Värtsiläisiä karjalanpiirakoita tehtiin vuosi sitten lähetysmyyjäisiä varten, vas. Aune Kolehmainen, Aune Karhinen, Irja Lukkarinen ja Mirja Varonen. Kuvat EJ
Irma Suihko täytti piirakkapeltejä.
Verkkovärtsissä voisi toimia ideapankki, jossa tuotaisiin itsekunkin mietintämyssyyn ajatuksia paikkakunnan kaikinpuoliseksi kehittymiseksi. Seuraavassa yksi idea, joka on muhinut mielessäni vuosia, aikoja ennenkuin laadittiin direktiivi Karjalan piirakasta.
Idean juuret ovat kaukana menneisyydessä. Kun asuin muutaman vuoden Joutsenossa sikäläisen Piirakkapirtin naapurissa, moitiskelin leipomon tuotetta, jota nimittivät Karjalan piirakaksi. Minusta se oli kakkaralla paistettu aamupuuro. Paksu kasa mössöä, ei lainkaan sellainen, jollaisia esimerkiksi äitini paistoi sen jälkeen, kun oli ensin ennen rypytystä leikannut kynnet lyhyiksi.
Värtsilässä olen nykyisinkin saanut nauttia hyvistä piirakoista. Kiitos! Tänään luin Karjalaisesta, että on suoritettu yllätystarkastus paikoissa, joissa leivotaan ja pakataan Karjalan piirakoita. Vain neljännes tuotteista täytti direktiivin ehdot. En ole mikään direktiivien ihailija. Mutta kun ranskalaisetkin ovat omineet samppanjan itselleen muiden valmistaessa kuohuviinejä, niin miksei voitaisi vaalia myös oikean Karjalan piirakan laatua ja myös valmistuspaikkoja, Karjalaa sikäli kuin sitä nyt on EU:n alueella.
Niinpä nöyrästi ehdotan seuraavaa: kokoontukaa värtsiläiset piirakan taitajat, leikatkaa kynnet ja rypyttäkää oikeaoppisia, direktiivin määrittelemiä karjalanpiirakoita. Jotta saisitte median apua, kokoontukaa neuvotteluun, te kaikki taitajat, ja sopikaa yhteisistä periaatteista. Ennen pitkää syntyisi tavalla tai toisella markkinoija ja Värtsilästä tulisi maailmanlaaja – tai ainakin suomenlaaja – piirakkapitäjä. Wärtsilän mustan rinnalle!!!
Luulenpa, että jotkut nuoretkin innostuisivat ja tuotanto laajenisi. Mukaan voisi tulla taitajia myös muualta kunnan alueelta, ainakin Kaurilasta ja Uusi-Värtsilästä. – E.m. Karjalaisessa oli juttua myös kylissä toimivista kylätaloista ja järjestöistä. Mutta siinähän Värtsilä onkin jo eturivissä eli näyttämässä, miten julkisen sektorin rinnalla kylien omaehtoinen ja vapaaehtoinen puuhailu toimii.
Pitäjäyhdistys voisi nyt perustaa ideariihen, joka istuisi ainakin kerran kuussa kahvikupin äärellä pohtimassa, mitä uutta unelmoisi Värtsilän laaksossa, Jänisjoen töyräillä. Menetelmäksi juttutuokioihin ehdotan kilpailua, kuka hulluimman idean keksii kussakin kuussa. Palkinnoksi saisi pari oikeaa Karjalan piirakkaa. Mutta sen rinnalla itsekukin kirjoittelisi viisauksia Värtsin ideapankkiin. Huh-hei! Fågeli
Kyselin ennen joulua kyläläisiltä, mahtaisiko kotileipureilta vielä saada piirakoita. Tuntui olevan tuhansissa jo tilatut.Enpä ilennyt enää mennä kinuamaan lisää.Löimme naapurin kanssa ”kynnet” samaan taikinaan, ja syntyihän siinä hämäläiseltäkin jonkinlaisia rääpysköitä. Kyllä piirakoille kysyntää olisi, kun tekijöitä löytyisi.
Värtsilässä oli joskus seurakunnan suojissa kokoontunut miesten saunaseura, eräänlainen ideapoppoo, jonka ajatuksia ovat olleet Luppotupa ja monet muut mielenkiintoiset asiat. Sellaista tarvittaisiin nykyisinkin, sillä erotuksella vain, että naiset pääsisivät mukaan. Heiltähän parhaat ideat tulevat. Kirjoittelin joku aika sitten, että pitäjäyhdistys tällaisen kaikille avoimen keskustelufoorumin kutsuisi koolle. Ehkäpä se joskus toteutuu.
Värtsiin ovat erilaiset ideakirjoitukset luonnollisesti tervetulleita, ja jos niitä enemmälti alkaa tulla, niin voipi erityistä palstaakin harkita. Uusia palstoja perustetaan vain painavista syistä, ettei sillisalaatiksi menisi kuten Verkkokarjalaisen uudistus. Ja jos entisillä palstoilla ei ole käyttöä, niitä poistetaan. Näin on käymässä Kysy Värtsistä -palstalle, ellei uutta ilmene.
Olin keittämässä riisipuuroa ja siinä ajattelin , että mikäs karjalainen minä olen kun puuroa keitän enkä ole aikonutkaan leipoa piirakoita .
Siitä tuli ihan pakkomiele , että puurosta tulikin piiraat .
Ajelemaan vain kuoria ja yhdistämään puurot piirakoiksi .
Tuli niin autuaallinen olo niitä nauttiessani, paljon parempia kuin vain puuro .
Kyllä se kotona opittu perinne jatkuu .
Ei joulua ilman piirakoita ja uunipaistia ,sekä erilaisia laatikoita.
Niitä ilman ei ole joulua .
Tästäpä ketjusta tuli mieleeni heittää ”ukoille” mietintämyssyyn ja miksei toimeksikin, että kevätmyyjäisissä olisi mukava olla lintukotoja, eri kokoisia ja mallisia, myynnissä.
Olisko tuo paljon pyyvetty jos härkäviikolla itsekukin askaroisi niitä ja lahjoittaisi sitten yhteiseksi hyväksi ja omaksi hyväksimielekseen.
Hyvä idea, M-ja! Pitää muistaa, jotta voidaan olla kesällä muistelijoita. Fågeli
Jos ei osaa rypyttää piirakoita niin jääkööt sitten sultsinoiksi
Mummo ja tädit leipoivat aikoinaan usein karjalanppiirakoita, sultsinoita ja erilaisia ”kakkaroita”. Meikäläinen kuuluu myöhäisheränneiden lahkoon, enkä opetellut ko.taitoja ja nyt aika on jo ajanut förbi.
Tuleva ”vävykokelaani” oli sanonut tyttärelleni,että voi kun saisi oikeita karjalanpiirakoita.Minä tulevana anoppina otin ”piirakkapualikan” esiin ja tein jouluksi karjalanpiirakat.Olen opetellut piirakan teon Anni-mummon luona Kenraalinkylässa.Mummo aina sanoi,että piirakankuoren pitää olla niin ohut jotta seitsemän kirkkoa näkyy läpi.Taitoni yritän säilyttää,onnistuu ne sultsinatkin ja kalakukot!
Raija Träff, anna taitojen siirtyä uudelle sukupolvelle. Se on vävyjen kohdalla, niinkuin armeijankin, että marssitaan vatsallaan.
Entä herkistyisikö sillä lailla myös laulu: ”Hei, Karjalasta heilin minä löysin…” Fågeli
Muistelijan kirjoituksen kommentistani unohtui seuraava: – Voisiko Kivivuoren Hannulta pyytää ohjeita linnunpönttöjen tekoa varten? Ne kun taitavat olla erilaisia eri linnuille. Olisin tietysti voinut pyytää suoraankin häneltä. Mutta tässä esitettynä se on yhteinen ”ukkojen” pyyntö. – Alan kerätä laudanpätkiä puuliiterin nurkkaan kevättalvea varten, jotta muistaisin talkoot. Terveisin Fågeli (saksaksi Vögellein – mikäli oikein muistan Helmi Kokin opetuksesta) – ja Ellinoora (joka ei häirinnyt sorsanpesän asukkaita viime kesänä, jos olen oikein käsittänyt).
Minä ostaisin mielelläni pari kolme pönttöä, jos ensi keväänä
niitä teette. Kukahan ne muuten puuhun laittaisi?
Nuorena tyttönä rakensin itse linnunpöntön. Tuli mittavirhe. En
ottanut huomioon pesän viemää tilaa, jolloin pöntössä hautova
peipponen tuli suuaukon kohdalle.Meidän kissa sen poloisen siitä
nappasi ja söi suihinsa. Voi sitä surua. Se urospeippo itki pihapuussa monta päivää.
Netistäkin löytyy tosi hyviä pöntön kokoamisohjeita ja mittoja eri lintuja varten.
Epäilenpä, ettei partiolaisille tarvitseisi kahdesti vinkata, niin tulisivat laittamaan pöntöt puuhun.
Kyllä se keväinen sirkutus sitten palkitsee vaivat.
Miten se olikaan partiolaisten tunnuslause : – aina valmiina!
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/linnunponttojen_rakennusohjeet.shtml
Kiitos rakennusohjeista! Olen itsekin entinen partiolainen, joten
sympätiat ovat sanan kuultuani siellä. On partiolupauskin
vielä mielessä.
Näin ollen täysihän se saha ja vasarakin pysyä käsissä,
mutta se mukavuudenhalu on outo kaveri. Ostaisin valmiina.
Sinitiainen pesi viime kesänä puusta pudonneessakin pöntössä.
Nostettiin vaan pönttö kivelle.
Kun kysyntää näin on…
Jospa kädestään taitavat/joutavat tekisivät talven pimeinä päivinä pönttöjä.
Veisivät Eiralle Kylätalon kirppikselle myyntiin vaikkapa 50-50% sopparilla; saisivat niin tekijät vaivan palkkaa sekä Kylätalo kipeästi kaipaavaa tukirahaa toimintaa!
Tietenkin tärkein… linnuille iloa ja ostajille näiden elämää seuraten runsaasti hyvää mieltä!
OFF TOPIC… Oli mukava nähdä tänään Hannu K:n talvisella linturetkellä kun samaan aikaan itse olin treenaamassa nuorinta koiraani eka kertaa valjaissa Sääperintiellä!