Kuva-arvoitus

Kuva: Maija- Liisa.

Tässä on pälkjärveläinen käyttöesine ajalta ennen sotia, mutta mihin sitä on käytetty ja mikä se on nimeltään?

Maija- Liisa

Share

15 comments for “Kuva-arvoitus

  1. Keittiöhakkuri on takojan ja puusepän taidonnäyte. Hakkuri sopii sienien, sipulin, yrttien, salaatin yms. pilkontaan keittiössä. Hakkurilla teet myös nopeasti sienisalaatit, rosollit ja vaikka sillitartarvoileivät käden käänteessä – kätevästi ja nopeasti.

    Saatavana nykyisinkin esim. täältä
    http://www.laatupuukko.fi/hakkuri.php?language=finnish
    Keittiöhakkuri on saanut Taideteollisen Laatumerkin (www.laatumerkki.fi) sertifioinnin merkkinä korkeasta laadusta ja hyvästä suunnittelusta.
    Keittiöhakkurini valittiin Vuoden 2004 uutuustuotteeksi Suomen Kädentaidot 2004 -messuilla Tampereella.

    Jossain päin kutsutaan myös nimellä petkele ja yleensä ennenaikaan tähän liittyi myös yhdestä puusta veistetty puukaukalo, jossa pilkonta suoritettiin.

  2. Näyttää siltä, että enemmille arvailuille ei enää sijaa jäänyt. Veikataan silti, että kysymyksessä on Värtsilän rajanaapurin Pälkjärven aikainen tarvekalu, joka terän kirkkaudesta päätellen on muuttunut rakkaaksi muistoesineeksi nimeltään silppuri.

  3. Onkohan sittenkään…
    Miksi siinä on pyöreät nurkat? Kun tuolla hakataan jotain hakkuulaatikossa niin reunapuolet jäävät hakkaamatta. Varsinkin jos hakataan sitkeitä sylttytarpeita koppu- tai sianpääsylttyä varten. Tuo avautuvassa linkissä oleva silppurin kuva on sellainen kuin sen pitääkin olla.

    Veikkaisin, että tuon mallinen rauta soveltuisi paremmin kessun (tupakan) silppuamiseen yksipuisessa huhmaressa (onkohan oikea nimi). Siinähän pohja ei ole tasainen vaan jonkun verran kovera.

  4. Katos vaan.. enpä ole ikinä nähnyt. Tuossa kuvan silppurissa olisikin liian lyhyt varsi tupakan hakkaamiseen. Vileläkö löytyisi kuvaa tupakkahuhmaresta?

  5. Teräsimeksi tätä työkalua myöskin sanottiin ja on näppärä väline edellä kerrottuihin käyttötarkiotuksiin. Meidän keittiöstä löytyy vastaava väline ja kokopuinen hakkuukaukalo. Käyttöä sille on viikoittain.

  6. Nimeä en osaa tälle sanoa. Näin vastaavanlaisen kesällä Egyptissä käydessäni. Kokilla oli tällaiset molemmissa käsissä ja valmisti wokkia isolla tasaisella parilalla. Kokki käänteli vihanneksia ja lopussa pilkkoi nuudelit tällaisella.

  7. Sieltä tuli täydellinen vastaus nimineen ja käyttöohjeineen.

    Sienien, sipulin ja kaalin hienontamiseen tätä silppuria käytettiin vielä lapsuudenkodissani. Tällä hienontaminen kävi
    hyvin myös leikkuulaudan lisäksi pyöreässä kulhossa. Terävä tämä
    on vieläkin, joten pienellä kunnostamisella voin ottaa tämän lähes satavuotiaan taas käyttöön.

    Itse en tiennyt, että näitä käsisilppureita valmistetaan vieläkin. Hyvä niin.

  8. Viime lauantaina olimme Nikolain 8-vuotissyntymäpäivillä Noljakassa. Meille näytettiin petkele ja puinen kaukalo. Ne oli tuotu v. 2007 Venäjältä. Nikolain mummo, babuska, oli saanut ne mummoltaan Hilma Lintuselta (s. Pulliainen, v.1880 Pieksämäki). Hilman puoliso Heikki Lintunen oli kuollut suruun, kun hänen poikansa, Nikolain ukki, oli teloitettu Stalinin vainoissa.

    Ierikka

  9. P.S. Teloitettu Eino Lintunen oli Nikolain äidinäidin isä, siis isoukki.

    Lintulassakin olivat nuo tuvan työvälineet, ja niitä myös käytettiin. Keittiöhakkuri on hyvä nimitys. Mutta mikä on sen puukaukalon/astian nimi?

    Ierikka

  10. Tuolle puiselle astialle en muista muuta nimeä kuin kippo tai
    kuppi. Äiti käytti esim. alumiinisestä- tai emalikiposta pilkkumi- nimieä.(pilikkumi) Jotain mitattiin myös kahmalokaupalla. Petkeli- sanaa käytettiin myös siitä puisesta
    perunamuusin teossa käytettävästä survimesta. Semmoinen monihaarainen, jota tarvittiin leipätaikinan alussa sekoittamiseen, taisi olla hierin.

  11. Tarjoan uutena vastauksena säleverhoa. Verho näyttää sijaitsevan keittiössä lounaan, ei illallisen, puoleisella ikkunalla.
    Kuvamanipulaatio ja kysymyksen asettelu johti ajatukset aluksi verhoon nojaavaa pikkulapioon. Lapiohan oli kehitetty Pälkjärvellä matalien ojien kaivuun. Työntekoseuran palkitsema malli, sillä lapion vartee, jota tuolloin ei ollut vielä keksitty, ei voinut nojailla.
    Lapioita valmistettiin Wärtsilän rautatehtaalla ennen sotia ja ennen hevimetallin syntyä. Melkoista humppaa lapioden teko onkin ollut, sillä ne tehtiin tangoista tanssaamalla valssaamossa. Kierreosat vain valmistettiin jenkaten.

  12. Pääsipä mummon kaukalo esittelyyn, meidän petkel on valitettavasti suorateräinen. Uskoisin että tuo teidän mallinne sopii oikein hyvin pyöreäpohjaiseen kaukaloon.

    Muuten: ennen hakattiin myös lihasyltyt tässä kaukalossa. Etu oli siinä, että liemi jäi kirkkaaksi. Jos lihat jauhettiin myllyllä, tuli syltystä sameaa.

  13. Totta on,että silppuri on kuvattu ”lounaanpuoleisella” ikkunalla.
    Ikkuna ei kuitenkaan sijaitse keittiössä, vaan erkkerihuoneessa,
    josta on ulkoilmanäkymät lähes joka suuntaan.Kuvasin esineen suljettua sälekaihdinta vasten mittasuhteiden selville saamiseksi, ettei joku sekoita sitä vahingossa giljotiiniin.

    Pälkjärveläiset lapiot odottavat vielä lähempää tutkimista. Harmi, että Lissu tekee lähtöä; olisimme näet voineet jakaa lapioiden tutkimisen vaikka siten, että minä olisin nojaillut varsiin ja Lissu tutkinut terät. Niin, tai justiinsa toisinpäin.
    Tämä vastaus tyydyttänee Sakaria näin ensialkuun. Perästä kuuluu
    sitä mukaa kun uutta tietoa asiasta ilmaantuu.

    Ailille: Minun lapsuuskodissani äiti valmisti joskus sianpääsylttyä, joka ei oikein kuulunut lempiruokiini. Hänkin hakkasi ainekset, eikä jauhanut myllyllä, joten kirkasta se oli.
    Mutta se sianpää! Nykyisin ostan kaupasta silloin tällöin palan
    maalaissylttyä, koska kauhea muisto sianpäästä on enää hämärä
    muisto vain.

    Ehkäpä käsisilppureiden valmistajat tekevät nyt myös pyöreäreunaisia silppureita, koska tässä on esillä oivallinen
    malli. Näkee, että käytetty on!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *