Sveitsiläisen isoisän tarina

Miltähän värtsiläläinen emmental oikein maistuisi? Kysymys nousi mieleen, kun sain luettavaksi Liisa Mäntymiehen toimittaman kirjasen. Värtsilän entinen kirjastosihteeri Arja Pekkarinen vihjaisi siitä kirjastoreissulla. Mielenkiintoa herätti sekin, että muistelin tavanneeni kirjan kirjoittajan kunnantilan vaiheilla muutama vuosi sitten ja kuulleeni ukko-Treuthardtin tarinan. Tarinan osaset ovat siis juusto, sveitsiläinen juustomestari ja Niiralan tila.

Värtsilän kannalta keskeisin henkilö on kirjoittajien isoisä Gottfried Treuthardt, mutta hän ei ollut ensimmäinen Suomeen tullut suvun juustontekijä. Ensimmäisenä saapui Gottfriedin isä Johann, jonka tarkkaa maahantuloaikaa ei tiedetä, mutta tiedetään, että vuonna 1876 hän kutsui luokseen 22-vuotiaan poikansa Gottfriedin Iittiin Perheniemen kartanoon. Gotfried avioitui orimattilalaisen Amanda Wikmanin kanssa vuonna 1881. Asuinpaikat vaihtelivat Porvoosta Iittiin, Elimäelle ja Myrskylään. Myös perhe kasvoi. Vuonna 1897 Gottfried muutti perheineen silloisen Tohmajärven pitäjän Värtsilän kylään Niiralan hoviin. Juustontuotanto käynnistyi ja tietojen mukaan juustola menestyi hyvin. Juustoja lastattiin Jänisjoen rannassa proomuihin, joissa ne matkasivat aina Pietariin saakka. Paluukuormana oli sitten pietarilaisia tavaroita ”arkeen ja juhlaan”.

Sveitsiläinen isoisä kertoo Gottfried Treuthardtin elämäntarinan. Hän omisti Niiralan hovin vuosisadan vaihteessa.

Ainutlaatuinen ilmestys ei Gottfried alueella ollut, sillä Kemiessä vaikutti toinen sveitsiläinen juustontekijä: Christian Oesch. Treuthardt ja Oesch tutustuivat ja kirjan kertoman mukaan Gottfried viihtyi hyvin Oeschin luona. Liekö osansa ollut kirschillä – kirsikkaviinalla. Jos illanvietto venyi väsymyksen puolelle, niin hevonen osasi tuoda vierailijan takaisin kotiin. Kirschillä oli osuutensa myös ikävimmissä tapahtumissa. Sen voimalla Gottfriediä käytettiin hyväksi, kun hän allekirjoitti nimensä takauspaperiin. Sen myötä hän menetti Niiralan hovin. Muitakin murheita perheessä oli. Vuonna 1910 juustomestari muutti Soanlahden Jalovaaraan, mutta ikääntynyt Gottfried ei jaksanut pitkään pitää meijeriä, vaan hän myi tilansa Soanlahdelta ja muutti Hämeeseen. Karjalaan hän kuitenkin vielä palasi: lasten luo Sortavalaan, jossa Gottfried asuikin evakkotaipaleelle lähtöön saakka. Hän kuoli Mikkelissä elokuussa 1940.

Mäntymiehen toimittama kirjanen koostuu neljän kirjoittajan artikkeleista. Jokainen niistä valottaa Treuthardtin sukua eri näkökulmasta, joten päällekkäistä kerrontaa ei juuri ole. Ulkopuolisen on aluksi hieman vaikea hahmottaa sukulaisuussuhteita, mutta ne kyllä selviävät, kun malttaa paneutua tekstiin ja ajoittain palata jo luettuun tarkistamaan, kuka nyt olikaan kenen sisar, veli tai lapsi. Sukupuu olisi ehkä helpottanut seurantaa. Kirja sisältää myös paikallishistoriallisesti kiinnostavaa tietoakin, joista osa on jo aiemmin dokumentoitu Otto Rummukaisen toimesta mm. Niiralan hovia käsittelevään kirjaseen.

***

Mäntymies Liisa (toim.), Partanen Maria & co: Sveitsiläinen isoisä. Helsinki 2010.

4 comments for “Sveitsiläisen isoisän tarina

  1. Olipa hauska ylllätys löytää tämä kirjoitus, kiitokset siitä, Markus Kontiainen!
    Kävi näin: lähetin ”Isoisän” Marjatta Väänäselle, entiselle esimiehelleni hänen opetusministerikaudellaan (olin tiedotussihteeri). Pian MV soittikin ja kertoi kirjoittaneensa 25.8. jutun emmentalista ja vähän Isoisästäkin Maaseudun Tulevaisuuteen. Äsken tuli toinen puhelu, Taipalsaarelta. Soittaja oli lukenut MV`n kolumniin, käynyt netissä hakusananaan Sveitsiläinen isoisä ja osunut kirjoittamaasi juttuun, josta hän sitten mainitsi minulle.
    Kirjoituksesi auttaa omalta osaltaan suomalais-sveitsiläisen kulttuurihistorian avautumista. Kiitokset vielä uuudestaan!
    Parhaat terveiset Liisa M:ltä,
    myös Arja Pekkariselle ja muille tutuille.

  2. Huh! Huh! Olipas yllätys lukea Markus Kontiaisen juttua kirjasta, jonka toimittaja on Liisa Mäntymies. Hän on minun työtoverini Maaseudun Sivistysliitosta. Olin hänen ja Liisa Heikkilä-Palon kanssa järjestämässä ensimmäisiä Kirkkotaiteen päiviä Lemille ja Lappeenrantaan. Sain tartunnan MSL:oon, mikä vei miehen kirkkoherran virasta kulttuuri-ja aikuiskasvatusjärjestön MSL palvelukseen viideksi vuodeksi. Liisan sukunimi oli tuolloin Suurla, mutta hän jäi leskeksi ja otti nimekseen Mäntymies. – Muistelen, että Liisa puhui joskus, että suvussa on Sortavalan Partasia, niitä hevosmies-Partasia. Juustoista en muista meidän puhuneen.

    Olispa mukava saada Liisa tänne Värtsilään johonkin tilaisuuteen kertomaan asioista, jotka liittyvät näihin seutuihin.

    E.L.

  3. Minun isoisoisoisä (toivottavasti meni oikein)

  4. Olipa huikea kokemus palata tähän aiheeseen! Tärkeää Tohmajärven (ja Värtsilän) historiaa – esipuhetta vuodelle 2018, jolloin tulee kuluneeksi 150 vuotta Algot Tietäväisen eli Maiju Lassilan syntymästä ja 100 vuotta hänen traagisesta kuolemastaan.

    Tänä iltana kokoonnutaan Aseman koululla valmistelemaan tuon juhlavuoden merkeissä erikoista runoteosta, joka julkistetaan ensi vuoden kesäkuussa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *