Kyllä miun mummo tiesi, että tapanina päivä oli jatkunut kukonaskelen verran ja loppiisena sen jo hupsukin huomovaa. Valoisaan päin sitä ollaan menossa vaikka melkoisen hämäriä ovat päivät olleet, eikä aurinko ole paljon pilkistellyt. Mummo tiesi senkin, jotta jouluaika loppuu loppiaisen jälkeisenä päivänä, vanhana nuutinpäivänä. Nuutinpäivä tosin siirrettiin jo 1600-luvulla kalenterissa kolmanteentoista päivään tammikuuta. Muutamilla kalenterin […]
Myrskytuuli pyyhkäisi yli maan toisena joulupäivänä. Värtsilässä ankarampana tuntui myrskytuulen toinen aalto tiistaina. Suurilta vahingoilta täällä taidettiin välttyä. Arppenpihan renkitalon päädyssä seisonut kuusi ei kestänyt tuulen voimaa vaan katkesi ja latvapuoli putosi renkitalon päälle. Eira Varonen muisti, että vuosia sitten kyseiseen kuuseen iski salama kesäteatteriesityksen aikana. Vanha renkitalo ei onneksi näytä vaurioituneen
Vanhan perinteen mukaan jouluaika alkaa Tuomaanpäivästä ja kestää Nuutinpäivään. ”Vanhaan aikaan” Nuutti oli kalenterissa tammikuun seitsemäntenä, mutta on siirretty sittemmin kolmanteentoista päivään. Vaan tänäänpä tuo Tuomas astuu olkikimppu olkapäällä, sianliikkiö sivulla, kakut kainalossa ja vielä kynttilä kädessä, tuopi meille joulun .
Värtsissä on ollut muutamia Wärtsilän Uusi-Värtsilän rautasulattoa sivuavia juttuja. Värtsin toimittajat saivat tuhdin tietopaketin lisää aiheeseen, kun Hilkka Partanen johdatteli tiedon lähteille. Tietoisku Uusi-Värtsilän ja sulattimon historiaan saatiin Joensuussa Helge Ratilaisen kotona. Hänen ottamansa ja valmistamansa lukuisat valokuvat ja niihin liittyvä muistitieto sulattimon perustamisesta sen lopettamiseen saakka on ainutlaatuinen aikalaiskuvaus menneestä ajasta. Kun
Joku tuli sanoneeksi ettei herkullisen ja runsaan aterian jälkeen sovi laulaa, että reippahasti käypi askeleet. Niin sitten laulettiinkin Kodin kynttilät, jossa vanhana istutaan ikkunan luona. Toki muitakin joululauluja laulettiin, muutama runo kuultiin ja mummoräppiä sekä sukulaiskielemme tulkkausta pulmapaikassa, elikkä häähetkessä. Puheenjohtajan tervetulotoivotukset kuuluivat asiaan ja jatkeena oli katsaus kuluneen vuoden tapahtumiin sekä lyhyt ennakointi
Purkutyöt alkoivat vanhalla Yhteishyvän kaupparakennuksella. Värtsilässä on jo vuosikausia odoteltu tyhjäksi jääneen ränsistyneen rakennuksen purkua. Rakennus jäi aikoinaan pois Osuusliike Yhteishyvän käytöstä ja siirtyi kiinteistökaupalla Värtsilän kunnan omistukseen, sittemmin kuntaliitoksessa Tohmajärven kunnalle. Viimeksi rakennusta on käytetty kesäisin kirpputorina, mutta siihenkin se on käynyt kelpaamattomaksi. Tohmajärven kunta purattaa nyt rakennusta. Purkutyö alkoi kiinteistön pihan puolelta ja
Monenmoista mukavaa myytävää ja ostettavaa oli taas Niiralan jouluavausmyyjäisissä. Loskakelinen maisema oli sopivasti muuttunut vähän jouluisemmaksi saatuaan yöllä kevyen lumipeitteen. Väkeä oli liikkeellä aivan myyjäistapahtuman alusta asti pieneen tungokseen asti. Oli paikallista väkeä ja niin kuin Niiralan myyjäistapahtumissa aikaisemminkin, viesti oli kulkenut myös rajan taakse ja houkutellut paikalle venäläisiä ostajia. Joulupukki oli tällä kertaa jossakin
Sanomalehti Viikko Pohjois-Karjala julkaisi kuluneella viikolla jutun Mai-Lis ja Lasse Könösen muusikkourasta. Jutun loppupuolella kerrotaan, että piakkoin ilmestyy levy, jossa Mai-Lis esittää neljä Värtsilä-aiheista laulua. Yksi niistä on hänen oma sävellyksensä. Värtsilän Kenraalinkylästä maailmalle lähtenyt, nykyisin Savonlinnassa asuva Ensio Immonen on säveltänyt levylle muut Värtsilä-aiheiset laulut. Immonen on aikaisemminkin tehnyt lauluja Värtsilästä. Tämän uuden levyn
Pelastuslaitoksen kampanja ”Päivä paloasemalla” avasi lauantaina Värtsilänkin paloaseman ovet. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä suorittamaan pelastustehtäviä vaan toiminta oli opastavaa ja tiedottavaa. Ilmo Jormanainen, päivän ohjelmasta vastaavana odotteli väkeä tehtävärasteille, joilla opastettiin toimintaan hätätilanteen sattuessa. Pelastuslaitos, poliisi, rajavartiosto ja tulli muodostavat viranomaisyhteistyöverkon meidän turvaksemme.
Värtsiläisten seuran tilaisuudet ovat useimmiten Joensuussa, missä suuri osa jäsenistä asuu. Seuran puheenjohtajan poissa ollessa hieman vajaalukuinen johtokunta piti kokoustaan tällä kertaa Värtsilän kylätalolla varapuheenjohtajansa johdolla. Ennen varsinaisia kokousasioita Värtsilän Pitäjäyhdistyksen puheenjohtaja Raimo Tiittanen esitteli johtokunnalle kylätaloa ja sen toimintaa. Kahvihetken aikana kysyttävää ja kerrottavaa oli puolin ja toisin. Muistojen Värtsilä lahjoituksena kylätalolle Värtsiläisten
Sota ja rauha sodan jälkeen ajoi Värtsilän väen maailmalle. Iso osa rautatehtaan väestä siirtyi eteläiseen Suomeen Wärtsilän muille tuotantolaitoksille. Jonkin verran väkeä jäi Peijonniemen kylään perustettuun Uusi-Värtsilään rautasulattimon töihin. Ajan myötä tämän Wärtsilä-Yhtymän rautasulattimon toimintakin päättyi, muistini mukaan vasta 60-luvulla. Sulattimon uusi omistaja jatkoi raudan valamista vielä jonkin aikaa vanhoilla laitteilla. Sotaa edeltävästä värtsiläisten elämästä
Minut on nimetty mukaan Värtsin toimituskuntaan, kiitän luottamuksesta ja onnen toivotuksista. Mistään lehden valtauksesta tai edes nurkanvaltauksesta tässä ei ole kysymys. Värtsi verkkolehti toimii ja ilmestyy entiseen tapaan. Värtsi on toiminnallaan osoittanut tarpeellisuutensa ja elinkelpoisuutensa ja olen mielihyvin mukana tukemassa tätä toimintaa. Toimituksellista kokemusta minulla ei ole, mutta luotan vahvasti Erkin toimittajarutiineihin ja siihen että
Onnea. onnea ja onnea ! Edelliset kirjat ovat olleet mukavan nautinnollista luettavaa ja näin varmaan myös TANSSIN TAITAJA. Pistänpä tähän kaikkien lukijoiden nimissä vielä onnittelukukkasen kirjailijalle. seppoilmari Ruusu Erkille Erkkiä onnitella tahtoisin ja jos lähempänä oisin niin punaruusun sulle toisin. Lissu
Eivät loppuneet Kukkolammen rantahaot vielä luppotupalaisten talkoisiin. Ohessa rantanäkymiä.
Punkaharjun Lustossa oli runsaasti nähtävää Värtsiläisten seuran matkalaisille. Seuran johtokunta oli järjestänyt onnistuneen syysretken Lustoon ja Savonlinnaan keskiviikkona 24. elokuuta. Lähes täysi bussillinen värtsiläisiä oli nauttimassa Luston näyttelyistä ja mainiosta retkisäästä. Lustossa on niin runsaasti nähtävää, että siellä voisi mainiosti viettää vaikka kokonaisen päivän. Matka jatkui kuitenkin Savonlinnan vanhalle Casinolle. Siinä ohessa saimme pienen
Tämä kesä on taas ollut hellekesä. Saadaankohan syksyksi vielä oikein intiaanikesä. -Kukahan se tuommoisen nimen lämpimälle syyskesälle lie keksinyt? – Oli miten oli, kesä on tarjonnut monenlaista ihanuutta jos lie ollut tuskaakin. Ihanuuksilla tarkoitan tällä kertaa kesäistä väriloistoa, herkänkauniita luonnonkukkia ja meidän inehmoisten kasvattamia pihojemme koristeita. Tässä vähän nettisilmäniloa, ikäänkuin kesäkalenteria muistellen. Niin, että milloinkas
Sehän oli jo ennen sotia, kun Käkisalmen markkinatorilta isä toi kotio väärän vitosen. Tori oli nyt aution tyhjä värtsiläisten vieraillessa Käkisalmessa, mutta kun tuo hotelli Korela, jossa yövyimme oli ihan torin laidassa niin pitihän käydä katsastamassa toriakin. Värtsin toimittaja Erkki kuvaa kyllä muita, mutta eipä kovin usein itse esiinny Värtsin kuvissa. Tässäkin oheisessa on juuri
Lissu kertoi syreenien alkavan kukkia Helsingissä, niin täälläkin. Naapurimme Mantsisen mehiläiset käyvät tutkimassa löytyisikö kerättävää. Niin ihania kuin valkoiset syreenit ovatkin siellä kukkien kätköissä käydään ankaraa kamppailua elämästä ja kuolemasta, vaikka yleensä emme tule sitä huomanneeksi. Joskus ihan sattumalta semmoistakin osuu näköpiiriin. Sieltä valkoisten kukkien kätköistä on ilmestynyt julma saalistaja ja napannut saaliin.
