heinäkuu 2010

Värtsiläpäivien ja sen yhteydessä olevan Erä&Luonto -tapahtuman järjestäjät pyyhkivät hikeä kulmiltaan. Meneillään on loppukiri viime syksynä alkaneesta ja kevättalvella tiivistyneestä prosessista. Vielä etsitään ainakin vapaaehtoisia järjestyksenpito- ja liikenteenohjaustehtäviin. Hienosäätöä riittää monessa asiassa. Torstaiaamuna olivat Värtsilän pitäjäyhdistyksen toimistolla ahertamassa Birgitta Väisänen, Eki Lintunen ja Matti Jaatinen. He muodostavat ainakin loppuvaiheissa iskuryhmän, joka toteuttaa laajemman toimikunnan mietteitä. […]

Viranomaisten mukaan hirvet ovat liikekannalla, joten autoilijoitten on syytä olla varovaisia. Värtsilässä loikkasi hirvi auton eteen tiistain vastaisena yönä. Tapauksesta uutisoi Karjalaisen verkkolehti. Onnettomuus sattui Miljoonarinteen tienoilla Jänisvaarantiestä hieman Kaustajärvelle päin. Alueella on hirvivaroitusmerkit kuuden kilometrin matkalla. Yksin ajanut autoilija säilyi vammoitta. Auto vaurioitui hinauskuntoon ja hirvi kuoli. Hirvitörmäys oli vajaan viikon sisällä jo kolmas

Asumattomien taipaleitten jälkeen melkein hätkähtää, kun Tervavaaran kylällä kohtaa yhtäkkiä viljelysaukeita ja lehmälauman. Kohta löytyy myös nykyaikaisia maatalousrakennuksia mäkiseltä rinteeltä. Täällä asutaan ja eletään vielä, vaikka totuuden nimissä kylä on paljolti autioitunutkin. Mäkisen ja mutkaisen rallitien varrella näkee asuinpaikkoja, joihin on tultu muualta kesää viettämään. Tervavaaran tie Kutsusta Patsolaan on vaihteleva, mutta kevyt pyöräillä. Omat

Löytyisikö Värtsilästä erämaata, jossa voisi pyöräillä? Eiväthän kaikki halua ajella valtatien reunaa autovilinässä. Tällaisin miettein lähdin polkemaan metsätietä, joka erkani Pirtajärven tieltä ennen Ollinlampea. Kartan mukaan se seuraili Ryösiönjoen rantamia ja vei Kutsun ja Kenraalinkylän väliselle maantielle. Vajaan kymmenen kilometrin matkalla ei tullut vastaan yhtään taloa, ihmistä eikä autoa. Erämaata siis. Jokeakaan ei näkynyt, mutta

Niiralassa kerättiin perjantaina mansikkaa kolmatta päivää. Mansikkayrittäjä Marita Vilen kertoi, että ajankohta on normaali. Edellisvuonna aloitettiin 10. päivän tienoilla. Vilenin marjatilalla on mansikka-alaa kaksi hehtaaria. ”Laatu on hyvä, marjasta tulee makea näin aurinkoisella säällä. Vesisadetta kaipaillaan jo, sillä helle haihduttaa paljon. Kovin rankkaa ukkoskuuroa ei kuitenkaan tarvitse tulla, eikä varsinkaan rakeita.” Vilenin kaikki mansikat ovat

Toinen kotiseutupyöräily suuntautui muutama päivä sitten Värtsilän länsiosiin. Tien varsilla oli kukkaloisto kauneimmillaan, päivänkakkarat ja kellokukat säteilivät kilpaa auringon kanssa. Mikäpä oli vaarin polkiessa. Keskustan lähellä kurvasin Kaurilantielle ja ohi kirkon. Tulin kauniille, hyvin hoidetulle hautausmaalle. Tuttujakin nimiä näkyi kivipaasissa, esimerkiksi Uuno Matikainen. Todennäköisesti hauta on sen kunnallisneuvoksen, joka lehtitöissäni tuli melko tutuksi vuosikymmenien mittaan.

”Helepompi vois olla selvittää, mitä ei oo tullut tehtyä”, vastaa harrastuksia koskevaan kysymykseen Heino Turunen. Hänet tunnetaan Värtsilän monitoimimiehenä. Turunen jäi rajavartiostosta eläkkeelle 1997 ”kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen”. Eläessään hän on ainakin metsästänyt, kalastanut, soittanut, maalannut, piirtänyt, valokuvannut, näytellyt, lavastanut sekä tehnyt mainostauluja ja eläinten kuvia. ”Kärpäsen puraisu se on tuokin matkailuinnostus”, Turunen tuumaa. ”Mitään aikatauluja

Miltähän värtsiläläinen emmental oikein maistuisi? Kysymys nousi mieleen, kun sain luettavaksi Liisa Mäntymiehen toimittaman kirjasen. Värtsilän entinen kirjastosihteeri Arja Pekkarinen vihjaisi siitä kirjastoreissulla. Mielenkiintoa herätti sekin, että muistelin tavanneeni kirjan kirjoittajan kunnantilan vaiheilla muutama vuosi sitten ja kuulleeni ukko-Treuthardtin tarinan. Tarinan osaset ovat siis juusto, sveitsiläinen juustomestari ja Niiralan tila. Värtsilän kannalta keskeisin henkilö on