Hei täältä vähän pohjoisemmasta! Tuossa jonkinaikaa sitten oli juttua ötököistä, aattelin laittaa pari kuvaa ”vähän kunniotettavan” näköisistä otuksista. Kuvasin tuossa kesän kuluessa. Nämä ovat ”ehkä” ihmisille vaarattomia mutta kun tuota pienempää tutkii paremmin niin miltähän tuo tuntuisi, jos purisi niiku puarma ja samalla pistäs peräpään ottimillaan kuin skorppioni. Toivottavasti EI tarttes kokeilla. Voi niiden mukana […]
Miesten mies Sotaveteraanina olympiavoittajaksi Mielenkiintoinen elämänkertakirja Lasse Erola: Tapsa, Tapio Rautavaaran elämä, Helsinki-kirjat 2012 Tapio Rautavaaran tuntevat kaikki, tai eivät ehkä nuoret, joille tämä viime vuosisadan loppupuolen sankari on vain nimi monien muiden isovanhempien suosikkien joukossa. Itselleni ”Tapsan” vaiheet ovat tulleet tutuiksi myös elämänkertakirjoista, joita on ennen tätäkin ilmestynyt runsaasti. Tapsa kertoi elämänsä vaiheista myös
Edesmennyt äitini oli kirjoittanut muistiin Kaustajärven kylän asukkaiden nimiä, jotka joutuivat muuttamaan kotikylästään sodan seurauksena. Muistiin merkintä lienee tehty 1990 luvulla sillä käsiala on vanhan naisen vapisevalla kädellä kirjoitettua. Äidilläni oli sellainen onni, että hän säilytti henkisen vireytensä aivan elämänsä lopupuolelle saakka. Hän on laatinut nimiluettelon talojen miespuolisten asukkaiden nimien mukaisesti, joten puolisot ja lapset
Ari Salomeri poimi torinkulmalta kyytiinsä Irinan. Nainen asetteli siron sääriparinsa auton jalkatilaan. Kalliin hajuveden tuoksu lehahti auton sisätilaan. Hänen tummat hiuksensa reunustivat sydämenmuotoisia kasvoja avaralle kaula- aukolle kiertyen. – Olet yhtä kaunis kuin viisaskin ja aina myöhässä, Ari virnisti. Nainen kohautti olkapäitään ja pani merkille Arin harmahtavan kesäpuvun, sinisen paidan ja kirjavan solmion. Jotenkin tyylitöntä.
Lapsuusvuosinani kerrottiin tarinoita Ukko- Rohvista, oletan hänen nimensä olleen – Romanof ja syntyperältään venäläinen. Rohvi, kuten häntä oli ktsuttu, oli tummahipiäinen, suurikokoinen parrakas mies. Käytökseltään hän oli ollut varautunut ja jotenkin pelottavia tunteita herättävä henkilö. Kukaan ei tiennyt mistä hään oli paikkakunnalle tullut, ja asettunut tuhat kahdeksansataa luvun loppupuolella, Värtsilän Patsolaan. Työkseen hän oli muun
Outokumpuun oli järjestetty arvokas maanpuolustusjuhla 30.8.2012. Veteraaniväki näytti harvenneelta sitten edellisen juhlan. Viime vuosina näihin maanpuolustusjuhliin on ruvettu kutsumaan koulujen yläluokkien oppilaita opettajineen. Tarkoitus on näin siirtää tätä maanpuolustushenkeä nuoremmille polville. Juhlassa oli musiikkia, josta vastasi pääasiassa Sotilassoittokunta. Juhlan aluksi airuet lähetettiin viemään Seppelettä Kuusjärven sankavainajien hautausmaalle. Taustalla soi kaunis surumarssi. Puheissa kosketeltiin lähinnä nykyistä
Värtsilän Yhteishyvällä Jos yli 40 vuotta sitten tapahtunut täyttää Värtsi-lehden historialliset normit, tässä muutama kuvanen lähihistoriaa. Kaupparakennusta ei kuitenkaan enää Värtsistä saatujen tietojen mukaan ole. Nämä kuvat lienevät 60-luvun lopulta ja 70-luvun alkupuolelta, vähän vaihdellen. Kuvia kaupan tiskin takana palvelleista henkilöistä, ei tosin lähimainkaan kattavasti. Siihen aikaanhan vielä palveltiin asiakasta, myyjät kipittivät ympäri kauppaa keräten
Sillä ihmisen velvollisuus on olla onnellinen maailmassa ja tuntea mahdollisuudet tähän, sekä julistaa onnellisuuden sanomaa missä tahansa kulkeekin. Kahlil Gibran
Kun ”Sääperin pommikone” on taas putkahtanut keskusteluissa esille, niin tarjoan viimesyksyiseltä kuvausreissulta muutaman kuvan järven pohjasta. Ei siellä ainakaan mitään siipeä tai propelia ollut näkyvissä. Kamera erottaa pohjan muodon vaihtelut, kuten kuopat, kohoumat, kalat heinät ja muun roinan. Ei se tiedä mikä pitkä ”viiva” on. Me olemme tulkinneet sen kaapeliksi. Kyllähän siellä mielenkiintoisen näköisiä patteja
Hyvin oli luettu Karjalaisen palstalla ollut ilmoitus, jolla kutsuttiin Värtsiläisten Seuran väkeä mukaan kokoukseen Värtsilän Kylätalolle 5.9.2012. Joen kaupungista tullut bussi toi väkeä ja osa saapui paikalle omalla kyydillään. Osallistujalistaan kertyi liki 50 nimikirjoitusta. Eipä Kylätalon saliin lukuisampaa joukkoa olisi sopinutkaan. Lehtikutsu oli kertonut, että ohjelma aloitetaan keittolounaalla, lauletaan, jutellaan ja juodaan kahvit. Näin tilaisuus
Lueskelin Panu Rajalan kirjaa ”Naisten mies ja aatteiden”. Kirja kertoo kirjailija Juhani Ahosta. Teoksen alkupuolella kerrotaan kuinka aloitteleva sanomalehtimies ja kirjailija sai useammaltakin taholta ohjeita, että kirjoita sellaisesta aihepiiristä jonka itse tunnet. En tiedä minkälaisia ohjeita nykypäivän kirjailijat noudattavat, enkä suinkaan rohkenisi verrata itseäni yhteenkään kirjailijaan, vaan paremminkin kirjoittelijaan. Vanhanaiakaisena kirjoittelijana minäkin kerron tarinoissani usein
Tässä hiihtokelejä odotellessa kerrottakoon pieni tarina hiihtokilpailuista menneiltä vuosikymmeniltä pälkjärveläisen Juho A. Leskisen suulla: Olimme monta kertaa Jussi Rouhiaisen kanssa edustamassa Pälkjärven pitäjää kilpahiihdoissa. Niinpä muistuu tässä mieleen kilpailut Värtsilässä helmikuun 6. päivänä 1933. Matka oli 20 kilometriä. Me pälkjärveläiset voitelimme suksemme Jussin isällisten neuvojen mukaan. Mutta kuinkas kävi? Siinä kävi niin, että me jokainen
Värtsilän säävertailu 2011 ja -12 Kesä kuukaudet ja kesä kokonaisuudessaan. Mittauspiste Pappilantie. Suurin ero on sademäärissä 2012 kesäkuu oli kokomaakunnassa ennätyksellisen sateinen. Värtsilässä päästiin 150 millimetrin lukemiin, kun se edellisen vuoden kesäkussa oli reilusti alle puolet siitä. Sateisin päivä oli 17.6 jolloin vuorokautinen sademäärä oli 25 milliä ja heinäkuussa 18.7 24 mm. satoi 141 mm
Kuhilasvaara siirtyi seurakunta jaossa 1.1.1936 Värtsilän seurakuntaan. Kuhilasvaarasta on oltu talvisodan aika evakossa mutta kotiin olisi päästy palaamaan jatkosodan alettua ja suomalaisten vallattua alueitaan takaisin. Nyt kaipaisi entisiä kuhilasvaaralaisia ja heidän tarinoitaan tuolta ajalta. Valokuviakin kaipaisi maisemista. Sukututkimuksen tiimoilta olen törmännyt ristiriitaisiin tietoihin. On kerrottu Kuhilasvaaran tuhoutuneen täysin vuonna 1941 käytyjen taistelujen aikana. Toinen kirjoitus
Vennäin puolella, osa 3 Vaikka vähän pelkäsin, niin susi ei syönytkään eväitä, vaan pääsin sittenkin lähtemään tuttavapariskunnan mukana keskiviikon toripäiville Vanhaan Värtsilään. Olin reissusta innoissani, sillä olin kuullut juttuja kuinka mieheni täti oli kulkenut voinmyynnissä Värtsilän markkinoilla ennen sotia. Toripäivä taisi olla silloin torstaisin. Kas näin heiluu kassi, ja passi heiluu näin Varmuudeksi otin mukaani
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus ja mielen vapaus. On vapautta kuunnella metsän huminoita kun aamuinen aurinko kultaa kallioita ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä. On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä. On vapautta istua
Muistojen murusia poikavuosilta Sinä kesänä, jatkosuan aikaan ne Kiihtelysvuarannii kankaat ol täynä sotilaita. Rintamalta tulivat väsyneet leppeemään ja uuvet män sinne tilale. Pommikonneet lenttee juilasivat alaalla, kun Värtsilee pommittivat. Myö vel – pojan kansa juostiin kiviaijan taakse piiloon ja siitä jouspyssyllä ammuttiin kohti venäläiskonneita. Sitte myö pojat vielä otettiin sotilailta niitä panoksii ja rovijossa räjäytettiin.
Hihhulit ja jytkyt Tyko Sallista ja Rudolf Koivua Retretissä ”Käväsy” Retretissa ja Putikossa Piti käväistä Retretin näyttelyä katsomassa. Mediassa oli mainostettu ”pahan pojan” Tyko Sallisen (s. 1879 Nurmes – k. 1955) töitä. Ja olihan siellä ”mirriä”, ”jytkyä”, ”hihhuleita”, omaakuvaa krapulassa ja selvänä. Sallinen oli aikansa ekspressionismin (tunteita ilmaiseva suuntaus) kärkinimi ja hän murskasi mieluusti luutuneita
