Raitilla

Pessimisti lähti iltalenkilleen. Ensin raittia sinne, sitten raittia takaisin tänne. Ilta oli vielä nuori, mutta sisällä tuikutti jo valoja. Näkymät vaihtuivat lenkin edetessä, samoin ajatukset.

Pellon viertä kulkiessa laukkasi naapurin hevonen leipää pyytämään. On sillä raveissa jo palkintojakin saatu. Lehdessä oli kuva. Leipä oli unohtunut kotiin. Kohta hepo pääset talliin. Hyvää huolta se isäntä sinusta pitää.

Tästä talosta ei valoa ole näkynyt muutamaan vuoteen. Lasten oli lähdettävä leivän perään. Sitten lähtivät vanhukset. Ensin toinen , eikä se toinenkaan pitkään elänyt. Leipää ja katto pään päälle, nehän ne ovat ne perustarpeet. Kattoja tällä raitilla olisi kyllä riittämiin, mutta mistä se leipä. Turhan monesta talosta tuijottaa ohikulkijaa ikkunat kuin mustat, sokeat silmät.

Kaupankin ovet sulkeutuivat. Ovatkohan kauppiaat muualla töissä? Asuvat ainakin tuossa vielä.

Mitenkä pitkään viihtynee raitin laululintu kotimaisemissaan? Kotonaan on. Televisiota taitaa katsella, kun valo välähtelee sillä tavalla. Pessimistin muistiin nousee kuva koulun joulujuhlasta. Pyhäpuvussaan lauloi tipan joka kuulijan silmään. Tykkää laulaa karaokea vieläkin. On se kumma! Luulisi, että harrastus yhdistää. Mutta ei. Onko niillä jotain päätöksiä säännöistä? Naapurikylän ortodoksikuoroon on kyllä kelpuutettu luterilaisiakin. Tältäkin raitilta laulaa kaksi. Vai onko karaokelaulannassa kyse samasta asiasta, kuin lapsilla: ”Mää en leiki sun kaa.”

Tästäkään talosta ei valo paista. Kuoli tämä peräkammarin poika. Ihan kelpo mies se oli, mutta akkaa ei itselleen saanut. Olisi tuossa ollut hyvä pihapiiri puoskien leikkiä.

Iloita voi kuitenkin näistä valoista. Paluumuuttaja oli oikea lottovoitto raitille. Kaikki menee nykyään nettiin. Mitenkä ne mummot ja papat osaavat tilata edes laboratorioaikoja itselleen tai hoidella pankkiasioitaan. Kyllä siinä paluumuuttajaa kysytään. On ne nuoremmatkin joskus helisemässä tietsikoittensa kanssa. Se on oikea aarre semmoinen palaaja. Kunhan eivät tappaisi työllä.

Raitin pää näkyy jo. Autio on tämäkin talo tien päässä. Siellä ne valottomat ikkunat mollottaa.. Mutta mitä ihmettä! Kuinkas ne nyt noin? Nehän on kaikki rikottu! Kersat varmaan asialla. On se niin kivaa kilinää, kun lasi särkyy! Pitää ottaa selvää, onko omistaja tietoinen. Käyväthän ne aina kesää viettämässä.

Nyt takaisin raitin toista reunaa. Pessimisti kulkee hautausmaan reunaa. On se komeaa katseltavaa silloin, kun on jouluvalaistus. Paljon on sinne väkeä viety, niin moni pessimistinkin ystävä. Raitti täynnä vanhuksia, sinne ne kaikki? Autioituuko kirkkokin, kun seurakuntalaiset kuolee? Panevat sitten kiinni niin kuin Tanskanmaalla.

Jaahas. Taitaa taiteilija olla kotosalla, kun valoa pilkottaa asumuksesta. On sillä hienoja tauluja! On päässyt pessimisti joskus ihailemaan. Sais nyt ajoiksi sen näyttelyn! Passaa niitä maalauksia vaikka kenen ihastella.

Tuolla kauempana on tekstiilitaiteilijan talo. Työt ovat arvostettuja maailmalla. Ei kuitenkaan katso
nenänvarttaan raittilaisia. Lahjoittipa yhden työnsäkin heille.

Mikähän tässä asuneelle soittajalle tuli? Pois muutti erakkomajaansa metsän keskelle. Ei se ujoutta ollut. Uskaltaahan se esiintyäkin – onneksi.

Mutta mikäs plakaatti tuossa portissa on? Myytävänä. Porttiko? Ei kun talo, neliöt ja kaikki pantu julki. Mikäs niille tuli? Vastahan ne raitille muuttivat. Työmatkat tietysti pitenivät melkoisesti. Kyllä se rasittaa. Vai kävikö niin kuin pessimistille aikoinaan: Oltiin eletty raitilla jo parikymmentä vuotta. Näkemykset jostakin asiasta erkanivat vanhan raittilaisen kanssa. Silloin se tuli: ” Kun te ette ole oikeita raittilaisia.” Niin sisäänlämpiävää! Vahinko on, jos nämä pois muuttavat. Toivat tullessaan melkoisen piristysruiskeen raitille.

Jopa on pessimisti päässyt takaisin. On se niin kaunis ja hyvä raitti! Valtiovalta vaan tekee kaikkensa, että raitti kuolisi. Ihan kuin entisessä Neuvostoliitossa tapettiin ns. näköalattomat kylät. Kun edes sen asukkaat ymmärtäisivät pitää kiinni ihmisistä, jotka raitille tulevat. Kuitenkin aina tulee olemaan sellaisia, jotka kaipaavat ympärilleen avaruutta, maisemaa ja rauhaa. He sopeutuvat elämään vaatimattomamminkin.

Share

11 comments for “Raitilla

  1. Raittisen veljekset, Eero ja Jussi
    lauloivat aikoinaan

    “Ei aika mennyt koskaan palaa
    ei takaisin nuo päivät tulla voi
    pois kuihtuneet on kukat kauniit
    ne kerran tielle elon lohdun toi…”

  2. Voi kun joku nyt asentaisi Värtsiin Mari Rantasilan biisin “Vanha mies”!
    Ei taida Sakarilla olla? Minulla on. Mutta en osaa sitä nettitaivaalle lähettää. Irenen hienon raitilla tallustelun jälkeen olisi mukava sohvalle retkahtaa ja Maria kuunnella. Ierikka

  3. Pessimisti: Tämän huonommin ei voi mennä.

    Optimisti: Kyllä voi.

  4. Hyvä kuvaus. Varsin todellinen tilanne. Hiljainen on kylätie.

    Suomenkielen oppikirjassa Kettunen-Vaula oli eräänä harjoitustekstinä kuvaus optimistista.
    Eräs mies oli pudonnut kerrostalon 10 stä kerroksesta. Viidennen kerroksen kohdalla hänen oli kuultu huutavan: “Tähän asti on kaikki mennyt hyvin. Niin kauan kuin on elämää on myös toivoa”!

  5. En usko, että kukaan ei saa puolisoa, voi olla niinkin päin, ettei
    halua.
    Minä näin “valot” autolla Kemieen päin mennessä, valkoiset perävalot. Harvoin on kohdalleni näin sattunut, ilahduin suorastaan
    ja pysähdyin seuraamaan hetkeksi. Sattui Pykälävaarassa.

    Nuorena rallateltiin aina Hiljaista kylätietä, se on aika tarttuva biisi.Mike

  6. Hieno ja ajatuksia herättävä tarina! Kiitos Irene!

    Samankaltaisia raitteja tästä maasta löytyy varmaan joka pitäjästä. Tuota sisäänlämpiävyyttä niitten varrella ei voi olla ihmettelemättä. Kokevatko “oikeat” raittilaiset uudet tulokkaat erilaisine ajatuksineen ja tapoineen jonkinlaisena uhkana? Vai onko se kateutta?

  7. Meidän kyläraitilla tuli vastaan 4 kiliä. Siinä sitten ihmettelimme toisiamme, kunnes eläinten omistajatkin saapuivat
    paikalle leipäpalasineen. Niilläkin on kevät ja vapaammat oltavat.

  8. Kiitos hiljaisesta kylätiestä – kuuntelin sen ja vähän muutakin –
    Apocalypticassa soittava Eicca Toppinen on sukulaisia. Tykkään vähän miedommasta musiikista – anteeksi vain serkkupoika. Eicca on ihan Väyrysten näköinenkin. Ville Pusasta en ole varma- onko Sepolle sukua Ei taida ainakaan meillä olevassa sukukirjassa olla
    Laitamme mekin huomenna nettiin jotain. Mirja P

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *