4 comments for “Viikon puheenaiheet vko 47/2012

  1. Illalla soi puhelin.Mökkinaapuri oli pulassa. Auto oli iljanteisessa mäessä kieltäytynyt nousemasta sen jyrkintä kohtaa. Narmemmaksi vakuudeksi se oli vielä kääntynyt tiellä poikittain. Yksinäisellä naiseläjällä se oli tekemätön paikka.
    Hiekkasanko kyytiin ja köröteltiin apuun.
    Ihmetteli kaupunkilainen, miten pimeää on.
    Hiekkaa pyörien alle ja naiset perää tuuppaamaan, ettei luiskahda ojaan. Auto oikeni. Se peruutettiin alas hyvän matkaa. Sitten vauhtia, peukut pystyyn ja huiskis! Siellä se oli mäen päällä.
    Tässä pieni kertomus avunannosta. Olemme itsekin saaneet apua milloin missäkin asiassa. Parhaiten on jäänut mieleen tapaus, jolloin kysyimme avun hintaa. Nimenomaan vastaus jäi mieleen. ”PANKAA KIERTOON!” Voitaisikohan Värtsilästä tehdä mallikylä avunannon kierrätyksessä? Tietysti muuallakin kierrätetään, emmekä siten erottuisi. Siis pitää panna paremmaksi. Jokaisesta saadusta avusta tms. tuplakierrätys!

  2. Muutama vuosi sitten kurvasin Pajerolla erääseen pihaan Sortavalassa. Huomasin, että kaksi miestä lapioi Ladaa lumesta. Yrittivät saada sitä liikkeelle. Ei onnistunut. Panin nelivedon päälle ja peruutin Ladan eteen. Pantiin käysi paikalleen. Ja Lada lähti kiltisti liikkeelle. Toverit olivat kiitollisia ja minä ylpeä vanhasta Pajerostani. Sisälle mentyä kummityttö sanoi, että olivat kaivaneet sitä Ladaa puolitoista tuntia. Ei siis ihme, että sain hikiset kiitokset.

    Kun nyt ajelen Venäjällä tai katselen tullissa autojonoja, niin useimmat venäläiset menopelit ovat uusia länsimaisia maastu-reita. Saattaa olla, että odottelen joskus jossain Sortavalan ja Värtsilän välisellä tiellä venäläistä kierrätystä. Saako silloin tupla-vai ruplakierrätyksen!?

    Ierikka

  3. Kyllä kiitollisuudenvalka yleensä tulee maksetuksi…olen tullut huomaamaan…

  4. puheenaiheet,vk,47, 20.11. 2012.
    yrjö,j

    Rotkotusta.

    Talvi, antaa odottaa itseään.
    Soratiet potevat vatsatautia. Tiet, kuraa täynnäolevia kypärätemppuja.
    Tulisi jo talvi, lumi ja ja pakkanen.

    Lumilinko on lomautettu, ei ole lunta, sekin vähä, vietiin nenän edestä ja katsoo seinällä riippuvaa lumikolaa.

    Lumilapio kurtistaa otsaansa, -eivät nuo muista Sotatalvea,oli silloin lunta, työkalut -Ämmä ja puulapio. Äijä oli sodassa ja katseli tähtäimentakaa-Ni-kolaa.

    Lunta tuli pyytämättä, niin tuli niitä ”pipopäitä”. Sodanperuja ovat nuo – kolat, pipot ja teillä kuraa-ahmivat kiypärät, sanon minä!

    Lumilinko,tuo viimeinen tulokas,on laiskojenmiesten leikkikalu. – sain sen sanottua, vilu sillä tulee ja suu lunta täyteen.

    ”Setä-Samulin” keksintöjä Daavidinmaalla taas kokeillaan, tietysti puolustustarkoituksessa. kuten lumenheitto. Tulisi vaan lunta, niinpäästäistaasen hommiin,mutta ilman kovia panoksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *