Osallistuin muutama vuosi sitten Työväenopiston Minä kirjoitan – ryhmään. Tehtävämme oli kirjoittaa lyhyitä tarinoita ohjaajan antamasta aiheesta. Kirjoitimme tekstit kotona ja luimme ne sitten ryhmässä kukin vuorollamme ja keskustelimme niitten herättämistä ajatuksista. Tämä tarina kertoo kahden tuollaisen pikkutarinan syntyä edeltävistä sattumuksista ja isästäni, jonka syntymästä on nyt kulunut 100 vuotta. Ikävä Eräänä lauantaina poikani Ari […]
Kuulun sellaiseen poppooseen, joka on tartuttanut itseensä eräänlaisen lapinkuumeen, josta parannutaan parhaiten vaelluksella rannottomassa kiveliössä tunturien tuolla puolen. Vaeltajan tuskaa tuntee kun kaksileiviskäinen rinkka kalvaa hartioita, kelin vaihdellessa alkavasta räntävihmasta ötökkäiseen helteeseen. Taannoisella vaelluksella käppäiltiin saamelaisittain nimetyllä Galddoaivo maahccguovlu- erämaassa. Tällä reissulla ei kuultu tunturissa kapustarinnan uikutusta, eikä riekkojen lentoonlähtökiroilua, puhumattakaan että olisi naatiskeltu hilloista
