RajanRyssäyksen iltatapahtuma pidettiin kesäteatterilla, navetan vintillä joka oli koristeltu upeasti Tyllikkäiden toimesta. Tapahtuma keräsi mukavasti osanottajia.
Järjestelyissä oli mukana uutena toimijana Tyllikkäät ry joka ideoi illan ohjelmaan mm. Miss Tyllikäs Pin-up kilpailun.
Lisäksi musiikki puoleen oli satsattu kolmen eri yhtyeen voimin.
Uusia ideoita ja vetovoimatekijöitä oli tarjolla! Ja tarjotaan vastattiin kiitettävästi. Tapahtuma oli menestys!
Klo 18 aikoihin alkoi jytinä kun mm. V8 moottorilla varustetut reilut 50 jenkki- ja harrasteautoa alkoi lipua letkassa Värtsilän kylätalon ja kesäteatterin pihapiiriin.
Ihmeteltävää ja katsottavaa riitti, amerikkalaisista eurooppalaisiin autoihin. Näyttävä autoletka lähti itärajaa kohti Honkavaaran Gulf huoltoasemalta.
Illan esiintyjät soittivat mm. rock’n rollia. Lavalla nähtiin Outsiders Rock & Roll yhtye Kiteeltä, Karjalan Kannas Tohmajärveltä ja Slow Down Trio feat. Paula Joensuusta.
Kiitos Värtsilän Pitäjäyhdistys ry:lle ja Tyllikkäät ry:lle sekä kaikille työryhmän jäsenille RajanRyssäys tapahtuman viemisestä uudelle tasolle.
Erikoiskiitokset tapahtuman järjestelyissä mukana olleelle Aulis Hämäläiselle mm. näyttävän iltavalaistuksen ja äänentoiston järjestämisestä.
Jäämme innolla odottamaan vuoden 2020 RajanRyssäys tapahtumaa. Mitähän kivaa ja uutta keksivätkään? Vai tulisiko autojen kokoontumisajoista jopa vuosittainen perinne RajanRyssäys tapahtumaan?
Kuvat: Eira Varonen
Ensimmäinen perintöprinsessa on Honey Halfcentury ja toinen Mary Sweety Cherry.
Nyt on Eiralta kattava valikoima erittäin hyviä kuvia teksteineen kyseisestä tapahtumasta, josta voimme nauttia pienen tai suuren ruudun välityksellä. Kiitos
Tyllikkäillä ns taiteilija nimi? Ei oikeita nimiä…
Hiukan sain kuvattua menoa ja meinikiä ja ääniä autoista ja bändeistä myös videolle, vaikken ollut varautunut asiaan. Harmi kun puhelimen akku loppui kesken. Kuvattavaa olisi ollut paljon enemmän. Monet hienot hetket ja autot jäivät tallentamatta…Otetaan opiksi ensi kertaa varten. Mukavahan näitä on taltioida muistoksi, ja aika tärkeitäkin historian tallenteita niin kuvin kuin videoin.
Ensin kommenttia päivän myyntitorilta Niiralasta. Autolla paikkaa lähestyessä näytti siltä, ettei sinne enää ketään mahdu, koska Joensuu – Sortavala tien varrelta asti oli autoja paikat täynnä. Kansaa oli mukavasti liikkeellä ja haitari haikeesti soi. Ruokajonossa minut bongasi tuntematon mies, rouva näytti tutulta, mutta en ilennyt kysyä, että ”ketee sitä oekeen ollaan ja mistee kaakoo tullaan”? Kertoivat tulleensa ihan varta vasten Enonkoskelta saakka syömään täällä paistetut muikut. Olivat käyneet Värtsiläpäivilläkin. Mies kertoi, että hänellä on sukujuuria täälläpäin. Ukki oli asunut Sääperin rannalla vartioaseman vierellä ja jos oikein ymmärsin, niin isä oli ollut Rajassa töissä Kirkkoniemessä. Kyseessä oli siis legendaarisen kalamiehen Ale Hynysen pojanpoika. Terveisiä pyysivät kertomaan.
Kiitos Alen pojan pojalle terveisistä ja terviispojalle Alpolle.
Ale oli minullekin tavallaan ”ukin korvike” ja tuttu, rauhaisa kalaukko, jonka paikka veneessään oli aina perätuhdolla.
Päivä- ja iltajuhlan välillä kerkisi käymään vähän metsässä kävelemässä. Ei löytynyt metsästä sieniä tai marjoja kotiin tuotavaksi, mutta niin paljon hirvikärpäsiä että oikein hirvitti.
Raja Ryssäyksen Iltameiningit oli mahtavat. Mukava oli katsella hyvin hoidettuja autoja, mutta kyllä oli mukava katsella nättejä tyllimekkoisia tyttöjäkin. Sai tuijottaa oikein luvan perästä. Kaikilla ei ollut kilpailunumeroa, mutta tuijotin silti.
Navetan vintti oli koristeltu todella kauniiksi. Huomasi, että naiset ovat olleet asialla. Ja osasivat asiansa. Ruokaa, juomaa ja ääntä oli riittävästi. Niiralassa haitari soi haikeasti, mutta täällä ei ollut haitaria. Soitto (rokki) alkoi sellaisella teholla, että hattu olisi lentänyt päästä, jos olis ollut mukana. Paperitullojen tunkeminen korviin auttoi hiukan.
Pihavalaistus oli upea. Suuret puut oli valaistu värivalonheittimillä latvaan saakka. Nyt oli helppo etsiä autonsa. Saattoi olla, ettei joku silti osannut autolleen, mutta se ei johtunut ainakaan valojen vähyydestä.
Pitäjäyhdistys teki taas valtavan talkootyön näittenkin kemujen eteen. Kiitokset teille kaikille !!
Autoissa oli eräs mielenkiintoinen juttu. Kaksipyöräinen letukka, kuvissa 18 ja 26 näkyy ettei siinä ole, kuin etupyörät.
Seurasin sen liikkeelle lähtöä ja kun alkoi liikkua sen perä kohosiki nurmikosta irti ja sieltä ne paljastuvat nekin loput pyörät.
Pitää sen verran mainostaa, että Karjalan Kannas osaa esittää rokkia Suomen kielellä, joka on mielestäni harvinaista nykyisin. Tosin käyn rokkikonserteissa harvakseltaan, kerran vuodessa Värtsilän vintillä.
Viikko on mennyt noista Ryssäyksistä ja elämä palailee normaaliin hiljaiseloon. Korvat ei enää soi, minkä nyt suhisee normaalisti. Korvatulpat sai ottaa pois korvista jo parin päivän jälkeen. Vintillä melumittari näytti keskimäärin 75-80 desibeliä
Myyntitorilla olin sekä myyjän että ostajan roolissa. Reserviläismakkara teki erittäin hyvin kauppansa; Turusen Palin kanssa sitä siinä vaihdettiin rahaksi kolmen tunnin ajan. Sitten kun tuotteemme jo toistamiseenkin pääsi loppumaan, niin pistimme puodin kinni. Miksi se sitten loppui kesken? Siitä syystä, että kysyntä oli suhteutettuna kävijämäärään vielä huomattavasti parempaa kuin Värtsiläpäivillä, jonka laskelman turvin lähdettiin tähän Niiralan toripäivään. Niin kuin jo mainitsinkin, edes lisäksi tuotu välitäydennys ei riittänyt aivan kaikkien kysyjien tarpeeseen. Yritetään ottaa opiksi; suuri kiitos kaikille toimintamme kannattajille ja suuret kiitokset tietenkin myös Pitäjäyhdistykselle ja Itähuolinnalle. Tosi mukava oli mm. välillä hörpätä Maritan ja hänen esikuntansa tarjoamat pullakahvit!
Mitäkö sieltä sitten tuli hankittua; emäntä osti kirpparilta jotakin lasten leluja ja tietenkin nautittiin – niin kuin asiaan tämäntyyppisissä kinkereissä aina kuuluu – makoisat thai-ruoka-annokset!
Kesäteatterin iltatapahtuma jäi sen sijaan käymättä. Jenkkiautonäyttelyä oli kyllä tarkoitus tulla katsomaan mutta omissa erinäisissä askareissa vierähtikin aikaa niin paljon, että eipä sitten enää huolinut lähteä. Tuo Alpon esilletuoma meluogelma on seikka, joka ehkä olisi oikeasti tahdottaessa fiksustikin ratkaistavissa. En ole mikään soittoruokalaihminen mutta silloin harvoin kun niissä jonkin asian yhteydessä käyn, niin tahtoisin keskustella pöydissä ihmisten kanssa. Tämäntyyppinen seurustelu vain on tehty ja tehdään yleensä valitettavasti joko ymmärtämättömyyttään tai jopa tahallisesti jokseenkin mahdottomaksi; musiikin meteli on niin mieletön, että siitä tulee suorastaan sairaaksi!
Hieno tapahtuma. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Tälläistä toimintaa kaipaisi lisää Värtsilään.. Tämä tapahtuma on Nro 1 Värtsilän kylän historiassa miun mielestä!