Puut

Lahden ja Helsingin välisen moottoritien varrella oli komea ”pallopää-kuusi”. Kun tämä pallo kuusen latvasta syystä tai toisesta katosi, tuli siitä uutinen. Palloa käytiin kuvaamassa maatilan takapihallakin ja kuva levisi netissä.

Näitä pallopäitä on muuallakin. Yhden voi bongata Onkamossa Joensuuhun mennessä. Se on heti entisen koulun jälkeen oikealla puolella. Tämä puu on kuitenkin mänty.

Eräs luonnonilmiö on ”käärmekuusi”. Sen oksat ovat pitkiä neulasten peittämiä soiroja. Niitäkin esiintyy siellä täällä.

 

Tontillamme Värtsilässä on ”tissikuusi”. Jokainen oksa lähtee muhkuran päästä, jota voisi hyvin kuvitella vaikka naisen rinnaksi. Tämä kuvan kuusi on komea, ikääkin lähes sata vuotta.

 

Lopuksi vielä tarina koivusta joka oli metrin, parin mittainen, kun aloimme valaa tasannetta, jonka päälle oli tarkoitus tehdä portaat. Siinä se koivu kasvoi keskellä kulkuväylää tasanteen edessä. Olisihan se hyvä juhannuskoivu, joten päätettiin jättää paikoilleen. Kuinka ollakkaan, siihen se jäi juhannuksenkin jälkeen. Tuli vielä useita juhannuksia, ja koivu sen kuin kasvoi ja pulskistui.

Eräänä kesänä ehdotin, että koivu pitäisi kaataa. Mitään ei tapahtunut. Jouduin kiertämään koivua puolelta ja toiselta kulkiessani yleensä kädet täynnä kantamuksia, milloin vesisankoja, ostoskasseja tms.

Vaatimukseni puun kaatamisesta kasvoivat.
– Jos sinä et kaada, niin kaadan minä, sanoin.
– Sen jos kaadat, tulee avioero, vastasi isäntä.

Eräänä aamuna isäntä sitten lähti taas töihin. Jäin mittailemaan koivua. Jos en nyt sitä saa nurin, puu kasvaa liian isoksi minun voimilleni. Hirvitti jo, että latva saattaa yltää saunan katolle, mutta sinne päin se olisi pakko kaataa.

Ei kun reippaasi töihin! Moottorisahaa en osannut käyttää, niinpä työkaluksi valikoitui kirves. Jonkun aikaa puuta nakerrettuani se kaatuikin latva saunan seinää lakaisten. Sitten alkoi karsiminen, joka oli helppo homma.

Saunavastatarpeitakin tuli. Oksat raahasin puiden pilkkomispaikalle. Puukkosahaa tarvitsin pätkiessäni runkoa sopivan mittaisiksi pölleiksi. Kärräsin ne entisten pöllien seuraksi pinoon. Tämä vaihe veikin eniten aikaa ja voimia.

Rumannäköinen kanto jäi vielä kerjäämään kompastumisia. Nyt oli lapion vuoro olla työkaluna. Kanto nousikin maasta suhteellisen helposti. Mutta pitihän se kuoppakin jotenkin täyttää. Kottikärri oli taas tarpeen. Suunnistin kasvimaan laidalle. Sieltä nousi ruohoinen turve poikineen kuopan täytöksi. Seuraavaksi tarvittiin haravaa. Piha piti saada siistiksi oksanpätkistä ja karisseista lehdistä. Koko päivä meni ahkeroidessa, mutta sain kuin sainkin kaiken valmiiksi ennen isännän kotiutumista. Eihän siinä mitään koivua ikinä lie ollutkaan..

Jännittyneenä seurasin millainen reaktio tapahtuneesta seuraisi. Isäntä nousi puoliväliin portaita, pysähtyi ja katse siirtyi portaiden alapäähän. Ainoa kommentti: ”Onhan jikrinyt.”

Lue myös toinen juttu netistä pallopääkuusesta, (IS)