Kurkia on, missä haikarat?

Värtsilän laaksossa on koko kesän harvakseltaan lennellyt kurkia. Viime aikoina on peltojen laitamilla kierrellyt parikymmenpäinen parvi. Komeita ilmestyksiä ne ovat, siipien kärkiväli pari metriä.

Tiedot Suomessa pesivistä kurjista vaihtelevat suuresti. Useita tuhansia pareja niitä joka tapauksessa on. Olisiko niistä jokunen pesinyt Sääperin tienoilla? Kurki on perinteisesti suolintu, mutta on levittäytynyt viime aikoina ruovikkoisten järvien rannoille. Poikaset oppivat lentämään 2,5 kuukauden vanhoina, kerrotaan lintukirjoissa. Elinvoimaisena lintuna kurkea pidetään. Vanhin rengastettu suomalainen kurki on ollut yli 17-vuotias.

Kurkea muistuttavaa harmaahaikaraa olen yrittänyt tähyillä, mutta ei ole silmiin osunut. Kovin yllättävää sen löytyminen ei Sääperin tuntumassa olisi. Lienee niitä nähtykin joskus. Harmaahaikara lentää kaula mutkalla, kun kurki taas kaula suorana. Eikä kurki istu puussa, kuten haikara, joka pesiikin  suurissa kuusissa.

Luontoretkelle Karjalan kunnaille -kirjan mukaan  harmaahaikaran serkku kaulushaikara on tavattu joskus pesivänä Sääperin länsipään ruovikoissa. “Kaulushaikara pumppaa uhkealla äänellään kuuluville tiedon omasta pesäpaikastaan”, kirjassa mainitaan. Kesä-heinäkuun öinä sen voisi kuulla Uudenkylänlammella. Korvat höröllä olen kulkenut päivisin, öisin on toistaiseksi nukuttanut liian makeasti.

Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *