Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet eivätkä palautteet, vaan se ilo, jota olet itse kylvänyt toisten ihmisten elämään.
Manny Patel
Päivän helmiä eivät ole saamasi kohteliaisuudet eivätkä palautteet, vaan se ilo, jota olet itse kylvänyt toisten ihmisten elämään.
Manny Patel
Upea ruusukuva näin harmaan päivän iloksi!
Tämä on kuudeskymmenes ja tällä erää viimeinen aamun ajatus. Ensimmäinen ajatus kuvineen julkaistiin Värtsissä 26.9.2011.
Talkooresussini ovat rajalliset ja ainakaan toistaiseksi en ehdi tuottaa sisältöä Värtsiin.
Lämpimät kiitokset lukijoille mielenkiinnosta aamun ajatuksia ja tarinoitani kohtaan.
Elä, Lissu, jätä meitä tänne Jumalan selän taakse! Ruusukin itkee ikävää…
Ierikka
”Sanat eivät riitä kertomaan,
tuskin niitä tarvitaan…”
*
Piti viettää oikein hiljainen hetki
kun huomasin heti herättyäni
Lissun harkinnan tuloksen.
Uskallan jopa sanoa, että monet tarinoistasi
ovat olleet ”sydänverellä” kirjoitettuja helmiä
ja kuvasi Värtsiläisten ilahduttamiseksi
ajateltuja.
*
Mietteissäni seison tienhaarassa minäkin…
Älkää, hyvät ihmiset, hylätkö Värtsiä. Ei tämä tietenkään rasite saa olla. Laittakaa mietteitänne, omia tai muiden, luottavaksemme silloin , kun siltä tuntuu. Tämä on varmaan monen muunkin harras toive.
Kaikella on aikansa, aika on myös ”sapatti vapaalle”. Ei tämän kaltaisen verkkolehden sisällön tuottamisesta saa tulla ”pakkopullaa”. Toivon Lissun tekevän ne tärkeämmät asiat pois päiväjärjestyksestä ja palaavan sitten Värtsiin ja ehkäpä hieman harvemmalla tempolla. Toivotan sinulle hyvää elämää ja terveyttä henkilökohtaiseen elämääsi.
Lissu on järjestänyt hyviä helmiä, kunnes lopulta pudotti harmillisen pommin. Toivotaan, että pommin vaikutus lakkaa aikanaan ja helmiä alkaa taas sadella.
Olisi mukava nähdä jatkossakin Lissun juttuja upeine kuvineen
täällä Värtsin palstoilla. Kiitos niistä!
Onhan se ymmärrettävää, ettei yksi ihminen joka paikkaan repeä.
Olet mukana mm.kahdesti vuodessa ilmestyvässä ”Pälkjärveläinen”
tiimissä. Siinä on työtä. Itsekin lähetin sinne muutama päivä
sitten nivaskan papereita odottelemaan tulevaa. Olin niiden kirjoittamisesta ”vereslihalla” monta päivää.
Mukavaa syksyä kuitenkin! Nähdään jossain tilaisuuksissa sentään. – Maija-
Vaikka juttusi eivät ole joka kerta
liittyneet varsinaisesti Värtsilään, olen
huomannut, että löytösi jostain arkistosta,
raporttisi kulttuuritapahtumista tai vaikkapa vain omalta
parvekkeeltasi, ovat olleet juuri meille Värtsin avaajille
ajatuksen kanssa tuotettuja ja ikäänkuin
ikkuna etelään.
Kertomusten myötä on voinut tehdä nojatuolimatkan Herttoniemeen
tai päässyt pyörän tarakalla Viikkiin tai milloin minnekin.
Nyt jäi sitten tämän iltainen teatterielämyksesi
Armi Ratiasta (Riitta Havukainen) esiripun taakse.
Lissulle pitää sanoa sama ajatus minkä Vapaaehtoisen pelastuspalvelun puheenjohtaja ja isähahmo Kari Lehtola sanoi jäädessään eläkkeelle.. Hän sanoi:
Minunkin pitää snoa niinkuin vanha pariskunta erotessaan
”Se oli ihanaa niin kauan kuin sitä kesti”.
Lehtola kyllä osasi asettaa sanansa niin, että ne voi ymmärtää monellakin tavalla.
Lissun mukana olo Värtsissä on ollut pelkästään ihanaa. Monet ovat saaneet lisää voimia ja piristystä päiväänsä Hänen ansiostaan.
Suuret kiitokset Lissu ja kaikkea hyvää Sinulle.
Ierikka, Telle, Irene, Kalevi, Sakari, Maija-Liisa, Johannes ja Alpo; kommenttinne kiitoksineen ja toivotuksineen lämmittivät mieltäni, kiitos niistä.
Minusta tuli aikanaan Värtsiin kirjoittaja ihan puolivahingossa. Kirjoittaminen on ollut ja on edelleen tosi kivaa. Aiheita olisi vaikka kuinka, mutta olen sen verran hidas kirjoittaja, etten ehdi niitä kaikkia työstää tarinoiksi.
Maija-Liisa mainitsi kommentissaan Pälkjärveläinen-lehden. Toistaiseksi käytän kaiken talkootyöhön liikenevän aikani Pälkjärveläisen hyväksi.
Johanneksen kommenttiin viitaten kerron, että Armin ensi-ilta oli hieno kokemus. Armin sanoja lainatakseni ”siellä oli vaikka ketä.” Todennäköisesti perjantain iltapäivälehdistä on luettavissa ketä kaikkia siellä oikein oli. Sekä lavalla että yleisön joukossa olivat Eriikan ja Ristomatin lisäksi ainakin Vuokko Nurmesniemi ja Jörn Donner. Riitta Havukainen oli onnistunut valinta Armiksi. Hänet palkittiin suorituksestaan maitokärryllisellä kukkapaketteja. Ristomatilta ”Armi” sai valtavan kimpun valkoisia ruusuja.