Kuva: Irene
Lämpöä huokuu pellot, jäät,
usvan nyt nousevan näät.
Sadun hohdetta maisemaan valaa,
sitä katsoa mieleni halaa.
Kuva: Irene
Lämpöä huokuu pellot, jäät,
usvan nyt nousevan näät.
Sadun hohdetta maisemaan valaa,
sitä katsoa mieleni halaa.
Oi mikä ihana kuva! Sumukuvissa on jotain salaperäisen kiehtovaa ja taianomaista. Rakastan niitä.
Yön usvaan pehmoiseen,
minä vuoteen meille teen.
Vain lumiharsot peittomme,
ja usva nuolee kasvomme.
Kun uuteen aamuun heräämme,
niin usvapeitteen keräämme.
Tää unta ollut onko vain,
mut` hyvän mielen tästä sain.
Sumu harmaa maahan vaipuu
kesä mennyt on menojaan.
On rinnassani kaipuu
joka kesästä muistuttaa.
Perho siipensä se kastellut on
tähänkö päättyy mun eloni tää.
Jospa vielä vähän aikaa
säde päivän paitaa vois
että siipeni nämä kuivuis ja
voisin lentää pois
maahan lämpimään
maahan lämpimään
sinne mun mieleni ennättää
kun syksy saa.
Perho tietää kaikki on turhaa
päivän yhden se elää vois
sade pieksää perhoa maahan
ei enää se nousta vois.
puu kuiskailee
puu kuiskailee
lehteni alla sä uinua saat
kunnes aurinko lämmöllänsä
siipes kuivaa,sit`lentää saat.
Kun syksy saa
kun syksy saa.
Virhe pahainen!
Säde päivän paistaavois ,
pitäisi olla.
KAUSTAJÄRVI
Udunkostean illan jälkeen
vaikenit kuikka
yksin jäänyt.
Aamulla uikutit ulapan luodolla.
Kaipuusi tunsin kuin omani ikävän.
Odotan auringon nousua,
kevättä uutta.
Tuletko takaisin yksin vai kaksin
siivellä toivoa,
tulevaisuutta?
Oi, Kaustajärvi,
oi, Kaustajärvi,
unelmien lähde,
muusa
rajalla rajattomuuden!
Fågeli
Kaustajärvi .
Runossasi on kaihoa ja kaipausta ,utopiaa.