Värtsiläisten Seuran vuoden toimintaa suunniteltaessa päätettiin puuhata matka eteläiseen Viroon kartanokierrokselle. Liikenne Kinnunen otti matkan ohjelmaansa ja matka toteutui kun Kinnunen sai kokoon riittävän määrän lähtijöitä parinkymmenen Värtsiläisten Seuran jäsenen ollessa mukana matkalla.
Neljästä päivästä ensimmäinen kului melko kokonaan matkustamiseen, sillä lähtöpäivänä matkattiin Pärnuun sakka, josta sitten varsinainen kartanokierros alkoi seuraavana aamuna. Pärnusta tuli mukaan myös virolainen opas, joka oli mukanamme kierroksella Tallinnaan saakka. Joissakin käyntikohteissa oli lisäksi paikallinen kartano-opas.
Hotelli Vikingin lähimaisemaa Pärnussa.
Puheenjohtaja etsii kartalta sopivia lenkkipolkuja.
Liikenne Kinnunen hoiti kuljetuksen.
Ensimmäisenä kohteena oli Olustveren kartano.
Ensimmäinen kartanokohde.
Kartanon kukkaloistoa.
Kartanon päärakennus oli hyvin aution tuntuinen. Tämä huone oli kalustettu.
Kukkaistutuksia ja vanhoja puita.
Kartanon alueella toimi maatalousoppilaitos. Rakennukset olivat kauniisti muurattuja.
Tässä rakennuksessa oli useita käsityöläistupia ja myymäläkin.
Viljandin kaupungissa pysähdyttiin kahvitauolle.
Kirkko Viljandin kaupungissa.
Sangasten kartano.
Sangasten kartanon linnamainen muoto on haettu Britanniasta. Rakkaustarinakin linnan rakentamiseen liittyi.
Tässä ollaan kartanon takapihalla.
Kartanon opas kertoo kartanon omistaneesta kreivistä.
Kreivi kuulemma räpäyttää silmäänsä kun häntä oikein tarkkaa katsoo. Joku matkalaisista arveli sen nähneensäkin.
Sangasten kartanon jalostustyö on erityisen pitkäkorsinen (yli 2 m) ja satoisa Sangasten ruis.
Aikaa meni käyntikohteissa enemmän kuin oli suunniteltu tai käyntipaikkoja oli merkitty ohjelmaan liian paljon, päivän ajomatkaa oli lyhennettävä ja pari paikkaa oli jätettävä pois ohjelmasta.
Matkan varrella oli hehkuvankeltaisia rypsipeltoja.
Sangastesta lähdettiin jo takaisin päin kohti Otepäätä ja seuraavaa majapaikkaa, joka oli Pyhäjärvi Spa.
Kolmantena päivänä käytiin Ulenurmen kartanon maatalousmuseossa Tarton lähellä ja sitten kohti Tallinnaa matkatessa vielä Paiden ritarilinnan raunioilla ja vallitornissa.
Ulenurmen kartanon ja museon viitoitus.
Maatalousmuseossa oli mielenkiintoista tutkittavaa.
Täälläkin oli lyhteinä hyvin pitkää ruista. Liekö ollut sangastelaista.
Puolasta hankittuja vilkkuvaloin sähköistettyjä rattaita käytetään juhlapäivinä.
Komea oli kartanossa navetankin pääty.
Kartanon sepällä oli työn alla tällä kertaa vain pieni esine, takorautainen hiussolki.
Tartossa kesälomalle lähtevät koululaiset kokeilivat miten auto nousee lasten voimin vivun avulla.
Paiden ritarilinnan raunioita.
Ritarilinnan entisöidyn vallitornin eri kerroksissa oli esillä Viron hallisijoita eri ajoilta.Tämän kerroksen seinillä Venäjän keisareita.
Tässä kaupungin johtaja työpöytänsä takana.
Tallinnanssa pysähdyttiinYlemistön kauppakeskuksessa ja vielä Super Alkossakin.ennen majoittumista Hotelli Expressiin.
Katsomista ja tutustumista olisi ollut enemmän kuin matkaan varattu aika salli. Vörun kaupunki ja Rougen laakso oli merkitty ohjelmaan mutta ne jäivät näkemättä. Muutoin, paria kahvilatarjoiluun liittyvää epäkohtaa lukuun ottamatta, matka meni mukavasti ja nähtävää oli. Viron vanhoilla kartanoilla, on kovin monipolvinen ja mielenkiintoinenkin historia. Hallitsijat ja isännät ovat vaihtuneet moneen otteeseen ja välillä kartanotkin vähän rapistuneet ja autioituneet, silti arvokkaita kulttuuriperintökohteita.
Viimeinen matkapäivä olikin taas liikkeellä oloa kohti kotia, laivalla Helsinkiin ja siitä kotiinpäin Karjalaan.
Presiis samannäköinen retkibussi kuin
Pälkjärvi seuran ja Joensuun puutarhayhdistyksen
yhteisellä luontoretkellä viime viikonloppuna. Mukana
saattoi olla samoja henkilöitäkin kuin tuolla Virossa,
ainakin kuulin joidenkin juttelevan keskenään Viron kartanoista…..
Mutta tarkoitus ei ole mainostaa omaa matkaani, kämppis
lupasi tehdä siitä retkipäiväkirjan seuramme kotisivuille jahka
ehtii.
Olen huomannut että Värtsiläisten seura matkailee ja retkeilee
ahkerasti. Matkailuhan avartaa – kuin myös tämä Seppo Pusan
matkapäiväkirja.
Kiitokset Sepolle ! On mukava, että teet näistä matkoistamme
kuvien kera mielen kiintoisen aiheeseen sopivan jutun .
Matkat myös elävöittävät meidän seuran toimintaamme näitä
tehdäis varmasti enemmängin mutta tuo Helsingi on niin
syrjässä meihin nähden .Olemme tehneet matkoja myös
Venäjälle mutta siinä on mukana nuo mm viisumiasiat + ym
ja ovat nuo kivijalat on jo vuosien saatossa tulleet kovin tutuiksi.
Kotimaahan olemme myös tutustuneet on tehty lähimatkoja
sekä myös pitempiä eri puolille Suomea. Ensivuonna on
vuorossa kotimaan matka sitä sitten katselemme 2018
puolella.
Hei Seppo! Kiitokset Viron kartanokierroksen mielenkiintoisesta selostuksesta ja runsaasta kuvatarjonnasta. Suurin piirtein samoja ratoja kierrettiin useita vuosia sitten Värtsilä -seuralaisten kanssa. Hienoa, kun ilmat ovat näyttäneet suosivan matkalaisia.
Yksi mielenkiintoinen havainto. Kerrot kartanon kreivin muotokuvasta ja silmän liikkeistä. Meillä on kotona seinällä meidän molempien muotokuvat. Jälkikasvumme maalauttivat ne meille vuonna 1986, kun täytimme 60 vuotta.Taiteilija oli Britta Lindblad Partanen. Kun kulkee hitaasti kuvien ohi niin toden totta, silmät näyttävät seuraavan mukana. On kuulemma onnistuneen taiteilijan merkki.
Kiitokset matkakertomuksesta! Erityisen kiinnostavaa oli nähdä taas kuvia tuosta Sangasten kartanosta. Sen kartanon poika Ali Berghän oli Tohmajärvellä kunnanlääkärinä joitakin vuosia 1920-1930-luvulla. Vuonna 1928 hän on kuulemani mukaan auttanut äitini maailmaan.Hän oli poikamies, isoisä-Laurin hyvä ystävä. Myöhemmin Ali tutustui norjalaseen naislääkäriin. Pari avioitui ja lähti Kiinaan lähetystyöhön. Siinä vaiheessa Ali jätti Suotalolle paljon huonekalujaan, joista osa kulkeutui aikoinaan minunkin kotiini Haapamäelle. En tiedä, miten pitkään Bergit työskentelivät yhdessä, kun Alin elämä loppui traagisesti. Pariskunta oli bussimatkalla jossain päin Kiinaa, kun kommunistit hyökkäsivät ja vaativat naisia ulos bussista, mutta Ali lähti yksin neuvottelemaan. Hänet ammuttiin, mutta muu seurue sai jatkaa matkaa. – Kerran olen käynyt Sangasten kartanossa siskojen ja Heta-tädin kanssa.