE TULLA TEHDYKSI, ANSATSEE TULLA TEHDYKSI KUNNOLLA!
Leipäjonokommentteja silmäillessäni tuli mieleen eräs vuosia sitten lukemani hyvin voimakkaasti puhutteleva kirja.
Kyseessä on 90-luvun loppupuolella ilmestynyt Veikko Hurstin teos ”Ja minun oli nälkä…”.
Suosittelen perehtymään!
Olisiko RYSÄYS parempi sana kuin ”ryssäys” ????? 😁😁
Ryssäys savo-karjala murteella on ok. Nyky slangilla se kuuluisi RYYSIS.
Voi voi teitä kommentoijat, kun osaatte tehdä hauskaa turinoitavaa uutisten puutteessa.
Yksinkertaista miestä välillä naurattanut ihan kaksinkerroin.
Naura vaan Hemppa Turunen jos se helpottaa!! 😃😆🤣
toivottavasti nauru pidentää ikää😁😁
Ryssä-sana oli sotien 1939 – 1945 ehdottomasti kielletty!!!!!
Värtsilässä syntynyt
Kielipoliisit haluavat kitkeä rikkaruohoja Värtsin palstoilta.
Ryssäys -käsite on savo-karjalaista kansankieltä ja tarkoittanee lähinnä voimakasta yhteentörmäystä. Sellaisenaan se soveltuu erinomaisesti tapahtuman nimeksi.
Jos tapahtuman järjestäjät ovat ajatelleet (kieli poskella) ryssä-käsitteestä aiheutuvaan kaksoismerkitykseen, se vapaassa maassa suotakoon. Monimerkityksellisyys on kielen ja ilmaisun rikkautta. Annettakoon kaikkien kukkien kukkia.
Toivottavasti Ryssäyksestä kehittyy suomalaisten ja venäläisten yhdessä toteuttama rauhanomainen kulttuuritapahtuma jonka sisältönä olisi niin rokkia kuin kirkkomusiikkiakin. Silloin ryssäys oli sananmukaisesti kohdallaan.
Terveisin Leksa
Pienenä anekdoottina työhistoriastani ja “sanan voimasta”: Ylläkselle kehiteltiin 70-luvulla kevyen musiikin kesätapahtumaa, jonka nimeksi hyväksyttiin toimistomme esittämä Ylläs Soikoon! Vuosia kului ja erilaisia Soikoon -musiikkitapahtumia syntyi muuannekin Suomeen.
Hämmästyttävin ilmiö Soikoon -käsitteen käytöstä jo vuosikausia on ollut Helsingissä järjestetty Kirkko Soikoon -festivaali! Leikkimielinen ja likimain voimasanaksi tulkittava Soikoon! -käsite on kelvannut kirkolliseenkin käyttöön. Sopii pohtia.
Tehkee niinkuin hyvä tulee.
Tehkee mielenne mukaan.
Toivottavasti Härkönenkin käy ”RYSSÄYKSISSÄ”!! ja on käynyt???!!!
Minä en ota kantaa kyseessä olevaan asiaan.
En ole koskaan käynyt ”RYSSÄYKSISSÄ ”, enkä tule käymään.
Neuvosto-liiton säveliä Kaustajärven asukkaista jotkut halusi tanssia. Kollaan kävijä halusi, että asiat toisin kehittyisivät.
Mitäs jos pistettäisiin tapahtuman nimeksi ” Rajan tsuhnaus”.
Olisiko se sitten sotapropagandaa. Mielestäni ryssäyksen
kaksoismerkitys on tehty tahallaan ja ryssä on sodanaikainen
herjaus, jota jatkettiin ortodoksien haukkumanimenä. Se ei
vaikuta innostavasti tapahtuman suosioon, päinvastoin,
tuo sota-ajat mieleen. Niitä ei kukaan varmaan halua edes
alitajuisesti muistella. Ja toisaalta tsuhnaksihan se tapahtuma
kuitenkin jää, vaikka tuottaa nimineen iloa joillekin sairaille rasisteille.
”ryssäys” ozin ploha
Ryssäyksestä noussut sanahelinä on ihan turhaa. Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat nyt aika hyvin kohdallaan. Historian taustaa vasten tarkastellen se on aikamoinen ihme! Paasikiven-Kekkosen linja ja nykyisen presidentin taitava jatkotyö on suuren kiitollisuuden aihe. Tästä syystä ”ryssäys” on kohdallaan. Siinä on menneisyiden leimaa – jos joku sitä vielä kaipaa – mutta sitä enemmän nykyisyyden huumoria ja hyvää mieltä. Vsheevoo harasoo!!! Kaikkea hyvää!!! Värtsilä-henki tarvitsee hyväntahtoisuutta, valoisia ilmeitä, hymyä – rajan molemmin puolin. Ennen sotia syntyneenä ja Suomen nousun maailman parhaimpiin maihin nähneenä ja kokeneena koen nykyisin muotiin tulleen ”kaikesta nalkuttamisen” ihan kummalliseksi ”sivistykseksi”.
Jospa tässä Värtsissä nyt keskityttäisiin kirjoittelemaan siitä, miten Värtsilä olisi hieno paikka osana Tohmajärven kuntaa ja Pohjois-Karjalan maakuntaa. Tai miten se voisi olla vielä parempi! – Ja siitä katse laajempaan kokonaisuuteen: miten Pohjois-Karjala voisi mahdollisimman paljon omalla tiedollaan ja osaamisellaan Joensuu pääkaupunkina kehittyä – työllistää – lisätä huolenpitoa sitä tarvitseville – tarjota puhdasta elintilaa toimivissa maaseutukeskuksissa ja niiden ympärillä – houkutella viriileitä eläkeläisiä työssä uurastavien perheiden rinnalle, tyhjiä taloja kohtuuhinnalla, kunta haloo – jne.
Keksikää lisää – ideoikaa – älkää motkottako. Valitusvirsien tilalle ylistyslauluja.
Värtsilän kylätalon olemassaolo ja toiminta on kyllä mainio asia ja iso ponnistus. Jaatisen Matille ja muille paikallisille aktiiveille siitä kiitokset.
Pienen ja harvalukuisen paikkakunnan toiminta on langanohutta ja alati katkeamisen partaalla.
Siksi on erittäin tärkeää että on olemassa Värtsin kaltainen viestintäväline. Se pitää Värtsilän koossa: yhdistää kylän nykyisen asujaimiston ja paikkakunnan ulkopuolella asuvat todelliseksi yhteisöksi. Nykyisiä kesätapahtumia tuskin vietettäisiin, ellei Värtsin kaltaista kanavaa olisi olemassa.
Värtsi-portaalin toiminta on siis hengissäpysymisen asia. Niin pientä tarinaa ei olekaan, jota ei kannattaisi sivuilla esittää. Juttujen (kuvamateriaalin) runsaudella ja monipuolisuudella juuri luodaan kuvaa toimivasta paikkakunnasta.
****
Ehdottaisin silti, että Värtsi.netin tuottajat pohtisivat myös Facebookin ja muidenkin nykyaikaisten sivustojen käyttöön ottamista nykyisen Värtsi-sivuston rinnalle. Varmaan molemmille löytyisi oma roolinsa.
Viestintä Värtsissä on käynyt entistä sirpaleisemmaksi ja kommentointi on usein Facebookmaisen lyhytsanaista, keskustelunomaista ja henkilökohtaista. Ainakin teoriassa voisi kuvitella, että Värtsi.netissä keskusteltaisiin jatkossakin perinteiseen tapaan seikkaperäisesti mielipiteitä perustellen ja muisteluksia esittäen – ja Facebook-Värtsissä sähkösanomatyyliin, nopearytmisesti ja ehkä myös visuaalisemmin.
Sivustojen hallinnoinnin tulisi olla samoissa käsissä.
Maailma on muuttunut Kekkosen ajoista. Sosiaalinen media on avartanut ihmisten mielikuvaa ympäröivästä maailmasta. Ei ole enää yhtä totuutta.
Erkki Lintuselle sanoisin, että ev lut – kirkolle sopisi nimeksi se tsuhnaus.
Ortodoksit pitävät kiinni perinteestä eivätkä kumartele joka suuntaan.
rajatapahtuman nimen kirjotusasu voiniski olla rajan rjyssäys ellers
Olen tässä kuullut parikin ” ylistyslalua” ihan muutaman päivän sisään. Uusi mökkinaapuri sanoi, ettei ikinä lähde Pohjois-Karjalasta. Täällä on niin mukavia ihmisiä.
Tämä päivä on kulunut mökin etsinnässä. Nuori pari etsii asumusta. Mielellään tulisivat vaikkä Värsilään. Ihmeen vähän myytäviä tai vuokrattavia on. Entiset asuinsijat pideään keaäpaikkoina.
P. Varosen kommentti meni minun ymmärrykseni yli. Mutta minähän olenkin luterilainen ekumeenikko.
Jokin UUSI SYSTEEMI pitäisi kehittää vakiintuneiden kanavien rinnalle kiinteistö- ja tonttitarjontaan jotta tällaiset nuoret parit tavoitettaisiin. Tuskin Irenen mainitsema nuoripari on ainutkertainen tapaus. Ottakaa nyt hyvät Tohmajärven päättäjät tuollaisista herkkupaloista kaksin käsin kiinni.
Maanomistajillakin – ehkä kunnallakin – saattaa olla piilevää halukkuutta lohkoa maitaan ja myydä mökkitonttejaan. Ja vähintäänkin kunnan tehtävä tulisi aktivoida maanomistajiaan harkitsemaan maittensa ”uudelleen asuttamista”.
Maakuntatasollakin voitaisiin luoda jonkinlainen tontti- tai kesäpaikkapankki, jonka avulla saataisiin aikaan ostajien ja myyjien välistä vuorovaikutusta.
Kesätapahtumat, kuten Värtsilä-Päivät pitäisi myös hyödyntää palvelemaan tällaista toimintaa.
AKTIIVISUUTTA KEHIIN!
Keskeisillä paikoilla ois esimerkiksi myytävänä Jacobsonnin Ressin ja Aunen paikka, entinen Pappila, Leminrinteen kupeessa entinen Palviaisen paikka noin nopeesti hokattuna:-) Tarjontaa on myös Auralan rannan rivitaloissa:-)
Poikamiehen tiedotvälitetäännuorelle parille. Kiitos!
etuovi…muskontiellä runsas 3 ha ja rakennukset…jonninmoinen lamparekin
Uusi-Värtsilässä Peijonniementie 24 myytävänä vanha maalaistalo, talousrakennukset, peltoa. Pyyntöhinta näkyy olevan 76000 ekua !