Joissakin kommenteissa on tullut esille se, miten mukava koulu Patsolassa oli. Panenpa joitakin mieleen jääneitä muistoja luettavaksenne. Kuolurakennuksethan sijaitsivat, ja sijaitsevat vieläkin, ihanteellisella paikalla. Vanhojen koivujen ympäröimällä pihamaalla sopi juoksemaan ja telmimään. Saunarakennuksen taakse vietti loiva rinne, josta sai hyvät kyydit joko suksilla, kelkoilla tai pelkällä pepulla. Välituntiladulla sai alkuvauhdin samaisen rinteen polkua pitkin. […]
Jo ensimmäisellä vuosituhannella e. Kr. oli Jänisjoen rannalla muinainen asuinpaikka. Sen jäljet löysi v. 1935 suomalainen arkeologi Sakari Pälsi. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosituhannella Värtsilän alueella asui karjalaisia. 1200-luvulla Novgorodin vaikutusvalta levisi länteen päin. Sen myötä alettiin karjalaisia käännyttää ortodoksiseen uskoon. Lopulta karjalaisten asuttamat alueet liitettiin Novgorodin valtakuntaan. Varhaisin kirjallinen maininta Värtsilästä sisältyy vuosien 1499-1500 verokirjaan. Värtsilässä
Tässä on pälkjärveläinen käyttöesine ajalta ennen sotia, mutta mihin sitä on käytetty ja mikä se on nimeltään? Maija- Liisa
Osuipa käsiini omilta kouluajoiltani, 50- ja 60- luvuilta olevat muistovihkot. Mikä nostalginen tunnelma ihanista käsinkirjoitetuista muistoista tuli mieleeni! Onneksi olen säilyttänyt kavereiden vihkoihini kirjoittamat muistot. Vihkoja kierrätettiin meidän tyttöjen kesken ja niihin kirjoitettiin värssyjä osoituksena ikuisesti kestävästä ystävyydestä. Samoin kiiltokuvia liimattiin ja vaihdettiin. Muistojen sisältö vaihtelee ystävyyden osoituksista, onnen toivotusten kautta uskonnollisiin ja isänmaallisiin aiheisiin.
Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet eivätkä palautteet, vaan se ilo, jota olet itse kylvänyt toisten ihmisten elämään. Manny Patel
Ensimmäinen kinkkukävely oli tänään. Osanottajia oli 32. Joukossa oli ihailtavan paljon lapsia, ja niistä yhtä myös suosi arpaonni. K-Market Tiilikaisen lahjoittaman kinkun voitti Jere Hovi. Onnettarena toimi Pirkko Partanen. Kiitos kaikille osallistujille! Seuraava kinkkukävely on sunnuntaina 2.12. klo 12.00-14.00. Tervetuloa! Erkki Kinnunen
Niiralan kansainvälisellä rajanylityspaikalla palautetaan raja- ja tullitarkastusjärjestelyt normaalitilanteeseen 27.11.2012 alkaen. Heinäkuussa 2012 käynnistyneet rakennustyöt Niiralan kansainvälisellä rajanylityspaikalla saadaan päätökseen marraskuun loppuun mennessä. Päärakennuksen sisällä on selkeytetty rajatarkastusjärjestelyjä rakentamalla uudet tarkastuspisteet sekä saapuvalle että lähtevälle liikenteelle. Lisäksi on parannettu asiakkaiden ohjausta tarkastuspisteille tarkoitukseen sopivilla kaide- ja porttijärjestelyillä. Kaistatarkastuksia jatketaan sekä saapuvan että lähtevän liikenteen osalta kaistatarkastusrakennuksissa.
Makroa ja lähipiiriä Luontokuvia ilman konstailua Vuoden luontokuvat harrastajatasolla Vuoden luontokuvat 2012, Suomen luonnonvalokuvaajat RY/WSOY 2012 Vuoden luontokuvaaja liikkuu harrastajatasolla. Näyttää siltä, että ilman jalustaa otettu lumikidekuva on myös hivenen epäterävä. Mutta kaunis se on ja antaa toivoa myös harrastajavalokuvaajille, joiden otoksia on varmaan mukana kirjassa enemmänkin. Yleensä näyttää, että makro-otokset ovat vallanneet alaa ja
Löysin laatikoistani porsliinikorkin. En vain muista, mistä moisen olen löytänyt? Monelle voi olla tuttukin esine! Antiikkia ainakin. Ensio Immonen
Värtsin lukijalta on tullut kuva puun kannosta kaukaa idästä, Vietnamista asti. Lähettäjä pyytää Värtsin kanto asiantuntijoiden näkemystä kyseisestä kannosta. ********************************************************************** Minä heitän tähän ensimmäisen näkemyksen. Lisätkää sitten toiset parempia arvauksia. ********************************************************************** Putkimies Hupelius teki keikkahommia Vietnamissa saakka. Kuinka ollakaan. Hän tapasi siellä naisen, jonka kanssa meni myöhemmin naimisiin, tai ainai melekeen niinkuin savolaiset sanovat. Se
Kysynpä, että minkä niminen otus on kyseessä? Vihje: Kuuluu turistin ruakalistalle Madeiralla. Kakku- Paavo
Kun olin ihan vaivaiskoivun kokoinen .. ajattelin siellä pimennossa että voi kun joskus olisin yhtä iso kuin nuo toisetkin.. Kaikki muut puut olivat isoja ja kehuivat hienoja näköaloja sieltä korkeuksista. Sanoivat minulle, että hekin ovat olleet joskus yhtä pieniä kuin minäkin.. sitä minä en kyllä uskonut. Oli sellaisiakin puita jotka eivät puhuneet mitään. Niistä ihmiset
Mä tässä kerran Kukkovaaran päälle kapusin ja pikkuhiljaa puolukoita koriin keräsin. En enää muista kuinka paljon niitä jemmasin kun löysin suuren kuusenkannon sitä kerron nyt.. (Säv: Isoisän olkihattu) Parhaat puolukkapaikat löytyvät usein vanhojen kantojen ympäriltä, niin Kukkovaaran aukoillakin. Liikkuessani Kukkovaaralla marjaretkillä olen usein katsellut siellä olevia kunnioitusta herättävän suuria kantoja. Niitähän on kaikkialla muuallakin, mutta
Älä arvioi elämääsi saavutusten perusteella, olivatpa ne elämäsi varrella mitättömän pieniä tai valtavan suuria. Herää sen sijaan, ja arvosta kaikkea mitä polullasi kohtaat. Iloitse kukista, jotka sinua varten kukkivat, nauti auringonnoususta, pienistä lapsista, naurusta, sateesta ja linnuista. Juovu niistä… onneen ei ole tietä, onni on tie. Wayne W. Dyer
Tervehdys täältä Luutalahdesta. Tuossa viimekuussa satuin kuvaamaan joutsenparven, jossa oli yksi nuori joutsen invalidi. Minä luulin aluksi sitä haikaraksi, tuo lentoasento oli niin outo. Kyllä se joutsen kuitenkin oli, kuva kertoo paremmin. Liekkö lentänyt sähköjohtoon vai piässyt pedolta karkuun. Kyllä sen lento oli vaivalloisen näköistä. Eipä noita joutseniakaan senjälkeen ole montakaan parvea sattunut,olivat varmaankin
Tavallinen sukankuluttaja miettii usein, että missä on kaikkien kadonneiden sukkien hautausmaa. Mihin puolet sukista häviävät, se on yksi elämän suurista arvoituksista. Helppo on uskoa pesukoneessa olevaan, sukkia nielevään mustaan aukkoon. Pussilakana on taitava nielemään sisäänsä pesun aikana itseään pienemmät vaatekappaleet. Koirakaan ei sukkia syö, koska taloudessani ei ole enää koiraa. Minulla on parittomille sukille oma
Isäinpäivän tietämillä pakkautuivat niin isännät kuin emännätkin onnibussiin ja suuntasivat Kuopioon. Siellä näytettiin kuopiolainen versio Siunattua hulluutta. Teatteri oli evakossa remontin vuoksi. Väliaikainen teatteri oli rakennettu koulun voimistelusaliin. Tilat olivat aivan liian pienet, mutta ihmeen hyvin kaikki toimi. Eteisaulaan saapuminen oli jo pienoinen sokki koska aula oli jo aivan täynnä ja meilläkin teki kovasti mieli
Puitaisko aivoriihtä? Mitä hyvää itse kukin löytää Värtsilästä? Jos se rohkaisisi vaikkapa junan viemiä huristelemaan autolla Värtsilään näitä ihanuuksia ihastelemaan ja muitakin – uteliaita! Jänisjoki on aivan ainutlaatuinen. Se muuttaa ilmettään vuodenaikojen mukana. Se tarjoaa hiljaisuutta, mystiikkaa, mietiskelyn tilaa. Se on kumppani, kohtalonyhteys. Se on rakkaus. Sääperi on nähnyt paljon. Sillä on sanottavaa. Linnut uiskentevat
