Ritari Ivanhoe

kouluLukemaan opettelu Uudenkylän kansakoulussa siis nykyisessä Värtsilän koulussa ei ollut vastenmielistä eikä helppoa. Opettajamme Eila Simonen oli päättänyt lisätä meidän jukuripäisten sonnien opiskelumotivaatiota kiiltokuvilla.

Palkitseminen onnistuneesta suorituksesta oli yksinkertaista. Jos osasi lukuläksyn sai pisteen. Kymmenellä pisteellä sai kiiltokuvan. Kuten huomaatte palkitsemisjärjestelmä oli huomattavasti yksinkertaisempi ja oikeudenmukaisempi kun nykyiset optiopalkinto järjestelmät.

Opiskelu oli siis ankaraa ekaluokan syksyllä. Onnistumisia tuli ja pisteitä kertyi. Erään lukutunnin alkaessa välitunnilta luokkaan tullessani näin opettajan pöydällä veret seisauttavan näyn. Ritari Ivanhoen kiiltokuvan! En ollut koskaan nähnyt mitään niin hienoa. Kiltsissä” Aivenhoo” istui täydessä sotisovassa valkean uljaan ratsunsa selässä keskellä kaunista Englantilaista jalopuumetsää. Otin kuvan vapisevilla käsillä pöydältä ja käänsin sen. Kiiltokuvan taakse oli kauniilla käsialalla, punamusteisella kuulakärkikynällä kirjoitettu Jore!

Pulssini kimposi hetkessä yli sadan. Suuta rupesi kuivaamaan ja kauhu lamautti mielen. Tänään jos lukuläksy menee hutiin ei Ivanhoe matkaa repussani kotiin. Aarre jää saamatta.

Lukuläksyn kuulustelu eteni istumajärjestyksen mukaan riveittäin kuten aina ennenkin. Jokainen luki lauseen ja sai pisteen tai nuhteet. Yritin paniikissa laskea mikä läksynä olleen tarinan lauseista osuisi kohdalleni. Viimehetken preppaus olisi tarpeen. Menin aivan sekaisin. Vuoroni tuli sillä kertaa liian nopeasti. Sanat tarttuivat kurkkuun. Suoritus oli surkea. Sujuvuudesta ei tietoakaan ja kruunasin tankkaamiseni vielä helpolla lukuvirheellä.

Ei tullut” Aivenhoota”. Opettajan mielestä Ivanhoe kiiltokuvan saa niin että lukee läksynsä, eikä juoksentele kaikkia iltapäiviä metsissä, pajukeppi jalkojen välissä, Ritaria leikkien. Kavereita nauratti.

Silloin se tapahtui. Paiskasin aapisen lattiaan. Ilmoitin opettajalle kuuluvalla äänellä, kuten oli opetettu, mitä mieltä lukemaan opiskelusta olin. Samalla ilmoitin myös mitä mieltä olin opettajan opetusmetodeista. Vauhtiin päästyäni kerroin vahvan näkemykseni myös koko koululaitoksesta. Tuli arestia. Tunti joka päivä viikon ajan. Ei ollut pieni rangaistus. Eikä se sitä paitsi siihen jäänyt. Kotona oltiin opettajan ja koululaitoksen kanssa samaa mieltä.

Ivanhoe kiiltokuvaa en koskaan saanut. Eila Simosen kanssa sovittua kuitenkin. Liki 15 vuotta tapahtuneesta olin varusmiehenä Rajakoulussa Immolassa. Oli Sotaveteraanien syyskeräys. Minä pääsin soittamaan Simosten ovikelloa. Eila tuli avaamaan. Hoidettiin keräyskuvio kuntoon. Sitten muisteltiin menneitä ja juotiin kahvit. Pyysin Värtsilän koulun aikaista käytöstäni anteeksi.
Eila harmitteli että” Aivenhoo” ei ollut enää tallessa. Oli kuulemma ollut monta vuotta. Halattiin.

Ivanhoe oli meille -60 luvun pojille sankari vailla vertaa. Hän seikkaili kerran viikossa mustavalkoisena TV:ssa. Ritari korjasi vääryyksiä ja auttoi heikompia 1100-luvun Englannissa. Robin Hoodin tyyliin. Maan asiat olivat hunningolla kun Kuningas Richard oli ristiretkillään ja maata hallitsi ilkeä prinssi Juhana.

Olisiko Ivanhoelle hommia 2000-luvun Suomessakin?

Share

8 comments for “Ritari Ivanhoe

  1. Tuo Roger Mooren (?) tähdittämä tv-sarja
    perustui Sir Walter Scott’n klassikkoromaaniin
    vuodelta 1819. Ivanhoe korjasi vääryyksiä
    Richard Leijonamielen aikakaudella.

    Varmaan monen pikkupojan sankari. Ei ihme että
    Jore sai “raivarin”.

    *
    Suoritin mielessäni päässälaskua, että voisiko
    Joren opettaja, Eila Simonen, olla sama Eila
    jonka kanssa olin kirjeenvaihdossa kesälomien
    aikana, silloin kun opiskelimme Tipulassa
    viisikymmentäluvulla. Hän valmistui opettajaksi
    myöhemmin. Lähettelimme toisillemme kirjeiden
    välissä myös kiiltokuvia.

  2. Joren Eila Simonen ja Immola, eli onko/ oliko aviossa rajakoululla olleen työtoverinin Simosen kanssa. Miehen tunsin aika hyvin, rouvvaa en tuntenut.

  3. Hyvä kertomus. Kiiltokuvien kerääminen oli
    muodissa omina kouluvuosinani, mutta en kertomuksen
    ritaria muista.

  4. Sana kiiltokuvapoika sai nyt uutta ulottuvuutta 😉

  5. Voi mavonsilimä mikä tarina. Olipa hyvä kun sanelit mielipiteesi kaikesta, vaikka sitä ei luultavasti edes kysytty.

  6. Minulla oli vain hyviä opettajia, koska tuli luettua läksyt
    hyvin. Mutta kun viittasi tunnilla liikaa, tuli välitunnilla
    turpiin. Ja Vatasen ja Luukkaisen aikaan ei ollut välitunti-
    valvontaa. Jos kerroit että joku hakkasi sinua, niin ensin
    piti tietää oliko hakkaaja kylän napamiesten poika. Jos oli
    niin turhaan inisit opettajalle.

  7. Voi hyvänen aika! Kyllä opettajien virheet, tekemiset ja tekemättä jättämiset, kantavat pitkälle. Uskon kuitenkin, että opet tekevät parhaansa. Hekin ovat kuitenkin kaikki aikansa lapsia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *