Vihertävän keitaan näin

Enpä ole ennen tavannut tällaista liikennemerkkiä. Kuva EJ

Asumattomien taipaleitten jälkeen melkein hätkähtää, kun Tervavaaran kylällä kohtaa yhtäkkiä viljelysaukeita ja lehmälauman. Kohta löytyy myös nykyaikaisia maatalousrakennuksia mäkiseltä rinteeltä.

Täällä asutaan ja eletään vielä, vaikka totuuden nimissä kylä on paljolti autioitunutkin. Mäkisen ja mutkaisen rallitien varrella näkee asuinpaikkoja, joihin on tultu muualta kesää viettämään.

Tervavaaran tie Kutsusta Patsolaan on vaihteleva, mutta kevyt pyöräillä. Omat muistoni tältä osuudelta liittyvät itäralliin, joka kiemurteli vuosikymmeniä sitten tätä kautta. Vieläkö ajettaneen nykyisin? Tietä kurvaillessani kohtasin miesjoukon, joka viuhtoi vimmatusti tiepuolessa. Äkäisen näköisinä he selittivät, että pätkä oli suljettu rallin takia. Ihmettelivät vielä, miten olin sinne päässyt. En osannut vastata silloin, enkä osaa vieläkään. Joku kömmähdys kai, joko minulla tai rallin järjestäjillä.

Tervavaaran viljelymaisemia. Kuva EJ

Kukahan tuokin torvi on, helteellä ajelee? Kuva EJ

Patsolan puolella voi jälleen ihailla kotieläimiä ja kunnioittavasti kohdeltuja vanhoja rakennuksia, riihiä, latoja ja aittoja. Ne elävöittävät maisemaa ja antavat vaikutelman, että edellisten sukupolvien työtä arvostetaan.

Reissu Ryösiönjoen rantamia Jumpuranvaaran kautta takaisin Värtsilän laaksoon vei vajaat 2,5 tuntia. Kilometrejä kertyi noin 25. Pyörä alkoi lakkoilla loppumatkalla, se haluaa ilmeisesti eläkkeelle ja lienee vaihdettava. Milloin on vaihdettava ajaja?

Patsolan kesää. Kuva EJ

Lauantai-iltapäivän aikana tulivat ensimmäiset autot ja ihmiset vastaan Patsolassa, joten hiljaisia ovat kylätiet, mutta niin kesäisen upeita. Päivänkakkarat kukkivat.

Tervavaaran kylän keskustaa. Kuva EJ

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *