Kirjastoista löytyy monenlaisia helmiä. Eräänä päivänä Värtsilän entinen kirjastonhoitaja Arja Pekkarinen näytti Tohmajärvellä teosta, joka oli minulle yllättävä löytö, ilmestynyt jo vuonna 1935. Kirjan nimi oli ”Piirteitä Värtsilän seudun asutuksesta ja teollisuudesta, aikaisempia vaiheita”, kirjoittajana Toivo Kaukoranta ja kustantajana Otava.
Ilmestymistä edeltäneenä vuonna oli tullut kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Impilahden kappalaisen Gustaf Löfströmin anomus sahan perustamisesta Värtsilään sai myönteisen ratkaisun. Siitä lasketaan Värtsilän teollisuuden alkaneen.
Wärtsilä-yhtiö päätti julkaista merkkivuoden kunniaksi katsauksen ”paikkakunnallisiin oloihin menneinä vuosisatoina”, kuten Kaukoranta kirjan esisanoissa luonnehtii.
”Tämän ohessa oli Värtsilän seudun teollisuuden alkuvaiheet, jotka monessa suhteessa olivat vielä selvittämättömät, ja varsinkin Karjalan teollisuuden varsinaisen tienraivaajan Nils Ludvig Arpen elämäntyö otettava tutkimuksen kohteeksi”, selvittää kirjoittaja teoksen sisältöä.
Niin syntyi lähes 200-sivuinen kirja, jossa on 56 kuvaa ja karttaa. Kaukoranta on lähtenyt tutkimuksissaan suurin piirtein Volgan mutkasta. Esimerkiksi raudan ikiaikaista tuotantoa ja käyttöä selvitellään tieteellisellä tarkkuudella ja monesta näkökulmasta. Siinä ohessa selviää monta muutakin asiaa paljon laajemmalta alueelta kuin Värtsilä.
Värtsilän teollisuuden synnytyspolttoihin päästään kirjan puolivälissä kierrellen ja kaarrellen ja sukuselvityksiä tehden. Kirja on melkoinen tietoarkku monenlaisissa asioissa. Esimerkkinä voisi ottaa vaikkapa sen, että Värtsilän kylään kuuluivat 1800-luvun alkupuoliskolla seuraavat talot: Vierula, Mattila, Auvila, Lehtola, Tolkkola, Sistola, Junttila, Kasala, Niirala, Lempilä, Rantala, Siivola, Ukkola, Kitula, Karvola, Kinnula, Hiltula, Kontula, Vuorila, Riikola, Kurola, Kosola, Pörölä, Anttila, Puustila, Jokila, Marjala ja Kakkola sekä vähän myöhemmin Tahvola.
Mielenkiintoisia ovat kuvat 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen Värtsilästä. Kirjassa on mm. kuvia Arppen seteleistä vuodelta 1859. Seteleitä on ainoastaan Suomen kansallismuseon kokoelmissa. Myös Wärtsilä-yhtiön seteleitä ensimmäisen maailmansodan ajoilta on esitelty. Tuolloin monet suuret yhtiöt ottivat käyttöön omat rahansa.
”Vuosisata takaperin paikalla sijainneen lähes satavuotisen tullimyllyn ja sen viereisten kaskiahojen asemesta me näemme nyt täällä valtavat tehdaslaitokset eri osastoineen ja korkealle kohoavine tehtaanpiippuineen saman vähäisen Juvanjoen varressa. Ja sen rinteillä ja läheisillä vaaroilla sijainneesta, vanhasta Tohmajärven pitäjän Värtsilän maalaiskylästä on tuon vuosisadan kuluessa kehittynyt koko seudun vilkkain ja huomattavin teollisuus- ja liikekeskus, joka on nyt itsenäisenä kuntana. Värtsilän väkiluku on nyt noin 5 000 henkeä, josta suunnilleen puolet teollisuuslaitoksen henkilökuntaan tai sen perheisiin kuuluvana saa välittömän toimeentulonsa itse teollisuudesta. Mutta suurena tuotantokeskuksena on Värtsilä myös huomattava kulutuskeskus, jollaisena se antaa toimeentulon seudun muullekin väestölle tarjoten ympäristön maataloustuotteille edulliset myyntimahdollisuudet”, kirjoittaa Kaukoranta aikalaistodistajana.
Kirja kuuluu kirjaston kotiseutukokoelmaan, josta sitä lainataan vain rajoitetusti.