Kuva: Alpo R.
Mä tässä kerran Kukkovaaran päälle kapusin ja pikkuhiljaa puolukoita koriin keräsin.
En enää muista kuinka paljon niitä jemmasin kun löysin suuren kuusenkannon sitä kerron nyt..
(Säv: Isoisän olkihattu)
Parhaat puolukkapaikat löytyvät usein vanhojen kantojen ympäriltä, niin Kukkovaaran aukoillakin. Liikkuessani Kukkovaaralla marjaretkillä olen usein katsellut siellä olevia kunnioitusta herättävän suuria kantoja. Niitähän on kaikkialla muuallakin, mutta Kukkovaaran kannoissa on jotain erityisen mielenkiintoista.
Suurimmat kannot ovat n 80-100 cm halkaisijaltaan. Puitten keskuksessa on vuosirenkaat erittäin tiheässä. Eihän siinäkään mitään kummallista ole, mutta eräässä vaiheessa puut ovat lopettaneet kitumisen ja alkaneet kasvaa oikein vauhdilla.
Kuva: Alpo R.
Puiden tiheäkasvuinen sydän on vain 10-15 cm paksu, mutta iältään noin 80 vuotta. Sen jälkeen puu on kasvanut vielä 90 vuotta ja lisännyt paksuutta melkein metrin samassa ajassa.
Kiinnosti tietää milloin tuo kasvun muutos oli tapahtunut. Aloin laskea vuosirenkaita ajassa taaksepäin. Läksin siitä oletuksesta, että Kukkovaaran kyseinen alue on hakattu noin v. 2000.
Kahvi ehti jäähtymään kupissa ennenkuin sain puun syntymävuoden selville. Piti hakea nastalaatikko avuksi kun luku meni sekaisin monta kertaa.. Laitoin merkit kymmenen vuoden välein. Nopea kasvu oli alkanut tämän olettamuksen mukaan noin vuonna 1910. Kuka osaisi selittää mikä sai puun kasvulle tuommoisen vauhdin aikaan? Tuon laskuopin mukaan puu on syntynyt noin 1830. Mitähän kaikkea nämäkin puuvanhukset ovat elämänsä aikana nähneet?
Näitä vastaavanllaisia kantoja on Kukkovaaralla lukuisia. Eräs niistä on hyvin lähellä petolinnuille tehtyä tekopesäpuuta. Kaikissa siellä olevissa suurissa kannoissa nopea kasvu näyttää alkaneen n. 90 vuotta ennen kaatamista. Mitä silloin on tapahtunut?
Kuva: Alpo R.
***
Kun retkeilee pikkulasten kanssa niin on mukava katsella tuoreita kantoja. Voi vaikka kaataa pienen lepän. Siitä voi näyttää, että tämän kerroksen puu on kasvanut tänä kesänä ja tuon edellisenä kesänä. Niistä juovista voi laskea mikä juova on kasvanut juuri silloin kun sinä synnyit .. jne
Niin sai tuo vanha kuusenkanto näin mun miettimään ja puolukoita poimimaan taas lähden uudestaan.
Mieheni arveli, että kuusikko on harvennettu silloin 90 vuotta sitten.
Metsänhoidolla näyttäisi siis olevan merkitystä! Jos on Penttiin uskomista! Niinkuin varmasti on! Terveisiä Ierikalta.
Kiintoisa kertomus ja selkeät kuvat.
Kuvat nastoineen ja suurennuksineen osoittavat, että kuusi on saanut kasvuvauhtinsa Suomen itsenäistymisestä.
Omat vuosirenkaani noudattavat samaa kaavaa; olivat alkuvuosina tuskin havaittavia viimeaikaisiin verrattuna.
Kuusen kannon ohuet vuosilustot?
Kyllä se Irenen Pentin metsänhoidollinen arvio näyttäsi olevan
minunkin mielestäni oikeaan osunut.
Nähtävästi kuusi on joutunut kasvaa kituuttamaan suuremman puun
varjossa/alla.
Wärtsilän sahoille tarvittiin tukkipuita ja niin tuli vuoro kaataa isompia puita.
Ehkä siten pääsi alla ollut puu kasvuun, saaden lisävaloa ja ravinteita.
Fakta homma, kyllä Pentti tietää!
Kun ajelee Hiidenvaarantietä rajalle päin, niin siinä Pikku-Hiidenvaaran kupeessa on myös erittäin vanha mänty. Oon monesti pysähtynnä ja miettinyt mitä tuo puuvanhus on elämänsä aikana nähnyt. Hän on varmaan kylän vanhin puu. Käykääpä katsomassa ja arviokaa ikä.
”Korpikuusen kannon alla
on Mörrimöykyn kolo…”
Mökkimme pihapiiriissä on tuulensuojaksi
n 1910 istutettu kuusirivi. Ukkonen ja myrskyt
ovat harventaneet rivistöä kuten me itsekin.
Harvennuksen jälkeen
näreet pöyhistyivät kummasti ja
kasvu näyttäisi jatkuvan edelleen.
*
En käy arvailemaan mihin tarkoitukseen Kukkovaaran
metsää on harvennettu, mutta mieheni kotitilalta
on vuokrattu 1907 Värtsilä Aktiebolagille palsta johon
omistajalla ei sopimuksen mukaan ollut minkäänlaista
asiaa kontrahdin aikana joka kesti kymmenen vuotta.
Jopas sattui ajatukset yksiin Tellervon kanssa. Luettuani jutun, ensimmäiseksi tuli mieleeni tuo Mörrimöykyn kolo ja olin jo sitä etsimässä, kun puuhiini tuli keskeytys. Vaan tässä se nyt tulee Kirkan esittämänä.
http://www.youtube.com/watch?v=TkgX_AYqyk4&feature=related
Lintulan pihassa, puron rinteessä, seisoo mahtava kuusi. Se näyttää nyt harmaaksi kuivuneelta vanhukselta. Minkähän Ierikan isännyyden aikana lie alkanut kasvaa? Jos se joskus siitä kaadetaan, tuletko/käytkö Alpo nastoinesi sen ikää laskemaan?
Tuosta kuusivanhuksesta tielle päin, navettaliiterirakennuksen joen puoleisessa päässä on pihan vastakkaiselta puolelta siirretty aitta. Siirto tapahtui Toivon ollessa isäntänä. Aitta oli rakennettu entiselle paikalleen v. 1777. Matti Lintunen oli tullut edellisenä vuonna kotivävyksi Nissisen taloon. Talon nuori emäntä oli tuona vuonna 16-vuotias Valpuri. He saivat kymmenen lasta. Aitta lienee ollut ahkerassa käytössä.
Kappelini alttarissa on aitan laarin lankkupätkiä. Ne on veistetty alkuperäiseen käyttöönsä v. 1777 eli sinä vuonna kun Paavo Ruotsalainen syntyi.
Autokatoksessani on hyvin kookas tynnyri, jonka muistan olleen e.m. aitan toisessa kerroksessa. Siinä lienee säilytetty jyviä tai suolattua lihaa. En ole asiasta selvillä. Olisikohan sen tynnyrin tehnyt se Ierikka-isäntä, joka on ollut monen tynnyrin taitaja. Ainakin hän oli tehnyt Leena-tyttärelleen häälahjaksi taikinatiinun.
Ierikka
Tässä on hyvä vinkki retkipäiväksi meidän pikkupoikien kanssa,
laskea puun ikää sen vuosirenkaista.
Ei tarvitse olla kuin lyhyen valoisan ajan mönkijän kanssa metsätöissä niin on tullut mitä mielenkiintoisempia kommentteja vuosikasvuista..
Metsän harvennus tulisi minullakin mieleen, mutta mutta…
kun eletään aikaa sata vuotta sitten eikä ole motoja eikä tietäkään. Ajopelinä vain hevonen ja jyrkät vaaramaisemat.
Tohmajärven vanhassa historiassa on kerrottu paljon alueen puuteollisuudesta. En muista liittyikö kyseiset asiat Värtsilän sahalaitokseen, rautatehtaaseen vai johonkin muuhun, mutta eräs viisas mies osti kaikki mahdolliset metsät JOKIEN VARSILTA aina Loitimon rantoja myöten. Hän tajusi, että metsämaiden omistaminen uittoreittien varrelta on ajan mittaan oikea kultakaivos.
Wärtsilän rautatehdas käytti polttopuuksi valtavan määrän puuta. Nekin tietysti niin lyhyen uitto tai ajomatkan päästä kuin suinkin. Ulottuiko ne savotat Kukkovaaran – Pirtajärven alueille, ken ties
Erkikin mainitseman vanha, pysty kelo Lintulan (Sinilinnun) puropenkassa kaatui menneenä kesänä ihan luonnon avittamana.
Enpä ole huomannut. Täytyy käydä katsomassa ja kahvilla. Kiitos tiedosta, veljenpoika ja kaima! Ierikka