"Pikkuhitleri". Kuva Alpoaatos
Elettiin 50-lukua, vuosi oli luultavasti 1954. Eräänä päivänä isä tuli Joensuusta ison ruskean pahvilaatikon kanssa. Keräännyimme koko perhe uteliaana isän ympärille katsomaan, mitä laatikosta paljastuu. Isä avasi myhäillen laatikon ja nosti sieltä tuvan pöydälle Telefunken -merkkisen radion. Kiinnitti sitten tuvan seinään hyllyn ja nosti radion sinne. Hylly oli niin korkealla, ettemme me lapset ylettyneet siihen.
Radion kautta tupaamme tulvi uusia asioita ja elämyksiä. Radiosta kuunneltiin ohjelmia valikoiden, ei se koko aikaa ollut äänessä. Eikä lähetyksiäkään ollut yhtäjaksoisesti aamusta iltaan. Kanavia oli vain kaksi, yleinen ja rinnakkainen. Radiota kuunnellessa ihmettelin ihmettelemästä päästyäkin, kuinka ohjelmia esittävät ihmiset ovat päässeet sinne meidän radion sisään. Pohdin miten voi olla niin pieniä ihmisiä, että ne mahtuvat radioon.
Lastentunti
Olin ennen radion hankkimista saanut joskus kipaista puolen kilometrin matkan metsäpolkua pitkin naapuriin kuuntelemaan Markus-sedän lastentuntia. Nyt sain kuunnella sen joka torstai kotona. Hyvää iltaa pienet ystäväiseni, aloitti Markus-setä lähetyksen ja päätti sen useimmiten kehottamalla syömään kaurapuuroa. Lastentunnin lauluesityksistä mieleeni on jäänyt laulu, joka alkaa Kolme pientä kissanpoikaa, Nippe, Nappe, Nöpötin…
Menneisyys kiertyy elämässä usein eri tavoin eteen. Tapasin työpaikallani Hietaniemessä silloin tällöin laulaja Hannele Kumpulaista. Kysäisin kerran Hannelelta, että muistaako hän Markus-sedän lastentuntia. Totta kai! Mä oon esiintynytkin lastentunnissa, vastasi Hannele. Hän oli juuri se pikku tyttö, joka Tupu Savunen -nimisenä lauloi kolmesta kissanpojasta.
Vingutusta ja renkutuksia
Lauantain toivotuista levyistä ovat peräisin monet nostalgiakappaleiksi muodostuneet esitykset. Vaikuttavimpina ovat mieleen jääneet Miliza Korjuksen laulama Varum ja Roberto Loretin O sole mio. Sydän hypähti rinnassa, kun Nekalan tyttökuoro heläytti ilmoille Oskar Merikannon Kesäillan valssin. Suosikkejani olivat myös mm. Luostarin puutarhassa, Metsäkukkia, Novgorodin ruusu ja Balladi Olavinlinnasta.
Muistoihin lauantain toivotuista liittyy voimakkaasti arjen ja pyhän taitekohta. Tupa oli siivottu, piirakat ja pullat paistettu ja karjalanpaisti muhi uunissa sunnuntaiksi. Ehtookellojen julistettua pyhän alkaneeksi, soivat toivotut. Myöhemmin illalla, saunasta tultua kuunneltiin Kankkulan kaivolla -ohjelmaa.
Lauloipa radiossa kerran naapurikylän, Huhtilammin, sekakuorokin. Ylimpänä kuului räätäli Kanervan ääni, kun kuoro lauloi Kerran viel, kerran viel, laula oi satakiel…
Sunnuntaiaamuisin kuunneltiin Tarvan Tervetuloa aamukahville. Ohjelman vieraiden kahvituksesta huolehti Friida – rouva. Lähetyksen lopuksi Tarva kehotti vauhdikkaan tunnusmusiikin soidessa Ylös, ulos ja lenkille.
Jumalanpalvelus eli ”Kirkonmeininki” alkoi kymmeneltä. Silloin ei saanut mennä ulos eikä tehdä mitään muutakaan. Tuvassa piti istua hiljaa kuin kirkossa ikään. Äiti merkitsi Karjalaisen reunaan veisattavien virsien numerot ja veisasi mukana.
Isä kuunteli tarkkaan uutiset, sään, maamiehen tietolaarin ja metsäradion. Klassisesta musiikista hän ei pitänyt. Radio meni heti kiinni, kun ”vingutus” alkoi. Äiti kuunteli aina aamu- ja iltahartaudet. ”Kaikenmaailman renkutuksista” hän ei välittänyt. Iskelmämusiikki kuului näihin renkutuksiin.
Hyvä radioääni
Kuunnelmia ja jatkokuunnelmia kuuntelimme koko perhe. Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuista muistan vieläkin Pekan äänensävyn hänen sanoessaan pi-pi-pirskatti. Samoin Joel Rinteen äänen kun hän sanoi Hyvää iltaa, nimeni on Cox, samannimisen jatkokuunnelman aluksi.
Pekka Tiilikaisen selostamat hiihtokilpailut Salpausselältä ja Holmenkollenilta kuunneltiin myös, vaikkei kovin kiinnostuneita urheilusta oltukaan.
Radiokuuluttajista parhaiten ovat mieleen jääneet Kaisu Puuska-Joki ja radiokreivi Carl-Erik Creutz. Muistan vieläkin heidän äänensä, vaikka kumpikin jäi eläkkeelle jo 70-luvulla.
Syksyllä 1970 katselimme mieheni kanssa Kätilöopiston vierastunnin aikana lastenhuoneen ikkunan läpi pientä tytärtämme. Viereisessä korissa poikavauva huusi naama punaisena. Tulee hyvä radioääni, kuulin tutun äänen sanovan vierelläni. Huutaja oli radiokreivin pojan poika.
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen…
Vuonna 1956 Urho Kekkonen valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi. Kekkonen voitti valitsijamiesäänin 151 – 149 vastaehdokkaansa K. A. Fagerholmin. Mieleeni on jäänyt, kun radiossa luettiin noita ääniä Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Fagerholm, Fagerholm, Kekkonen…
Hyvä lukija, millaisia lapsuudenmuistoja Sinulla on radiosta?
Meillä oli radio ainakin 1952, olympialaisten aikaan.
Sähköjä ei ollut, virtaa saatiin paristoilla. Oli kuivaparisto ja anodiparisto 120 v. Kovaääninen (kaiutin) oli erikseen, noin pesuvadin kokoinen.
Kuunneltiin vain muutamia ohjelmia, ettei virta loppuisi.
Olympialaisista jäi mieleen keihäänheitto. Lehdissäkin oli sitten etusivun otsikot, että ”Hyytiäinen keihästi ruotsalaiset”. Toivo Hyytiäinen heitti tuloksen 71,89 ja sai olympiapronssin.
Minun kotini ensimmäinen radio oli tullut lahjaksi sotakummeilta.
Se toimi akulla ja anodilla, joten kuuntelu kävi päinsä
sähköttömässäkin taloudessa. Haittapuoli oli se, kun akkua täytyi
käydä lataamassa Joensuussa. Myöhemmin hankittiin Ula-radio.
Samat ohjelmat meilläkin kuunneltiin. Lauantain toivotuista muistan Tapio Rautavaaran Sininen uni- laulun, joka oli suosikkejani. Metrotytöt myös lauloivat usein.
Hatunnoston arvoista muistitietoa Lissulla. Tutuilta tuntuvat näin luettuna kaikki mainitsemasi.
Radiokreivi Carl-Erik Creutz oli ihan oikeastikin kreivi, syntyisin Padasjoen Saksalan kartanosta, josta myös vahva suomalaisuusaate Adolf Ivar Arwidssonin myötä sai alkunsa.
Meillä oli Porin Matti (?) kammarin seinällä
jo Hämeenlinnassa asuessamma, vuosi taisi olla
1946-1947. Kiinnnitin ensimmäisen kerran huomioni
radioon kesken leikkien. Jäin kuuntelemaan kun
Eero Wäre lauloi ”Orvokkeja äidille”.
———
Kyllä harmitti kun lauantain toivottujen aikaan
piti mennä saunaan, kotonamme sattui olemaan sellainen
aikataulu. Usein toivoimme että keksittäisiinpä
sellainen radio jonka voisi ottaa saunaan mukaan.
Nykyisinhän se on mahdollista.
Alpoaatos lähetti kuvan radiosta, jolla on jännä nimi, Pikkuhitleri. Ehkäpä hän itse valaisee, millainen vekotin tämä on.
Ylen Elävä arkisto on oikea aarreaitta. Esim. 1950-luvulta siellä on ohjelmia pilvin pimein. Kun nostalgian nälkä yllättää, niin sieltä vaan valitsemaan kuunneltavaa.
Tätä tarinaa kirjoittaessani kuuntelin monia vanhoja ohjelmapätkiä mm. ihan kokonaisen lastentunnin.Se tosin ei tehnyt enää yhtä suurta vaikutusta kuin silloin aikoinaan.
Alpoaatokselle kiitos Pikkuhitlerin kuvasta. En ole moisesta ikinä kuullutkaan. Jään oottelemaan, että kerrot tästä vekottimesta.
Pikku Hitler olisi varmaan pitänyt kirjoittaa erikseen.. Suoranaisesti en tiedä radiosta mitään muuta kuin että meillä oli sellainen.
Sain ostettua tuon kuvan yksilön kirpputorilta hiljattain.
Se on yksiputkinen, pitkät ja keskipitkät radioaallot ja oli verkkovirtakäyttöinen. SE rutisi ja vinkui, mutta kyllä sitä mieluusti kuunneltiin. Oli jätettävä mäen laskutkin kesken kun oli riennettävä Lasten tuntia kuuntelemaan. Rutinan sai yleensä loppuman kun kopautti radiota. Joskus kevyt kopaus ei riittänyt vaan piti lyödä nyrkillä oikein kunnolla. Kerran radion kuori hajosikin. En muista loppuiko rutina lopullisesti. Keskipitkiltä laineiltahan kuului hyvin Suomen asemat päivällä, mutta pimeällä pääasiassa venäläisiä ja kaikkia muitakin euroopan asemia sekä vaikkamitä-ääniä.
Kerran eräs vieras kuunteli ja radiosta kuului sellaista säännöllistä hakkaavaa ääntä. Hän sanoi, että venäläiset hakkaa tuuralla jäätä. No minä syöksyin oitis rapuille katsomaan olisinko nähnyt Sääperin jäällä noita hakkaajia…
Googlaamalla löytyi tuo artikkeli. Etsikää lisää.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/59325-iso-ja-pikku-hitler-olivat-aikansa-suosikkiradioita
Tuo Tellervon muistelema ”Porin Matti” saattoi olla ”Ula Matti” sellainen nimi vilahtaa tuossa yllämainitussa Hesarin artikkelissa. Eräs ”Porin Matti” on puulämmitteinen kamina, sellainen on minulla vieläkin käytössä.
Totta, Porin Matti on kamina.
Mutta jospa sinä Alpoaatos, alan
asiantuntijana, tutkisit vielä tuota
Porin Matti nimeä radiotyyppinäkin.
Se saattoi olla lempinimi, minäkin
muistan Ula-Matin, Pikku-Matin jne
Ilmineeraa jos saat jotain selville.
Itsepintaisesti olen väittänyt miehellenikin
että radiotamme sanottiin Porin Matiksi.
Muistelen että kaivoin sen jollakin
asiasanalla joskus googlestakin,
kaikkien kaminoiden seasta.
Toisaalta, johan se tässä iässä saattaa
muistikin pätkiä…
Oli vuosi 1967, jolloin matkaradiomme sattui olemaan auki hellahuoneessamme ”kirkonmeiningin” aikaan. Talon toisessa
päässä asui pälkjärveläistaustainen ikäneito omassa hellahuoneessaan. Hänellä ei ollut radiota. Niinpä hän oli hiipinyt meidän oven taakse kuulemaan sanaa. Satuin menemään ovesta,jolloin hän totesi:” Kylläpään pit` pappi hyvän suarnan”.
Lapsena tykkäsin kuunnella radiosta lasten lauluja ja ylitse muiden on jäänyt mieleeni ”jänöjussin mäenlasku”. Menin ihan radion viereen kuuntelemaan sitä. En oikein tiedä mikä siinä niin viehätti. Oli niin jännittävää kuulla kuinka jänöjussin käy vedossaan oravan kanssa. Ja niinhän siinä kävi, että pyllähdys lumihankeen tuli. Vielä näin vuosikymmenien perästäkin rakastan tuota samaa lastenlaulua ja pysähdyn sitä kuuntelemaan silloin harvoin kun se tulee radiosta.
Tellervo; voisitko kuvailla sitä ”Porin Matti” -radiota. Minkä näköinen, kokoinen, värinen jne niin olisi ehkä helpompi etsiä. Muistatko oliko akku-, anodi- vai verkkovirta radio?
Kouvolan putkiradiomuseon sivuilla on kuvia radioista eri vuosikymmeniltä. Tuo teidän radio oli ehkä 40 luvun uutuuksia. Katseleppa sieltä näyttäisikö joku tutulta.
Naisen logiikalla muistan radiosta kaiken muun,
paitsi en sen merkkiä. Ehkä se joku ”Matti”
kuitenkin oli kun se sana pyörii mielessäni.
Kiitos Alpoaatokselle asiaan paneutumisesta.
Soitin vielä siskollenikin ja yhdessä muistelimme
radion ulkonäköä.
Radio oli aika pienikokoinen, sen leveys oli pidempi
kuin korkeus. Väriltään
peesi, päätylaudat vaaleat. Radio hankittiin
meille neljäkymmentäluvun puolivälin jälkeen.
Se oli päällystetty punotulla paperinarukankaalla
(nojatuolimmekin olivat pula-aikana samantyyppisellä
päällystettyjä).
Radiossa oli töpseli joka pantiin seinään, siskollani
on vieläkin radiokaappi jossa radiota säilytettiin,
kaapin takaseinässä on reikä johtoa varten.
Toisella sivulla oli pari säätönappulaa ja oikealla
edessä pystyn suorakaiteen muotoinen ”luukku” jossa
oli radiokanavien nimiä. Motala kiinnosti meitä
erityisesti.
Kerrottakoon vielä että seuraava radiomme oli
hieman suurempi, olisiko sekin ollut Philipsin (?)
”Matti” sarjaa.
Tämä vanha radio siirtyi sen jälkeen Mari-mummon
seinähyllylle.
Näihin kuviin ja tunnelmiin…
Jopa on jäänyt tyttöselle mieleen vaikka mitä
Philips on tehnyt Matti- sarjan radioita
– Pikku Matti
– Veli Matti
– Iso Matti
– Ukko Matti
– Loisto Matti
– Patteri Matti
– Ula Matti
Suomen Radio Historiallisen Seuran (SRHS) sivuilla on keskustelupalsta josta näitä tietoja löysin
http://radiohistoria.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1275578493/15
… ja jällen kerran vetoomus kaikille kellä saattaisi olla jossain aitan vintillä näitä historiallisia esineitä:
Ottakaa talteen tai vähintäänkin valokuvatkaa joka suunnalta. Historiassa on vielä paljon aukkoja joita täydennetään jatkuvasti
Kiitos kaikille kommentoijille radiomuistoista. Siinä tuli samalla radiomerkitkin selvitettyä.
Kerrottakoon vielä, että ensimmäisen oman radion ostin maaliskuussa 1966. Se on melko pienikokoinen (mutta painaa kuin synti) Asa-merkkinen matkaradio. Toimi sekä paristoilla että verkkovirralla. Musta päällinen on aitoa Friitalan nahkaa. Maksoin radion osamaksulla, hinta oli jotain 300-350 markkaa.
Hain Asan varaston hyllyltä kokeillakseni vieläkö se toimii, mutta töpseli ei mahtunutkaan pistorasioihini.
Lissu, siinä Asan johdossa ei ole ollut niitä maadoituspuolen koperoita. Pitäisi olla välikappale, että saisi maadoitettuun pistorasiaan.
Putkiradiomuseon sivujen kätköistä löysin mielenkiintoisen kuvaston. ”Timon Radiosivut” . Siellä on kaikki mahdolliset tallessa olevat radiot kuvattuna edestä,takaa ja sisältä. Radiot on lajiteltu vuosikymmenittäin. Niitä voi hakea nimen tai kuvan perusteella. Käy katsomassa näkyykö sitä juuri sinun kotona ollutta laitetta.
Varoitus Lissulle ja muillekin, ketkä haluavat kokeilla vanhan sähkölaitteen toimivuutta. On turvallisempaa olla kokeilematta. Vuosikymmenet ovat hapertaneet sähköjohtojen eristykset ihan olemattomiin. Perinteikäs radio pitäisi antaa asiantuntijan entisöitäväksi.
http://putkiradiomuseo.wippiespace.com/30_luku_ja_vanhemmat_kuvina.html
Kiitos Martille ja Alpolle valistuksesta!
Olipa siellä Timon sivuilla radio poikineen. 50-luvun radioissa oli kaksi Telefunkenia. Kuvien perusteella veikkaan, että lapsuuskodissani oli Telefunken Super 2423. Muistikuvat itse aparaatista ovat huomattavasti heikommat, kuin mitä ohjelmista.
Oman Asani löysin sivuston ”sekalaiset” osiosta. ASA 1180 TM valmistusvuosi 1966. Muistan, että työkaverin mies oli asiantuntijana, kun hankin radiota.
Katsoin myös sivustolla olevat mainokset. Yhdessä mainoksessa komeili Asa Visio ja minun radioni ja mainoslauseena ”Asa radio – Parempaa ette löydä.” Hyvin ja kauan se palvelikin.
Minä löysin sieltä sellaisen 1930 luvun radiolaatikon, johon Timo pyytää jotain tietoja. Minulla sattuu olemaan sellainen hieno tammilaatikko tässä jalkojen alla korokkeena täynnä vanhoja fimejä ja kortteja, mutta koneisto on poistettu joskus tarpeettomana. Radion nimi ja numero sentään on tallella. Pitänee ilmoitella Timolle.
Radio Ylen ykkönen hemmottelee kesän aikana meitä nostalgian nälkäisiä Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuilla.
Kahdeksan osainen sarja Öljyä ja aivopesua alkoi juhannuspäivänä.
Legendaarinen parivaljakko seikkailee lauantaisin klo 15.00, uusinta tiistaina klo 22.05.
Ohjelma on kuunneltavissa myös Yle Areenassa
http://areena.yle.fi/radio/1542266
Kiitos vinkistä Lissu. Pitääpä yrittää muistaa. TV:n puolella on ollut vanhoja suomalaisia kuten Pekka puupäätä ym
Alpoaatos! Löytyykö hallustasi todellakin samanlainen radiolaatikko, johon kaipailen lisätietoja? Vastaatko, jos huomaat tämän, mikä on radio nimeltään ja malliltaan?
T: Timo / Timon Radiosivut
Terve vaan Timo !
En enää muista millaisesta radiosta kaipailit tietoja.
Minulla on todellakin radiolaatikko, mutta vain laatikko, ei siis radiota. Kaunis tammilaatikko, etuseinä bakeliittia jossa nappuloiden reiät. Saranoilla avautuva kansi.
Mitat Leveys 35, korkeus 18 ja syvyys 20.
Keskellä alareunassa D U X. Muita merkintöjä ei ole. Voin lähettää kuvan jos on tarpeen.
Alpo OH7VL. Omakutsu toimii
Terve Alpo!
Oletkin vastannut nopeasti. Tuolla n. 2 vuotta takaperin olet maininnut radiolaatikosta. Ajattelin mielessäni, että olet ehkä tätä tarkoittanut, kun ei minulla muita tyhjiä tuon ikäisiä radiolaatikoita olekaan:
Linkki: http://www.timonradiosivut.fi/Tuntematon_torviradio.html
Voitko ottaa palautesivuni kautta yhteyttä, niin vastaan sähköpostilla kuvan vastaanottamista varten? Tämä kotelo on niin läheltä kotikulmiltani löytynyt, että haluaisin selvittää siksi sitä enemmän.
Timolle: Otan yhteyttä palautesivun kautta.
Kaikille muille tiedoksi; Näiltä radiohistoriallisilta sivuilta löytyy paljon nostalgiaa. Pieni katseluohje: Avaa
http://www.timonradiosivut.fi/
Kun siellä klikkaat jonkun vuosikymmenen, esim 40-luku, avautuu valikko, jossa on ”Kuvanäkymä”. Sitä selaillessa saattaa tulla mieleen vaikkapa se vaarin radio..