Kyllä miun mummo tiesi, että tapanina päivä oli jatkunut kukonaskelen verran ja loppiisena sen jo hupsukin huomovaa.
Valoisaan päin sitä ollaan menossa vaikka melkoisen hämäriä ovat päivät olleet, eikä aurinko ole paljon pilkistellyt.
Mummo tiesi senkin, jotta jouluaika loppuu loppiaisen jälkeisenä päivänä, vanhana nuutinpäivänä. Nuutinpäivä tosin siirrettiin jo 1600-luvulla kalenterissa kolmanteentoista päivään tammikuuta. Muutamilla kalenterin merkkipäivillä on vanhassa kansanviisaudessa ollut osansa. Tammikuulle noita merkkipäiviä on osunut monta. Kun nyt jouluajan päättyessä alkavat härkäviikot ja läpileivät niin seuraavaksi on tulossa Heikki. ”Jos on helppo henrikki niin on paukku paavali.” tai ”Heikkinä kahtia karjan ruoka, kolmia ihmisten muona.” Kohta Heikin jälkeen on sitten Paavali. ” Jos ei pauku paavalina eikä kylmä kynttelinä. ei oo helle heinäkuussa.” Paavalinpäivän tietämissä katsottiin entisaikaan talven olevan puolivälissä. Miten lie nyt kun kunnon talvea ei ole ollutkaan, ei ainakaan vielä.
Se niistä vanhan kansan merkkipäivistä. Tämän tammikuun loppupuolella väkeä liikuttelevana merkkipäivänä nimipäiväänsä näkyy viettävän Visa, ei sentään Paavo, vaikka koko kansalle on tarjolla jo ennen Paavon päivää monta Paavoa ja muutamia muita ehdolle asetettuja. Saapa nähdä miten visaiseksi päivä kääntyy. Paukkuuko paavalina vai kylmääkö kynttelinä. Se mahdollinen toisen kierroksen vaalipäivä näkyy osuneen kyntteliksi.
Minä muistan kun Anni-mummoni sanoi,että on yötä yökötellä Annin-päivän aikaan.Silloihan se päivä on myös lyhyemmillään.Myös nuo vanhan kansan merkkipäivät ovat tuttuja lapsuudesta.Heikin päivästä olen kuullut tälläisen sanonnan:Heikin päivän aikaan karhu kääntää kylkeään.
Tuohon edelliseen kirjoitukseeni lisäisin vielä:Talven selkä taittuu,kun karhu kääntää kylkeään Heikinpäviän aikaan.Kevättä kohti mennään.