7 comments for “Viikon puheenaiheet, vko 36/2012

  1. Vihdoinkin urheilukultaa Suomeen !

  2. Tänään 4.9. tulee 40 vuotta siitä, kun Lasse Viren kaatui olympialaisten 10 000 metrillä, nousi ylös ja voitti kultamitalin maailmanennätystuloksella. Uskomaton suoritus!!! Nyky mitalla: ei mitenkään perussuomalainen jytky. Mutta se oli silloin. Onneksi on nyt paralympialaisissa Tähti (isolla T:llä)! – Ierikka

  3. Nykyisin pohdin sitä, että koska tämä huippu-urheilu kokee saman kohtalon kuin antiikin aikana. Silloin Rooman keisari ( en muista nyt kuka ) kielsi olympialaiset siihen pesiytyneiden lieveilmiöiden takia ( siis rikollisuuden).
    !980 luvulla aitajuoksia Edvin mouses sanoi ”pelkäävänsä dobingin tappavan huippu-urheilun.
    Minulle on urheilusta hävinnyt uskottavuus jo kauan sitten. Nykyiset arvokisa voittajat tehdään lääketieteen avulla. Silloin kun itse kilpailin 1970 luvulla oli moraali huippu-urheilussa tämän kaltainen. Mikä ei ole kiellettyä se on sallittua. Mistä et jää kiinni sitä voit käyttää.Moraali on tänä päivänä vielä raadollisempaa. Kun te näette lihaksikkaan ”patukan” miehen tai naisen seisovan lähtöviivalla tai muulla suorituspaikalla sanokaa itsellenne, että siinäpä upea lääketieteen tulos ja mitä parhainta pissaa puhtaat näytteet koepulloon.
    Kansainvälinen dopibig valvonta on sitä varten, että hölmöt ja köyhät saadaan pois urheilukentiltä.
    Minä suren sitä mihin huippu-urheilu on joutunut rahanahneuden tähden.
    Mutta katsokaa te vain urheilua ja nauttikaa näkemisistänne.

  4. Taitaahan noita tulla kultamitaleita enemmänkin. Minusta on hyvä,
    että vammaisille on kisoja. Se on osoitus siitä, että kaikki ei
    vielä ole pelkästään tehokkuuden palvelua. Katselin tuossa videon
    Lontoon olympialaisista silloin ennen. Tapio Rautavaara kertoili
    dokumentein ryyditettynä, miten homma kävi. Miesten keihästulos oli silloin 69 metrin luokkaa, mutta mitä miehiä, sodan käyneitä
    sankareita. Tuskin oli dopingia vielä keksittykään.

    http://www.youtube.com/watch?v=wwdhqMjKZ5g

  5. Kyllähän (kansainvälistä) urheilua tulee jonkin verran nykyisinkin seurattua, mutta eihän siinä ole lähellekään samaa hohdokkuutta kuin joskus ennen. ”Puhtaiden suomalaisten” käryt ovat suurimmalta osin ainakin omalla kohdallani asiaa latistaneet. En siitä huolimatta tahdo suoranaisesti puukottaa ketään heistä selkään; koko huippu-urheilujärjestelmä lienee niin kieroutunut, että me – urheiluhullu kansa – suorastaan vaadimme menestyksenjanossamme urheilijat mahdollisimman hyviin suorituksiin hinnalla millä hyvänsä.
    Doping-testaus kaiketi tulee koko ajan vähintään yhden askeleen verran jäljessä aineiden kehittymistä / käyttöä ja piilottamista. Rahaa palaa kuitenkin tolkuttomasti tässäkin testirumbassa käsittääkseni melko lailla hukkaan. Yksinkertaisempaa olisi poistaa kiellettyjen aineiden lista eli sallia kaikki keinot. Tähän samaan saumaan tietysti pitäisi iskeä myös niitti ammattiurheilulle; täysin ilman rahaa homma ei tietenkään toimi, mutta urheilun tulisi olla kaikesta huolimatta huipullakin selkeästi harrastepohjaista.
    Täysin älytön varustelukierre jatkuu myös suurten urheilutapahtumien järjestelyissä. Puhutaanpa mistä suurista kisoista tahansa, seuraavan järjestäjätahon on aina rakennettava vielä loistokkaammat ja mammuttimaisemmat puitteet tapahtumalle. Mitä hupsuimpia lajeja lisätään vuosittain kisaohjelmiin ym. ym. Tämä kaikki estää käytännössä täysin kisajärjestelyhaaveet pienemmiltä ja köyhemmiltä mailta; hyväksymmekö kaiken tämän?

  6. Jussi ymmärrät tämän asian aika pitkälti samoin kuin minäkin.
    Minä puhun kokemuksestani mitä huippu-urheilu on ja se on täysin kaksinaamaista touhua. 1970 luvulla olimme toisten valtioiden kilpailijoiden kanssa jokseenkin samalla viivalla. Emme olleet enempää tai vähempää doupattuja kuin toisetkaan. Silloin pärjäsimmekin.

    Vammaisurheilu on heille hyvä asia joskin sielläkin se vilpin teko on mukana.
    Muistatte tapaus Lahti! Kuinka suuret tavoitteet ja kuormat asetettiin valmennusjohdon ja urheilijoiden kannettavaksi. Kun käry kävi ei kukaan enää tahtonut sitä taakkaa koskettaa edes sillä pikkusormellaan. Heitä lyötiin lyömisen jälkeenkin ja pyydettiin naapurimaiden urheilujohtoa kiertämään sitä ”puukkoa” lisää siinä haavassa. On myöskin todettava, ettei mitään ole opittu aikaisemmista tapauksissta. Muutaman Suomalaisen urheilujohtajan lausunnot ovat olleet sitä luokkaa, jotta entinen meno tulee jatkumaan ja urhilija se on joka taakan kantaa.
    Enempää en tätä aihetta enää käsittele.

  7. Olipa mukava kuulla tuo Tapsa Rautavaaran tarina omasta valmentautumisestaan Olympialaisiin. Siinä vain työn lomassa.. Tapsa oli sanojensa mukaan kisan vanhin voittaja, 33v

    Tänä kesänä on ollut TV:ssä päivittäin vanhoja suomalaisia elokuvia. Eräs niistä oli varmaankin tuo, joka kuvattiin ennen Lontoon olympialaisia. Nimi taisi olla ”Kultamitalistin vaimo” tai jotain sinnepäin. Enteellinen elokuva. Tapsalle oli tullut onnittelusähke Lontooseen, jossa allekirjoituksena oli ollut tuo ”Kultamitalistin vaimo”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *