Makroa ja lähipiiriä
Luontokuvia ilman konstailua
Vuoden luontokuvat harrastajatasolla
Vuoden luontokuvat 2012, Suomen luonnonvalokuvaajat RY/WSOY 2012
Vuoden luontokuvaaja liikkuu harrastajatasolla. Näyttää siltä, että ilman jalustaa otettu lumikidekuva on myös hivenen epäterävä. Mutta kaunis se on ja antaa toivoa myös harrastajavalokuvaajille, joiden otoksia on varmaan mukana kirjassa enemmänkin. Yleensä näyttää, että makro-otokset ovat vallanneet alaa ja mikäpä niitä on räpsiessä, kun käytössä ovat nykyisin zoomit, joilla voi rajata kuvaa jo kuvausvaiheessa. Hienosäätöä tosin sallii kilpailun raatikin. Niinpä esim. kennossa olevien pölyhiukkasten jättämät jäljet voi poistaa kuvasta, kunhan ei siirtele eläinten paikkoja tai tee kuvakäsittelyllä raa´asta marjasta kypsää.
Kirja näyttää konstailemattomalta kuvakoosteelta. Nimistössä ei näy vanhoja ”partoja”, jos nyt ei oteta mukaan vuodenkierto-osastossa olevaa Antti Leinosta ja kumppaneita. Yleensä näyttää että tämä osasto sisältää vanhoja hyviä petolintuotoksia ja todellista villiä luontoa.
Kirjaa katselee mieluusti. Se antaa toivoa tavalliselle harrastajalle, sillä monet kuvat voisivat olla yhtä hyvin äkkinäisen harrastajan kamerasta kuin pitkän linjan ammattilaiselta. Mieleen ei jää huippuotoksia, mutta sitäkin enemmän on mukana tavanomaista suomalaista luontoa, joka sattuu monen kulkijan silmään, puhumattakaan kuvauspuuhiin vihkiytyneistä, jotka usein tietävät paikat, missä lumpeita kasvaa tai missä tietyt luontokappaleet esiintyvät tiettyinä vuodenaikoina.
Mitä siis. Pidin kirjaa hivenen arkisena, mutta toisaalta sellaisena, että ylitaiteelliset viritykset on tällä kertaa karsittu pois.
Mieluusti tätä koostetta katselee. Näyttää siltä, että digiaikana on kisa avautunut myös harrastajille.