Tänä aamuna kuulin ihmeellistä sirinää sähkölinjoilta päin. No, ei muuta kun katsomaan. Siellähän olikin linjanvierustoissa ”pystykarsinta” käynnissä. Metsäkoneeseen oli ankkuroitu puomin päähän neljä sirkkeliä. Samanlainen systeemi kuin helikopteritkin käyttävät. t. Martti
”Kyll’ mää kauhiast’ ihmettelen” miten tuo aurinkomyrskykin osaa iskeä samaan aikaan, kun maassamme on pressanvaalit. Edellinen on lehtitietojen mukaan ollut kuusi vuotta sitten. Jospa ne magneettikentät vetäisivät nyt äänestäjiäkin kohti äänestyspaikkoja! Aviisit ovat olleet pullollaan politiikkaa. Minulla taisi olla aamulla lukihäiriö, kun päättelin otsikosta ”Kiljujat selviytyneet pitkälle”, että kyse on jostain ehdokkaasta tai hänen kannattajajoukostaan.
Kun kevät 1949 sulatti lumet ja vedet irtosivat, Wärtsilä-Yhtymän voimalaitokset pystyivät tuottamaan täysillä sähköä. Se puolestaan herätti Uuden-Värtsilän sulattimon talvihorroksesta. Tein Wärtsilän kanssa taas työsopimuksen, elämäni viimeisen sellaisen. Se kesti 44 vuotta eläkkeelle jäämiseen saakka. Sulattimossa aloitin kokillimiehenä eli valajana sekä sulattajana. Kumpikin oli erittäin kuumaa, raskasta ja likaista työtä. Uunien täyttö sekalaisella rautaromulla tehtiin
Ajatusten aarteita, toim. Jani Heikkinen, Karisto 2011. Olen yleensä pitänyt mietekirjoja ja toiverunojen kokoelmia vähän sekavina. Kas kun niissä vaihtelevat sekä runojen ja mietteiden tekijät että teemat. Eräs käyttö tämäntapaisille teoksille on tietysti pitää ne visusti hyllyssä ja kaivaa esille, kun tulee tarvetta värssyistä. Heikkisen kokoama kirja on jaksoteltu elämän ihanuudesta ja ankaruudesta, elämisen taidosta,
