Ei torilta vaan kaupasta!

Värtsilän Yhteishyvällä

Jos yli 40 vuotta sitten tapahtunut täyttää Värtsi-lehden historialliset normit, tässä muutama kuvanen lähihistoriaa. Kaupparakennusta ei kuitenkaan enää Värtsistä saatujen tietojen mukaan ole.

Värtsilän raittia. Näkyvissä mm. molemmat kioskit, takana vanha ja edessä uudempi. Joskus säikähdin perinpohjin, kun päädyssä näkyvän yläkerran ikkunan takana heiluikin yhtäkkiä miehen hahmo! No sehän olikin vain Varosen Aarno noustuaan puimurissaan seisomaan, niitäkin tankattiin siinä alla.

Pihapiirin näkymä, saunahan se siinä. Hopeapaju kaivolla on vielä pieni ja hento, myöhemmin iso puu…

Nämä kuvat lienevät 60-luvun lopulta ja 70-luvun alkupuolelta, vähän vaihdellen.

Juustoa ja jugurttia. Aililla jokin esittely meneillään. Olisikohan jugurttia, alkuaikojen neliskanttisilta purkeilta näyttävät….Juustoja siinä ainakin on.

Kuvia kaupan tiskin takana palvelleista henkilöistä, ei tosin lähimainkaan kattavasti. Siihen aikaanhan vielä palveltiin asiakasta, myyjät kipittivät ympäri kauppaa keräten tavarat tiskille asiakkaan eteen. Välillä juostiin varastossa lannoitesäkki lastauslaiturille roudaamassa ja bensaa autoon tai muuhun kulkuneuvoon laskemassa.

Porukkaa koolla. Vasemmalta Tessa, Sisko, Aili ja Veijo, joka on varustautunut WC-paperirullakiikareilla….

Perheemme muuttaessa Värtsilään kaupassa olivat töissä Sisko Heiskanen (myöh. Karvonen) ja Veijo Hämäläinen. Oli vielä joku Elinakin, mutta hän ei ollut kai mitenkään pitkäaikainen, en muista. Myöhemmin sitten mm. Svanbergin Tessa, Saarisen Maija, Rostin Jaska, Ronkaisen Eila, Jormanaisen (Koukku) Lea jne. Lean eikä Eilan kuvaa kauppaympäristössä löytynyt. Matti ja Jorma istuivat usein konttorin puolella.

Kuvat ja muistelot kokosi Irma.

 

Oikea Sekatavarakauppa. Tavaraa tuodaan kauppaan, lihaa kylmiöön. Kuvassa mm. liha-makkara-tiski, olutta, hedelmiä ja kahvia.

 

15 comments for “Ei torilta vaan kaupasta!

  1. Olipa mukava katsella nuoruusmaisemaa. Ja kaupassakin riitti palvelua ja jutustelua.
    Osuuspankkia ei näy, täytyy olla 60- luvun kuvia. Osuuskaassahan rakennettiin -66 ja valmistui helmikuussa -67.
    Ja sauna nököttää niin topakkana siellä, hyvät löylyt siinä saatiinkin.
    Takimmaisesta kioskista kävin usein jäätelön helteisen työpäivän päätyttyä.

    Kiitos Irma, ja terkut Ailille!

    Oi niitä aikoja! (linkin antanee Sakari;)

  2. Olin nuorena ruokakaupassa jonkin aikaa töissä. Työ oli melko raskasta, kun maitokin tuli tonkissa. Perunat täytyi juosta hakemassa kellarista. Ei ollut vielä näitä valmispakkauksia tai digivaakoja. Markka menetti juuri silloin osan nollistaan, oli siinäkin oppimista alussa. Alusta loppuun asiakas palveltiin.
    Vakituisten asiakkaiden ostokset kirjattiin usein ns.vastakirjalle.

  3. Yhteishyvä tarjosi Matti-veljelleni ja minulle iltatöitä. Pellolta tultua käytiin Niiralan asemalta apulantasäkkejä traktorilla kaupan varastoon. Mieleeni on jäänyt yksi seikka tästä puuhasta. Säkit piti pinota niin, että niitä tuli 11 kpl päällekkäin. En tiedä, miksi ei 10. Joka tapauksessa 10. ja 11. säkki piti lennättää pinoon juoksuvauhdilla. Silloin se onnistui, nyt ei enää.
    Iltaurakat olivat tarpeellisia, kun piti hankkia ylimääräisiä tuloja maatilan koneellistamisen kustannuksiin. Ja pitihän niitä apulantojakin myös ostaa pellolle levitettäviksi. Ierikka

  4. Etkös Erkki saanut taskurahaakaan?
    Terv. MirjaSisko

  5. Kun Mirja kysyt, niin kerron. Olin kaikki loma-ajat kotona töissä. Sen palkaksi sain käydä 8 vuotta koulua Joensuussa. Sotaväen jälkeen olin 6 vuotta Helsingin yliopistossa. Lomat jälleen kotona töissä. Opinnot rahoitin lainalla ja erilaisilla töillä Helsingissä. Mm. satamassa laskemassa tavaramääriä, kun lastattiin laivoihin tai purettiin laivoista. Olin myös kirjapainossa syväpainokoneella painajan apulaisena. Lomatöillä kotona hankin lainojen korkomenot. Sain minä yhden stipendinkin, joka velvoitti valmistumisen jälkeen kahden vuoden aikana Tampereen hiippakunnan tuomikapitulin määräämiin työpaikkoihin. Työllä siis täytyi rahoittaa opinnot, sekä koti- töillä että muissa työpaikoissa keikkailemalla.

    Kun sitten sain ensimmäisen kuukausipalkan, olivat edessä kodin sisustamiset, autolaina ja opintolainojen maksamisen. Virka-asunnolla oli verotusarvo, joka määräsi käteen tulevan palkan suuruuden.

    Kaikki tuo kasvatti työn arvostusta.

    Niin että silleen… Ierikka

  6. On ollut kaupan pitäminen erilaista Yhteishyvänkin aikoihin saati sitten sitä ennen..
    Karkea suola tuli ”tukkuliikkeestä” eli Neuvostoliitosta. Pienin erä oli junavaunullinen. Siitä se on pitänyt jonkun säkittää eteenpäin Suomen markkinoille. Minä en ole ollut mitään lastaamassa asemalla, mutta voin hyvin kuvitella. Hiki siellä on lentänyt mättipä sitten suolaa ja apulantasäkkejä. Ei käy kateeksi.

  7. Olipahan ”pakko” osallistua tähän juttuun! TYÖTÄ olen minä, niinkuin muutkin ikäiseni tehneet jo pienestä pitäen! Silloin kun tuo YHTEISHYVÄ oli olemassa ja voimissaan oli kylällä 3 kauppaa ja kaksi kioskia ja vielä TYYNEN KUPPILA. Olin päivät työssä yhteishyvässä maanantaista perjantaihin 8-17 ja arki iltoina hoidin 18-21 toista kioskia. Lauantaisin 9-13 kaupassa ja sitten taas 18-21 kioskilla. Sunnuntaina ei kaupat olleet auki mutta silloin piti olla kioski avoinna. Muistaakseni avasin kioskin sunnuntaisin 12 koska se ei saanut olla auki silloin kun oli ” kirkonmeininki”!? (sen verran kunnioitettiin sunnuntaita, lepopäivää)
    Yhteishyvästä on niin paljon hyviä muistoja. Työkaverit oli tosi kivoja ja työnantajat, Aili ja Matti ihan parhaita! Terveisiä oikein paljon ”Portukali Ailille” ja hänen lapsilleen, erikoisesti Irmalle, joka on tämän jutun alulle panija. Tuosta kaupassa otetusta kuvasta jossa Aili on esittelemässä uutuus jogurtteja tuli mieleeni monta juttua mutta kerron tässä nyt yhden. Meillä kaikki voi tilailla tavaroita S-kaupan varastolta, ja niin tein sitten minäkin tilausta, kun oli tulossa ”maitotilipäivä”. Kuukauden viidestoista, sillon oli aina kaupassa oikein mylläkkä kun kaikki kävivät pankista ja postista hakemassa rahaa ja tulivat ostoksille. No niin, minä tilailin varmaan muutakin, mutta nuo VAALEANPUNAISET alushousut on ikuisesti jääneet mieleeni. Olin tilannut niitä aina samaa kokoa viidet housut koosta 32 kokoon 46. Yllätys oli meille kaikille aikamoinen kun suunta auto toi meille niitä vaaleanpunaisia ison lavallisen! Olin ymmärtänyt väärin sen yksikön! Yksikkö olikin 25 ja kun minä tilasin viisi yksikköä, se tarkoitti sitä että aina samaa kokoa tuli 125 kappaletta! Muistaneeko Aili tämän? minulle se jäi ikuisesti mieleeni. Kun sitten tuli sekin aika että koko kauppa pantiin ”pönkä ovelle”, niitä vaaleanpunaisia housuja tais olla vielä loppuunmyynti tiskilläkin! Onneks en tarvinnut ostaa niitä kummittelemaan omaan vaatekaappiini.

  8. No voihan punaiset pöksyt..
    Voisitko Lea kirjoittaa kioskitoiminnasta ihan oman artikkelin, sinulla kun on siitäkin asiasta paljon tietoa.

    Kun näin tuon ylläolevan kuvan niin ihan hävetti.. En muistanut yhtään että Värtsilässä olisi ollut kaksi kioskia.

  9. Olipa hyvinkin. Punainen kioski nousi Värtsilän Kisan talkootyönä Verkkolammen kämpän ulkorakennuksesta – muistaakseni.

  10. Olipa Lea kiva ”kuulla” sinun ääntäsi jutun kautta… harmi ettei kuvia löytynyt enempää. Kerron äiti-Ailille terveiset ja kysynpä, muistuuko pöksyjuttu hänen mieleensä. Paljon terveisiä sinulle!

  11. Ilimankos siulta Lea luonnisti niin hyvin potsipuvun riisuminen kesällä Tohmajärven torilla. Mie vähän ihmettelin, miten nopeesti se kävi. Ierikka

  12. Muistan hyvin tuon mantelille tuoksuvan kaupan.Sain sieltä elämäni ensimmäiset ja parhaat tennarit.Sellaiset mustat joissa oli keltainen pallo nilkan kohdalla.Taisivat olla Nokialaiset.

    Suola töissä olin myös poikasena.Säkin piteliänä lähinnä.Suola tuli Neuvostoliitosta suurissa ruskeissa vaunuissa.Se oli pakkautunut usein niin koviksi kasoiksi että sitä ammuttiin dynamiitilla.Sitten suola säkitettiin ja kärrättiin viereisellä raiteilla oleviin suomalaisiin vaunuihin.Paikka oli nykyinen Nurmisen logistiikan paikka.Viereisen rakennuksen eli nostolan ikkunat oli suojattu laudoin ettei suolan paukuttelu olisi rikkonut ikkunoita.

  13. Niin, kuvitella, siihen aikaan oli kyläkaupassa KAIKKI mitä ihminen tarvitsi! Muistan kun hain kellarista pultteja ja muttereita ja nauloja. ( minulle oli tosi vaikeaa silloin tietää tuuma koot) Seisoin aina laatikon päässä ja tarkastelin jos siellä näkyisi tuuman merkintä, aina pienellä epävarmuudella vein naulapussin asiakkaan eteen ja kysyin onko ne oikeaa kokoa. Taka varastossa oli öljyjä ja pikeä ja muistaakseni myös tervaa. Kerran kävin hakemassa tossut jalassa jonkun purkin, ja koko päivän ihmettelin miksi kaikki asiakkaat ”tuoksahtavat kissan pissille!” Syyhän selvisi, ja tossut joutuivat ulkoruokintaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *