Värtsiläisten Seuran järjestämän laulutapahtuman aiheena oli muistella 70 vuoden takaista aikaa jollon vanha Värtsilä tyhjennettiin suomalaisista asukkaista 4.9.1944. Leena Koljonen oli koonnut sota-ajoilta 10 laulua, jotka olivat useimmille tuttuja sävelmiä ja kaikki lauloivat innolla mukana. Yhdessä laulettujen lisäksi Tuula Huikuri lauloi koskettavan kauniin laulun ”Laps’ olen köyhän kauniin Karjalan”, joka varmasti herätti muistoja sotaa edeltävistä ajoista, sota-ajasta ja sodan jälkeisestäkin ajasta niille joiden muistot noihin aikoihin yltävät. Kylätalolla oli laulamassa noin viisikymmntä värtsiläistenseuralaista.
Teksti ja kuvat Ilmari Majoinen.
Puheenjohtaja Aulis Kososen ihaileva katse on suunnattu Wärtsilän mustaan matiaisperunaan, joka on palannut kotiin, ei siis käden ojentaneeseen partasuuhun. Ja kyllä muutkin kotiin hetkeksi palanneet katsoivat ja taisivat muistaakseni jopa tapauttaa tutun perunan tervetulleeksi.
Onpa vireä kylä tämä Värtsilä! Laulunharrastus ja laulaminen muutoinkaan ei ole mistään ja keltään pois. Harmillista että kylät autioituu ja väki vähenee. Ajelin taannoin Tervavaaran-Kutsun kyläteillä ja melkein itku tuli silmään kun muisteli miten vireää ja eloisaa oli Kutsunkin kylällä vielä 1960 luvulla, muistan ainakin kolme kauppaa, kolme koulua ja lapsia pihamaat täynnä. Toivotaan, että Niirala pysyy rauhanomaisesti auki ja pitää Värtsilää tältä osin vireänä. Laulu raikukoon ja kauas kaikukoon!!
O-P.S. milloinkas lauletaan Värtsilän kirkossa papinsäkkiin? Muistelen, että joskus oli jotain juttua tästä. Olenko väärässä?
No voi tokkiisa, jos säkkiin vielä mahtuu niin kyllä se sopii ennen kun kirkko laitetaan talviteloille vaikka tänäkin syksynä! Tuleeko Mikkelinpäivä liian äkkiä? Tietysti Tohmajärvenkin kirkko sopii kun on enempi minun oma kotikirkko lapsuusajoilta mutta Värtsilän kyllä tunnen myös kodikseni! Ota yhteyttä niin sumplitaan! Yhteystietoni saat päätoimittajalta.