Kesäkertomus, 2. osa.

Ari Salomeri poimi torinkulmalta kyytiinsä Irinan. Nainen asetteli siron sääriparinsa auton jalkatilaan. Kalliin hajuveden tuoksu lehahti auton sisätilaan. Hänen tummat hiuksensa reunustivat sydämenmuotoisia kasvoja avaralle kaula- aukolle kiertyen.

– Olet yhtä kaunis kuin viisaskin ja aina myöhässä, Ari virnisti.

Nainen kohautti olkapäitään ja pani merkille Arin harmahtavan kesäpuvun, sinisen paidan ja kirjavan solmion. Jotenkin tyylitöntä. Irina Coroka, joka toimi vapaa- ajallaan tulkkina Arin bisneksissä, luki käsissään olevia venäjänkielisiä asiakirjoja, kertoi tulevista tapaamisista ja maksettavista summista.

– Käymme hakemassa ensin sen taulun, Ari mainitsi. Vuokrasin Sannalta ne pellot laitumeksi ja karjasuojan tulevaksi talveksi kahdelle ravihevosellemme. Nekin täytyy siirtää sinne.

 

Parinkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen Ari kaartoi tila-autollaan Sannan pihalle. Hevosten kylällä asuva toinen omistaja viimeisteli valmiiksi aitausta, jossa jo yksi hevonen söi pitkää nurmea. Se nosteli takajalkojaan hätistellen kimpussaan hääriviä kärpäsiä tiehensä. Hevosten kuljetusvaunusta laskettiin toinen tamma laitumella olevan kaveriksi. Kaksistaan ne nelistivät ympäri laidunta, mutta laidun oli pian katsastettu ja ne rauhoittuivat taas ruokailuunsa.

Sanna saapui myös tyttärensä kanssa aidan vierustalle käsissään pala leipää. Hän sai heti aidasta käsilleen sähköiskun. Makupalaa hakemaan tullut hevonenkin perääntyi myötätunnosta. Se tiesi ilkeän aidan. Sannan Emma- tytär oli aivan ihastuksissaan hevosista. Vihdoinkin jotain järkevää! Aidan vierustalle kannettiin vielä käytöstä poistettu kylpyamme. Se sai toimia hevosten juoma-astiana. Se oli helppo puhdistaa laskemalla pohjatulpasta likainen vesi pois.

– Mitä muuta kuin ruohoa nämä hevosen kopukat syö? Sanna paljasti tietämättömyytensä.
– Minun on syytä kuunnella ainakin M. A. Nummisen ”Hevosen puhdistus laulu”, hän nauroi.
– Tuo yhtiökumppani huolehtii hevosten ruokinnasta ja treenaamisesta. Eiköhän sitä apetta ole. Löytyy varmaan tytöllekin tehtävää, Ari jatkoi.
– Totutat ne ensin leipäpaloilla luottamaan itseesi. Ehkä pääset myöhemmin kavioitakin puhdistamaan.

Sanna pani merkille aidan vieressä korkokengissään sateen kastelemaan nurmikkoon uppoilevan Irinan. ”Moni on kakku päältä kaunis”, hän ajatteli naista tervehtiessään.

– En voisi asua keskellä metsää. Täällä katsoo varmaan hirvi sisään ikkunasta, Irina kauhisteli.

Seurue poistui sadekuuron yllättäessä tuvan suojiin. Sanna puuhasi kahvia. Irina halusi auttaa kattamalla kupit pöytään. Ari katsoi Sannaa tarkkaavaisesti.

– Mutta sinähän olet sopiva ehdokas Kehittyvien kylien puolueen kuntavaaliehdokkaaksi.
– En todellakaan ole! Sanna kauhistui.
– Olet kassalla työskennellessäsi paljon esillä. Olet valmiiksi tunnettu. Sopivan ikäinenkin. Oletko tutustunut  puolueemme vaaliohjelmaan? mies innostui asiastaan.
– En ole. En ole edes kiinnostunut politiikasta, Sanna kauhistui ehdotusta.
– Me annamme koulutuksen kaikille ehdokkaille tulevaan tehtävään. Tämä sinun elämänmuotosi on kerrassaan upea, Ari kehui Sannan estelyistä välittämättä.

Ari lupasi lähettää jonkun auttamaan flyerin tekemisessä.

– Saat tukiryhmän myös. Viette kirkonkylälle soppatykit ja logot.

Ennen kuin Sanna oikein huomasi, hän oli täyttänyt kaavakkeen ja allekirjoittanut sen. Nyt sitä ollaan kuntavaaliehdokas, hän mietti uutta rooliaan. Ari ja Irina tekivät lähtöä.

Sanna sai nuhteita, kun oli mennyt avaamaan taulupaketin. Joku varakas taiteen kerääjä oli nyt Arin kertoman mukaan kiinnostunut ostamaan taulun. Sanna oli tiedosta huojentunut. Hyvä niin.

– Miten se sinun osakesijoittaminen sujuu, mies kysyi lähtiessään.
– Miinuksella pyörivät. Myyn ne pois, kunhan kääntyisivät kurssit nousuun. Ajat ovat epävakaat. Ehkäpä siirryn raviradan reunalle pelaamaan totoa, Sanna virnisti.
– Oletteko tehneet noilla jo hyvänkin tilin?
– Toisella olemme, mutta kulutkin ovat isot.

Sanna katsoi ikkunasta tyttärensä kanssa hevosten ruokailua pihapellolla. Tammoja näyttivät molemmat olevan.

– Unohdimme kysyä hevosten nimet, tyttö äkkiä huomasi.

Maija- Liisa

Kesäkertomuksen 1. osa.