Kuulun sellaiseen poppooseen, joka on tartuttanut itseensä eräänlaisen lapinkuumeen, josta parannutaan parhaiten vaelluksella rannottomassa kiveliössä tunturien tuolla puolen.
Vaeltajan tuskaa tuntee kun kaksileiviskäinen rinkka kalvaa hartioita, kelin vaihdellessa alkavasta räntävihmasta ötökkäiseen helteeseen.
Taannoisella vaelluksella käppäiltiin saamelaisittain nimetyllä Galddoaivo maahccguovlu- erämaassa. Tällä reissulla ei kuultu tunturissa kapustarinnan uikutusta, eikä riekkojen lentoonlähtökiroilua, puhumattakaan että olisi naatiskeltu hilloista ja tateista. Vähän outoa! Sentään löytyi Norjan rajan tuntumasta ehkäpä naalin pesä. Rumaa ääntä kuului luolasta, kun sinne kurkisteltiin.
Veden viljaa kylläkin napsittiin. Harrit olivat lähes kirvesvarren mittaisia ja tammukoita naakittiin särpimeksi ullivesien vaivaamista tunturipuroista.
Kylläpä taas jaksaa ruataa täällä Lannanmaassa, kun on ollut tovin kaukana lautasliinoista!
Tunturituuliterveisin, Kakunvaaran Paavo
Kuvat: Paavo
No tämäpäs sattui.. Muutaman tunnin perästä pitäisi lähteä koluamaan jotain tunturipolkua. Tarkoitus oli katsella Lapin ruskaa, mutta tänään on ennustettu myrsky mikä pudottaa ruskan lehdet maahan.
Annoitpa Paavo kunnon nimen näille kävelyille. Terveiset Kiilopään tunturin juurelta
”Kuin tunturilla puro hiljaa helää…”
Kakunvaaran Paavon kuvakertomus toi mieleen
Yrjö Kilpisen säveltämät V.E. Törmäsen
Tunturilaulut.
Lauantain toivotuissa kuultiin usein
tämäkin:
”Vanha kirkko yksin erämaassa
lasit rikki, ovet tuskin haassa.
Torni huojuu, vettä vuotaa katto
harjaa peittää tumma sammalmatto…”
Kyllä teidän turhankävelijöiden kelpaa siellä kävellä!
Aivan hyvin voin turhaa kävellä täälläkin, kunhan vain viitsin
lähteä kävelemään. Noita maisemia ei tietty ole.
Ihanat kuvat, vesi kielellä katselin.
Tuli kyllä nuoruudessa muuankin turhankävely Lapin kairoille tehtyä.Ensimmäiselle karhunkierrokselle pakattiin kaiken varaa rinkkoihin, niin että minun rinkkani painoi 30 kiloa, kaverin vähän vähemmän. Eka iltana jo oli olkapäät nilellä, korennolla kannettiin reppuja, kun Jussankämppä ei meinannut millään löytyä.
Matkailu avartaa, tuli rinkan pakkauksen korkeakoulu käytyä;)
Korjaus edelliseen, minullahan oli naapurin Eemelivainaan sotilasreppu rautaisilla selkätuilla, ei siis rinkkaa ollenkaan.
Siinä missä ne lähtiessä olivat pyöreitä pullukoita, olivat ne loppumatkasta litteitä, korkeita, pään päälle taipuvia kantamuksia.
. . . ”kun on kaukana kaikki muut
ja kun päättyvät pitkospuut
kuka rinnallas ruikuttaa
takaisin mennä saa”