”Ei tuo paljon olisi, vaikka entinen kuntakeskus säilyisi kaikkien värtsiläläisten huvilana”, tuumi muuan kylänmies kesäteatterin kahvitauolla.
Edelliseen puhujaan on pakko yhtyä. Värtsiläläiset tarvitsevat paikan, jossa kokoontua ja harrastaa. Toiveena on, ettei kunta myisi aluetta yksityiskäyttöön ainakaan keskustelematta.
Paikka tunnetaan myös Niiralan Hovina. Sen historiasta on mielenkiintoista aineistoa, kenenpä muun kuin kirjallisen ihmemiehen Otto Rummukaisen kokoamana. Jos kesälukemiseksi ei halua leväyttää Dostojevskin romaania, niin sopiva voisi olla Oton 26-sivuinen ”Niiralan Hovi – Värtsilän kuntakeskus”.
Teos ilmestyi 1990. ”Värtsilän kunnan täytettyä kuluvana vuonna 70 vuotta heräsi halu muistella kunnan itsenäistä taivalta. Kun Niiralan Hovi on näytellyt tärkeää osaa kunnan toiminnassa erikoisesti sota-ajan jälkeen, olen koonnut muistelmia ja valokuvia, jotka liittyvät Niiralan Hoviin”, toteaa kirjailija esipuheessaan. Rummukaisen ohella kirjoittajia ovat Sinikka Mikkonen ja Pirjo Rinne.
Mikäpä olisi somempaa kuin värtsiläläisten saada ikioma kokoontumispaikka ajankohtana, jolloin tulee kuluneeksi 90 vuotta Värtsilän itsenäistymisestä. Ottokin viettänee 100-vuotisjuhliaan. Avainasemassa olevat päätöksentekijät Tohmajärven kunnassa osoittakoot kunnioitustaan.