13 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 37/2012

  1. Jussi Raerinne
    11.9.2012 at 21:21

    Viime viikolla uutisoitiin virallisesti asia, joka näin kansanmiehen näkökulmastakin on ollut helppo todeta:
    Eurokriisin hoito (lue vatvominen) vie kansanedustajien työaikaa niin paljon, etteivät he ehdi paneutua kotimaan lainsäädäntötyöhön.
    Tämä on mielestäni käsittämätön tilanne; miksi valitsemamme mepit eivät voi mainittua euron surutyötä suorittaa?
    Istuvan hallituksemme muodostaminen oli jo melkoista tuskien taivalta ja heti kun se saatiin kokooon, alkoi Portugalin ja Kreikan ym. sivistyneiden kehitysmaiden tonkiminen; eikö Suomessa olisi aivan riittävästi asioita ja epäkohtia hoidettavaksi???!!!
    Tietenkään mainitun lainsäädäntötyön ei tarvitse olla jo nähtyä pilkunviilausta, jossa kaiken maailman hupsuista direktiiveistä pitää kuuliaisesti heti sorvata laki!

  2. 12.9.2012 at 14:26

    Huomasin Tohmajärvelle ajellessani että
    Niiralan ja Uuden-Värtsilän välillä oli
    aloitettu tienvarressa metsänraivaustyöt.

    Jokohan nämä ovat niitä uusia tielinjauksia?

  3. Artturi Väyrynen
    12.9.2012 at 15:38

    Ei tule uutta tietä, kaivavat viemäriputkea Värtsilästä Uusi-Värtsilään.

  4. 12.9.2012 at 15:52

    Kysyvä ei tieltä eksy,
    kiitos A Väyryselle infosta.

  5. Erkki Lintunen
    12.9.2012 at 22:23

    Taas hyvä esimerkki Värtsin merkityksestä. Tieto lähiseudun asioista voi kulkea myös tällä tavalla ikäänkuin epävirallista tietä. Artturille kiitos myös minulta! Ierikka

  6. Eira
    13.9.2012 at 7:56

    Olipa hurja ukkonen eilen illalla. Rikkoi jotakin Elisan matkapuhelin verkosta Värtsilässä, kun ei toimi.

  7. Hemppa Turunen
    13.9.2012 at 9:32

    Raju ja nopea oli ukkosrintama. Elisa mykistyi heti, kun Värtsilän alueella pommitus alkoi. Salamatiheys oli välillä sellainen, ettei entisen valot kerinnyt hävitä, kun jo uutta oli tulossa.
    Samoin oli sateen laita, kuten kesälläkin. Ensimmäisen tunnin aikana tuli vettä 18 mm.

  8. 13.9.2012 at 15:46

    Juuri kun olisi pitänyt soittaa tärkeitä
    puheluita niin yhteydet olivat Kaustalla
    tänään poikki pitkälle iltapäivään saakka.
    Illalla yhdeksästä yhteentoista riehunut ukkonen
    sotki ne perusteellisesti.

    Sitten keksin että menkäämme Hoilolan kylä-
    kauppaan josko siellä olisi jollakin toimiva
    lankapuhelin tai kännykkä.

    Saimme ystävällistä apua ja puhelumme hoituivat.
    Kun palasimme mökille olivat omat “linjammekin”
    kuntoutuneet.

  9. Alpo Rummukainen
    13.9.2012 at 19:59

    Täällä oli vain kauempaa kuuluvaa ukkosen kumua mutta se riitti mykistämään WLAN – laajakaista purkin. Nyt ei ole kuin mokkula.

  10. Erkki Lintunen
    13.9.2012 at 20:14

    Olin eilen illalla Ullan kanssa OP-Pohjolan järjestämässä konsertissa Karelia-salissa. Sielläkin oli ukkonen. Se riehui erään musiikkiteoksen yhdessä osassa. Ihan se tuntui oikealta ukonilmalta. Konsertin jälkeen ulkona satoi vettä, niinkuin jyrinän jälkeen on tapana.

    Kaupunginorkesteri soitti Atso Almilan johdolla upeasti, ja Stradivariuksen viulu vuodelta 1702 Antti Tikkalan leuan alla oli kuulemisen arvoinen. Kuvitelkaa, yli 300 vuotta vanha viulu huippukunnossa!

    Ierikka

  11. Mirja Pusa
    14.9.2012 at 18:29

    Voin hyvin uskoa, pidän myöskin viulumusiikista – sellaisesta minulle ymärrettävästä.
    Olin lukenut ja kuullut radiostakin tästä tosi vanhasta viulusta – toivottavasti säilyy ja pysyy siellä missä sen olla pitää.
    MirjaSisko

  12. Sakari H
    14.9.2012 at 18:41

    Mauno Kuusisto – Vaiennut viulu

    http://www.youtube.com/watch?v=0ObwMeXMGW0

  13. Lissu
    14.9.2012 at 21:49

    Jatkoa näihin musiikkiin liittyviin kommentteihin.

    Juhlistin eilen arki-iltaa Radion Sinfoniaorkesterin konsertissa Musiikkitalossa.

    Konsertin aluksi kuultiin Mozartin Exultate, jubilate, motetti sopraanolle ja orkesterille. Sopraano oli Anna-Kristiina Kaappola ja orkesterista lavalla oli ehkä vain kolmas osa.

    Väliajan jälkeen lavalle marssi koko orkesteri ja seuraavat 80 minuuttia salissa soi kapellimestari Osmo Vänskän johdolla Gustav Mahlerin Sinfonia nro 7, e-molli.

    Upeaa kuultavaa kokonaisuudessaan! Tosin pidin enemmän Mahlerista. 1700-paikkainen sali oli lähes täysi. Ablodeista ja bravoo-huudoista ei ollut tulla loppua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *