Luettavaa eräkämpille Uudet tuulet Kariston Erämaailman toimituksessa Pentti H. Tikkasesta Aini Tahvanaiseen/ P-Karjalan kirjoittajat vauhdissa Erämaailma 2014 – 2015, toim. Minna Klapuri, Karisto 2014 Sotakirjailija Pentti H. Tikkanen kirjoitti jo ensimmäiseen, 40 vuotta sitten ilmestyneeseen Erämaailmaan. Itsekin olen julkaissut yli kolmenkymmenen vuoden ajan vuosittain jutun tässä erämiesten suosimassa kirjassa. Tähän juhlakirjaan on koottu parhaita juttuja […]
Tunnistaisiko joku tästä Värtsilän Valokuvaamon ottamasta kuvasta oppilaita. Kuva löytyi tänä kesänä äitini (tyttönimi: Tyyne Kuosmanen, isä Edvard Juhonpoika Kuosmanen) jäämistöstä. Ja jos joku tietäisi enemmänkin tarinaa tähän kuvaan. Kuvan takaa löytyy vain tieto ”Värtsilän Valokuvaamo”, ei muuta. Tyynen tytär Paula. Paula ja Eero Kiiski Lue myös aiheeseen liittyvät jutut Kaustajärven evakot, julk. 15.9.2012 sekä Edvard Juhonpoika Kuosmanen,
Pikku-Kalle kävi kansakoulua siihen aikaan kun omien eväiden lisäksi koulusta sai jo puuroa, velliä tai soppaa. Keittäjä jakoi sitä teräskauhalla ämpäristä valkoisiin emalipilkkumeihin. Oli torstai ja hernerokkapäivä armeijan malliin. Nälkäinen Kallekin kiikutti kuuman rokkakuppinsa pulpetille käsitöissä tehdyn vohvelikankaisen ruokaliinansa päälle ja alkoi lusikoida sitä. Silloin hän huomasi karvaisen läskinpalan kelluvan rokkapilkkumissaan, siihen katosivat Kallen ruokahalut.
Oli tavallinen loppukesän päivä. Kävelin maalaispitäjän kirkkomaalle ohi jykevän, punatiilisen kirkon. Suurikokoinen kirkko kertoi ajasta, jolloin kylän taloja ja tiloja asuttivat suuret suvut lapsineen ja palkollisineen. Väkeä oli paljon. Tuolloin tultiin kirkolle pitkien matkojen takaa hevosilla, mutta kesäisin myös hautausmaan aidan takana pilkottavalle järvenlahdelle veneillä soutaen. Käytiin kirkossa sanaa kuulemassa. Vaihdettiin kuulumisia kirkonmäellä tuttujen kanssa.
Ketin hallinnoiman 9-tien kehittämishankkeen koolle kutsumat yrittäjät saivat perjantaina 12.9.2014 tutustua suunniteltuun liikekeskushankkeeseen Niiralassa. Kehittämispäällikkö Birgitta Väisänen esitteli suunnitelmia joiden pohjalta tavoitteena olisi synnyttää Nurmiselta vapautuneisiin tiloihin uutta yritystoimintaa. Paikalle oli saapunut vajaat kymmenen elinkeinoelämän toimijaa, kunnan edustajana Olli Riikonen, Nurminen Logisticsin edustajia sekä Ketiläisiä. Birgitta Väisänen kertoi että kiinnostuneita on laajemmaltikin, osa oli estynyt
Alkava syksy näyttää parhaita puoliaan myös Sääperin rantamailla. Orastavan ruskan värit näkee rannoilla, viljaa puidaan tai ne ovat jo puitu, osa linnuista on matkannut talvehtimaan eteläisimpiin maihin. Viime päivät ovat olleet ajankohtaan nähden tavallista lämpimämpiä. Syystuuletkin ovat jääneet päiväsaikaan puhaltaviin hempeisiin kaakkoistuuliin ja hyvissä ajoin illalla sää on tyyntynyt, peilipintainen Sääperi on kutsunut uistelu- ja
Reilu 70 vuotta sitten kuului oveltamme koputus ja sisään työntyi kaksi ruskea-asuista suikkapäistä miestä jaloissaan oudonnäköiset kengät ja opettaja Jaloma kivääri olallaan. Ensitöikseen Jaloma pyysi vettä ja saippuaa jotta miehet voisivat pestä kätensä, sen jälkeen he istahtivat tuvan penkille. Muistelen Jaloman selittäneen äidille ja mummille tilanteen, minkä jälkeen hän poistui. Selvisi että miehet tulivat heinätöihin,
Kaipaisin apua jälleen eräästä Venäjän Värtsilässä sijaitsevasta rakennuksesta. Yllä olevassa kuvassa tuore kuva rakennuksesta sekä pienempi kuva samaisesta rakennuksesta. Pienempi SA-kuva kertoo rakenuksen olevan poliisikamari. Olen kiinnostunut kaikesta mahdollisesta informaatiosta liittyen rakennukseen. Toinen kuva johon haluaisin tietoja on pieni kansankoulu. Tietoja voi kirjoittaa kommenttina tähän Värtsin juttuun tai lähettää suoraan sähköpostilla osoitteeseen Samu.Aarnio@karelia.fi Samu Aarnio
Venäläis-Suomalaisen Kulttuuriyhteistyön Ystävät – Solovej ry Sunnuntaina 31.08.2014 perustettiin Värtsilään uusi yhdistys – ”Venäläis-Suomalaisen Kulttuuriyhteistyön Ystävät – Solovej ry” eli tuttavallisemmin pelkkä Solovej. Suomeksi nimi tarkoittaa Satakieltä, ja juontaa juurensa yhdestä vanhimmista ja hienoimmista venäläisistä romansseista: Aleksander Aljabevin parisataa vuotta sitten säveltämästä ja A. Delvigin sanoittamasta samannimisestä laulusta. Yhdistyksen perustajajäseniä ovat värtsiläläiset Erkki Lintunen ja
VÄRTSILÄN ELÄKELÄISET ALOITTIVAT SYKSYN TOIMINNAN Eläkeliiton Värtsilän yhdistyksen pirteät aloittivat torstaina 4. syyskuuta syyskauden toimintansa kokoontumalla Niiralassa Pertti ja Kaija Päivisen vieraina. Ohjelmassa oli kävelyä rajan suuntaan, tikanheittoa, arpajaiset, kahvia ja makkaranpaistoa. Kerroin osallistujille pihlajanmarjan säilönnän eri mahdollisuuksista ja terveysvaikutuksista. Ehdotin myös, että järjestettäisiin kurssi aiheesta. Liisa Martiskaisen laittaman kahvipöydän antimet maistuivat noin kolmikymmeniselle joukolle
Värtsiläisten Seuran järjestämän laulutapahtuman aiheena oli muistella 70 vuoden takaista aikaa jollon vanha Värtsilä tyhjennettiin suomalaisista asukkaista 4.9.1944. Leena Koljonen oli koonnut sota-ajoilta 10 laulua, jotka olivat useimmille tuttuja sävelmiä ja kaikki lauloivat innolla mukana. Yhdessä laulettujen lisäksi Tuula Huikuri lauloi koskettavan kauniin laulun ”Laps’ olen köyhän kauniin Karjalan”, joka varmasti herätti muistoja sotaa edeltävistä
Pihlajat eivät ole olleet vuosiin niin runsas satoisia ja vielä värikkäitäkin mitä tänä syksynä.Enteileekö väri pitkiä ja kireitä pakkasia talveksi. Kuuntele tästä Tapio Rautavaaran esittämänä kappale Uralin pihlaja
Kunnanvaltuusto kokoontui syyskauden aluksi pohtimaan kunnan tulevaisuutta tavoiteohjelman ja talousarvioseminaarin merkeissä. Pohjatyötä tavoiteohjelmaan varten oli tehty jo valtuustokauden alkupuolella nelikenttiä analysoimalla kunnan vahvuuksia, heikkouksia, uhkia ja mahdollisuuksia, joista oli koottu virkamiestyönä yhteenveto keskustelun pohjaksi. Aloituskahveilla Hotelli Joen tiloissa ennen varsinaista seminaaria esitteli tämänvuotinen Värtsilän Takoja Erkki Lintunen muutamia Värtsilän pitäjäläisten saavutuksia. – Värtsilän musta on
Lukemaan opettelu Uudenkylän kansakoulussa siis nykyisessä Värtsilän koulussa ei ollut vastenmielistä eikä helppoa. Opettajamme Eila Simonen oli päättänyt lisätä meidän jukuripäisten sonnien opiskelumotivaatiota kiiltokuvilla. Palkitseminen onnistuneesta suorituksesta oli yksinkertaista. Jos osasi lukuläksyn sai pisteen. Kymmenellä pisteellä sai kiiltokuvan. Kuten huomaatte palkitsemisjärjestelmä oli huomattavasti yksinkertaisempi ja oikeudenmukaisempi kun nykyiset optiopalkinto järjestelmät. Opiskelu oli siis ankaraa ekaluokan syksyllä. Onnistumisia
Auton pressutallin viereen, kuusien alle oli kasvanut elokuun loppupuolella komeankokoinen tatti. Sen lakki oli taipunut jännästi toiselta reunalta. Helteiden ja kuivuuden aikana rihmastot olivat uinuneet neulaskarikkeessa ja nyt kosteus oli herätellyt tatin kasvuun. Vieressä oli jo pilaantunut tatti, jonka epämääräinen haju kiinnitti huomion ja sai kurkistamaan kuusen oksien alle ja löytämään tämän komean yksilön. Perinteisesti
”Laulu se on ollut minun iltojeni ilo, ihana kuin unennäköyöni. Laulu se on ollut päivieni ratto.” näin sävelsi ja sanoitti aikanaan Alfred ”Affu” Tanner viime vuosisadan alkupuolella. Meillä nykyajan suomalaisilla ei liene hajuakaan moisesta musikantista. Alfred syntyi vuonna 1884 Artjärvellä, muutti Helsinkiin ja opiskeli rakennusmestariksi. Antoi kuitenkin ”piut paut” rakennusmestarin ammatille ja innostui musiikista ja
