Aurinkoinen, paiste päivän neiti Kevääseen ihastui. Kohta kosimaan kävikin. Suostui sulo neitokainen. Siitä rouvaksi rupesi, nimi neien Kesäks kääntyi. Uusi polvi ponnistihe lämmön, suven liitoksesta. Kesä kersoja keräsi: pesihinsä piipittäjät, koloihinsa ketun pojat, mäyrän pennut mäkitörmään, hirven vasat vailla suojaa, oma emo onnenansa. Metsä täyttyy mekkalasta kaikenlaisten kakaroitten. Väliin väsyy emäntäinen kaiken kansan kaitsennassa. Hautoo […]
Pessimisti lähti iltalenkilleen. Ensin raittia sinne, sitten raittia takaisin tänne. Ilta oli vielä nuori, mutta sisällä tuikutti jo valoja. Näkymät vaihtuivat lenkin edetessä, samoin ajatukset. Pellon viertä kulkiessa laukkasi naapurin hevonen leipää pyytämään. On sillä raveissa jo palkintojakin saatu. Lehdessä oli kuva. Leipä oli unohtunut kotiin. Kohta hepo pääset talliin. Hyvää huolta se isäntä sinusta
Lahden ja Helsingin välisen moottoritien varrella oli komea ”pallopää-kuusi”. Kun tämä pallo kuusen latvasta syystä tai toisesta katosi, tuli siitä uutinen. Palloa käytiin kuvaamassa maatilan takapihallakin ja kuva levisi netissä. Näitä pallopäitä on muuallakin. Yhden voi bongata Onkamossa Joensuuhun mennessä. Se on heti entisen koulun jälkeen oikealla puolella. Tämä puu on kuitenkin mänty. Eräs luonnonilmiö
Ystäväni ”Iita” oli kotiutettu sairaalasta kuolemaan. Kävin häntä katsomassa lähdön aattona. Silloin en tiennyt, että kuolema oli niinkin lähellä. ”Iita” kertoili edellisillan tapahtumista. Uskovainen naapuri oli käynyt katsomassa. ”Iita” kertoili keskustelun naapurin kanssa edenneen ”taivasosuuksiin”. Hänen kasvoiltaan näkyi, että tuskia oli ja ja naapurin esille ottama asia tuntui vielä lisäävän ahdistusta. Siinä vaiheessa minua alkoi
Maalis maata näyttää, toivein mielen täyttää: Kohta saadaan mahlaa, mettä, venhe mielii sulaa vettä. Viheriän helman heittää neiti kevät, puut se peittää. Tuoksuu pihka petäjästä, kulkijalla riemu tästä. Tuomipuusta toinen tuoksu, ilon soittaa puron juoksu. Jalka etsii tyhjää tilaa, ettei kevätkukkaa pilaa. Ylinnä on lintuin äänet, niitä kuulemahan jäänet.
Pirtajärvelle on muodostunut vähitellen oiva mökkiläisasutus. Pienen Pirtajärven puolella on tällä hetkellä seitsemän kesämökkiä. Luultavasti nämä rannat on jo rakennettu täyteen, koska yksi mökki on jo poikkeusluvalla tehty. Isolla puolella on tällä hetkellä viisi mökkiä. Sinne on tulossa kenties jo ensi kesänä yksi lisää. Sallisen perikunta on myynyt metsänsä ja uusi omistaja tarvitsee yösijan metsänhoitotöittensä
Liekö perää huhussa, että Linnan itsenäisyysjuhlista tähteeksi jääneet herkut on työnnetty roskiin? Heitetäänkö laitoksissa ja yksityistalouksissakin syömäkelpoista ruokaa menemään? Kuinka moni nälkäinen kokeekaan suureksi vääryydeksi moisen tuhlauksen. Heillä on varmaan samanlainen tunne kuin eräänä päivänä pienellä tytöllä heti sodan jälkeen. Lapsuusmaisemissa oli katu jyrkässä mäessä. Sitä ei voineet käyttää kuin jalankulkijat. Hekin motkottivat kulkiessaan, että
Veljekset vaimoineen olivat kesäretkellä Lapin lasten laulumailla. Rupesipa kahvihammasta pakottamaan. Napapiiriä lähestyttäessä löytyi kahvipaikka turistirysästä. Kookas kota houkutteli uumeniinsa. Siellä itse isäntä hääri tulen ääressä ja toivotteli janoiset tervetulleeksi. Saimme kahvin lisäksi kuulla esitelmän siitä, kuinka oikea porokahvi keitetään. Kun kahvi on kerran kuplahtanut, se nostetaan syrjään ja jätetään hautumaan. Voi lähteä vaikka halkoja hakkaamaan
Valitettavaa, kun ei kommentteihin voi lisätä kuvaa. Tämä jääpuikko olisi sopinut rokonarpisille hangille seuraksi juttuun Värtsilä 4.3.
Olen ottanut muutamia kuvia Pirtajärven tien varrelta. Kun arvailu on mukavaa ja suosittua, ajattelin minäkin kokeilla onnea seuraavilla kuvilla. Ensimmäisessä on rukkanen reiän koon hahmottamiseksi. Siis: mikä on tehnyt tämän reiän tien penkkaan? Kuvien ottohetkien välillä on muutama päivä.
Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Huomasin kyllä komeutesi, mutta samantyyppisiä komeuksia on kyllä muuallakin. Sen sijaan luonteesi teki minuun suuren vaikutuksen. Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus olivat ominaisuuksistasi päällimmäisinä. Saapuessani otit minut syliisi kuin vanhan tuttavan. Vähitellen huomasin katselevani sinua yhä enemmän ihastuneena. Kun olin pulassa, apu ei ollut kaukana. Kaikki avunanto tuli hyvin luontevasti, eikä
Tuli tuolta Tuhkalasta hiillokselta huomaamatta mies pieni, pukinsorkka, sarvet somasti sojossa otsaluusta oienneena. Katselevi kiilusilmin, miten maailma makaapi, kuinka kulkee ihmismieli, aatokset ajassa tässä. Haluaisi haltuhunsa sekä miehet että naiset, kelpaisivat kakaratkin. Keksii keinon, kivan konstin. Pistää pyyntiin pyydyksensä ongen oivan ottamahan täkynänsä raaka raha, rikkaudet runsahimmat. Keksii kisat kaikenlaiset: voitot tulla tupsahtavat rastin ruutuun
Pyyhinpä vähän pölyjä matkamuistosta, vaikkei se kirjahyllyn reunalla sijaitsekaan. Olimme Turkin Marmariksessa viettämässä lomamme viimeistä päivää. En ollut koskaan käynyt Rhodoksella. Sain suostuteltua isännän päivän kestävälle retkelle. Aamu valkeni aurinkoisena. Oli oikein hyvä sää tunnin kestävää merimatkaa varten. Moni muu oli ajatellut samalla tavalla. Meitä oli aikamoinen joukko satamassa odottamassa laivaan pääsyä. Kun ensimmäinen alus
Elämämme kissoja 2/2 Viimeisin kissamme oli Rolle. Me emme ottaneet Rollea, vaan Rolle otti meidät. Eräänä erittäin kylmänä joulukuun iltana huomasin pihallamme kookkaan kissan. Tottakai rupesin kyselemään siltä kuulumisia. Minne matka? Kenen kissa olet? Osaatko kotiisi? Kovin näytti eksyksissä olevalta. Kehotin sitä tulemaan sisälle edes yöksi pahinta pakkasta pakoon. Aamulla soittelin opettajalle ja pyysin tiedustelemaan
Elämämme kissoja 1/2 Tähän ikään olemme eläneet monien kissojen kanssa. Se, mikä on viimeksi lähtenyt tuonilmaisiin, on aina ollut se paras ja rakkain. Aleksantereita oli Ensimmäinen ja Toinen. Santuiksi ne arkikielessä lyhenivät. Aleksanteri 1. oppi hyppäämään olohuoneen ikkunalle sisään pyrkiessään. Eräänä myöhäsyksyn iltana kuului taas kopsahdus ikkunalta. Mutta mikä ihme pyrki sisälle? Musta möykky vain
Yläkuva on Pirtajärveltä vuodelta 1965. Se on Parviaisen savusauna. Siinä otettiin monet makeat löylyt. Maalattialla lauteiden alla kasvoi horsmia, joilla lapset leikkivät istuessaan pesuvadeissa. Joitakin lautoja oli kulkupaikoilla, ettei tarvinnut tulla saunasta ”mullitetuilla” jaloilla. Kiukaan kivet oli ladottu suoraan seinähirsien viereen. Kumma kun eivät syttyneet palamaan! Katto oli eristetty viisi senttiä paksulla hiekkakerroksella ja sammalella.
Harrastuspiirissä tuli minun vuoroni olla ”leipuri”. Karjalanpiirakoita ja kääretorttua oli syöty edellisten kahveitten kanssa. Mitä ihmettä minä tarjoaisin? Tuli mieleen Pusan Mirjan luona syödyt ihanat lanttusupikkaat. Se kai se oli se nimi. Olin kysynyt myös teko-ohjeet. Lanttunikin olivat ensimmäistä kertaa kasvaneet nyrkkiä suuremmiksi. Siispä kellariin. Isäntä toi sieltä kaikkein komeimmat, mitä löysi. Sitten hän lähti
Sotilaspukuinen nuori mies nojaa talvisessa maisemassa puun runkoon. Kuva oli suurennettuna lapsuuskotini seinällä. Joka joulu se sai havukehyksen ympärilleen. Samalla äitini kertoili tarinoita isästäni. Se mies oli täydellinen. Äitini kertomuksia ei osaa ihmetellä. Vain 25-vuotiaana hän jäi leskeksi kahden pienen lapsen kanssa. Tuoreen avioliiton kultareunukset eivät vielä olleet ennättäneet tummua. Itse jäin vuoden vanhaksi, joten
Lipposen Paavon Pöö-mainos oli suunnattu kuin leikkiville lapsille eikä täysi-ikäisille aikuisille. Hyväksyessään mainoksen Paavo ehkä tahattomasti toi julki alentuvan asenteensa äänestäjiin. Vahinko vain, jos moinen mainos vie ääniä. Toisen Paavon uho sen sijaan on ilmiselvää.Taitaa itsekin vähän virnistellä itselleen. Miksei mainoksia voi tehdä asiallisiksi? Hyvä itsetunto pitää kuitenkin olla kaikilla ehdokkailla, ei sitä kisaa muuten
Kuva: Irene Lämpöä huokuu pellot, jäät, usvan nyt nousevan näät. Sadun hohdetta maisemaan valaa, sitä katsoa mieleni halaa.
