heinäkuu 2012

Erinäisiä kertoja on tullut reissattua Vanhan Värtsilän ohi, mutta koskaan ei ole ollut aikaa perehtyä kunnolla paikkakunnan historiaan. Päätin, että tämä asia on saatava reilaan, ja niinpä ilmottauduin Värtsiläisten seuran päivämatkalle joka tehtiin perjantaina 20.7.2012. Jo hyvissä ajoin odottelin Joensuusta tulevaa pikkubussia Niiralan Rajapysäkillä. Aamu oli aurinkoinen vaikka säätutka olikin luvannut sadetta. Kerran näinkin päin.

Lukijatapaaminen Tervetuliaiskahvien jälkeen lähdimme katsastamaan Värtsin tarinoista tuttuja lähiseudun nähtävyyksiä. Ensimmäiseksi Johannes halusi näyttää missä hän on käynyt koulua. Koulun sillankaiteisiin nojaillen ihastelin idyllistä jokimaisemaa ja hätistelin verenhimoisia itikoita. Pian sillalle saapui pari naishenkilöä ja sain olla todistamassa yllättäen tapahtunutta entisten koulutoverien kohtaamista. Siitä kehkeytyi myös pienimuotoinen Värtsin lukijatapaaminen, sillä pääkaupunkiseudulta kotiseudullaan lomailevat siskokset paljastuivat

Pälkjärveläiset ovat kokoontuneet pitäjäseuran järjestämille kesäjuhlille Joensuuhun perinteisesti heinäkuun toisena sunnuntaina. Kiinnostuttuani juuristani ja vanhempieni kotiseudusta, juhlista on tullut tärkeä vuosittainen tapahtuma myös minulle. Heimosisareni Tellervo ehdotti jo kevättalvella, että tulisin tällä kertaa juhlille Kaustan kautta. Seuraavana Kitee Matkapäivän aamuna heräsin tunnin aiottua myöhemmin. Herätyskello oli pysähtynyt yöllä eikä puhelimenkaan herätys jostain syystä toiminut. Ehdin

Nuori väki poistui veneellä rannasta heittouistimineen ja haaveineen. Päätin itsekin onkia kalasoppa-aineksia perinteisellä mato-ongella. Päivästä tuli hetkessä kalastuspäivä. Rouhaisin kasvimaasta muutaman lapiollisen multaa, josta löytyi tarpeisiini sopiva määrä onkimatoja. Sipsuttelin paljain jaloin samettista nurmikkoa pitkin rantaan. Vavan sain käteeni entiseltä paikaltaan nuotiopaikan seinustalta. Laituri keikkui ja lonksui askelteni alla. Otin luikertelevan sätän peukaloni ja etusormeni

Hei vaan täältä metsistä..! On ollut kiireitä, remppaa, juhlia ja sitä puutarhanhoitoa. Polttopuiden haalintaa ja porkkanamaan kitkua, lanttumaan hoitoa sekä pihamaan ja pientareiden heinimistä. Tuntuu välillä jo väsyneeltä tuo olotila. Vettä sataa ja moottorisaha renaa. Sattumalta jo kesäkuunpuolella löysin sienimaistiaisia, punikkitatteja, sen verran jotta pääsin maistelee tämänkesän satoa. Kanttarellejäkin oon saanut jo toistalitraa ryöpättynä pakastimeen,

Värtsilän kylällä on useita maitolaitureita tienvarrella ihasteltavina. Useita olen nähnyt myös siirrettynä ”eläkepäiville” maatalojen pihapiiriin. Käyttötarkoitus on muuttunut, mutta eivät ne sentään ole joutuneet ”tyhjäntoimittajan” viran toimittajaksi. Moni pihapiiriin tienvarrelta siirretty toimii varastona tms. Vaikkei varsinaista uusiokäyttöä olisikaan, on maitolaiturin hengissäpitäminen ylipäätään historiallisesti tärkeätä. Ei näy maidonviejiä saati maitotonkkia enää laitureilla, ajat ovat muuttuneet. Silti

Mitä kaikkea Kaustajärvestä Jouhtenuksen kautta Vennäin puolelle virtaava Heinäjoki voisikaan kertoa jos ymmärtäisimme huokaukset sen. Huokailuun sillä lieneekin aihetta sillä muinoin niin kehityskelpoinen miljöö on vaipunut ikäänkuin Ruususen uneen. Joki virtaa samaan suuntaan jonne pääosa Kaustajärven kylästä jäi rajan sulkeuduttua. Koulu jäi kuitenkin nipin napin Suomen puolelle ja on nykyisin yksityisomistuksessa. Heinäjoen ylittävä romanttinen puusilta