Mato-ongella

Kuva: Maija-Liisa.

Nuori väki poistui veneellä rannasta heittouistimineen ja haaveineen. Päätin itsekin onkia kalasoppa-aineksia perinteisellä mato-ongella. Päivästä tuli hetkessä kalastuspäivä.

Rouhaisin kasvimaasta muutaman lapiollisen multaa, josta löytyi tarpeisiini sopiva määrä onkimatoja. Sipsuttelin paljain jaloin samettista nurmikkoa pitkin rantaan. Vavan sain käteeni entiseltä paikaltaan nuotiopaikan seinustalta.

Laituri keikkui ja lonksui askelteni alla. Otin luikertelevan sätän peukaloni ja etusormeni puristukseen. Koukku näytti ruosteiselta. Sormeni olivat tulleet kömpelömmäksi tai madot kimmoisimmiksi, koska kiemurtelevan, lihavan madon koukkuun pujottaminen ei meinannut onnistua alkuun ollenkaan. Että inhotti!

Lopulta kalastus oli vaiheessa, jolloin kohon saattoi singota laiturin nokasta veteen. Ei nykyn nykyä.

Vaihdoin paikkaa puolelle ja toisellekin. Rannalla istuja neuvoi siirtymään hänen läheisyyteensä, jossa jotain kuului polskahtelevan. Päätin jatkaa laiturilla. Ihmeen mukavasti aika kului kohoa tuijottaessa.

Kala kiinni! Vihdoinkin! Riemu oli liian aikainen. Taivaan ja veden välillä siimassa roikkuva särki putosi omaan valtakuntaansa. Koukkuuni seuraavaksi hairahtunut pikku- ahven putosi vasta laiturille, josta ehdin kuin ehdinkin saada sen kala- astiaani uiskentelemaan.

Kalastajatkin saapuivat järveltä. Kolmevuotias juoksi riemuitsemaan ainokaisen ahveneni äärelle. Hän halusi kipata sen takaisin järveen. Annoin luvan. Eipä siitä oikein soppakalaksi yhdestä vaivaisesta sintistä.

Ilmassa ei ollut tuulenhenkäystäkään. Taivaanrannalla lähestyi tumman uhmakkaita pilviä. Ei aikaakaan, kun sade sumensi iltapäivän auringon. Se pirstoi äsken tyynenä kimaltavan järvenselän. Se moukaroi kotipihani kesämaiseman. Sade saapui ja salamoi. Minä pakenin rannalta jyrähdellen uhkaavaa pilveä pakoon. Oli päästävä pois avoimelta paikalta. Pois puun alta. Tuuli hulmahti, kehitti voimalla hetkessä myrskynsilmän. Siinä oli todistetta voimasta.

Kuivattelin sisällä sateen kastelemia kasvojani ja vaatteitani. Katsoin olohuoneen ikkunasta, kuinka tuuli tyyntyi ja lauhtui. Ulkona satoi ja paistoi. Järvenselällä näkyi sovinnonmerkkinä sateenkaari.

Maija-Liisa

Share

9 comments for “Mato-ongella

  1. 28.7.2012 at 9:28

    Kesäpäivän tunnelmaa tiiviissä paketissa!

    Tuli mieleen lapsuudessa serkkujen kanssa
    tehdyt onkireissut Tervalammille. Tämä Tervalampi
    oli Ristonkankaan salolla Viinijärvellä.

    Vaan olin minä varsinainen kalamies. Matoa
    en suostunut itse laittamaan enkä sätkivää
    sinttiä irroittamaan.

    Mummolan kissa taisi nauttia näistä reissuista
    eniten.

  2. Mirja Pusa
    28.7.2012 at 16:42

    Taidan minäkin olla “kalanainen”, vaikka olenkin vesimies.
    Aina isän ja äitin kanssa vesillä ja vielä sen jälkeenkin Sepon kanssa
    Pyhäselällä,Rääkkylässä ja Jänisjoella. Välineet olivat siima ja uistin sekä onki, mikä oli mieluisin Kyllä se oli mukavaa- ei tuuletkaan pelottaneet- nyt voisi olla jo toisin. Seppo käy yksin salolla kalassa, marjassa, sienessä.
    MirjaSisko

  3. MailaL
    28.7.2012 at 17:58

    Olipa mukava lukean että SÄTÄN pistit koukkuun. Täällä Liperissä ei sanaa tunneta, lapsuudesta on tuttu.
    MailaL (Harinen)

  4. Maija- Liisa
    28.7.2012 at 22:54

    Pyhäselällä minäkin ongin, tosin vähäistä on nykyisin, koukkukin
    ruosteessa. Uisteleminen on mukavaa, silloin kun siihen on mahdollisuus.

    Olisiko tuo sättä- sana pälkjärveläistä perua, koska lapsuuskodissani sitä käytettiin.

  5. Lissu
    28.7.2012 at 23:14

    Elävästi kerrottuja kesätunnelmia. Oli helppo nähdä mielessään tarina kuvina.

    Minä ilahduin myös tuosta sätästä. Ei lapsuudessani ja nuoruudessani koskaan onkimadoista puhuttu, sättiä ne olivat.

    Tarkistin Pälkjärven murresanakirjasta, mutta sieltä ei sättää löytynyt.

    Googlettamalla selvisi, että sättä on karjalankieltä ja tarkoittaa onkimatoa.

  6. Maija- Liisa
    29.7.2012 at 11:13

    Sättä on hyvä sana. Purkki, johon niitä kerätään on sättäpurkki.

    Kastemato on käsittääkseni eri laji.

  7. Sakari H
    29.7.2012 at 17:40

    Jos on mato mieheksi, ei sitä saa sättiä, sanoo vanhakantainen paikallinen kansanviisaus.

  8. Maija- Liisa
    29.7.2012 at 19:06

    Kalastus vitsejä:

    – Mikä on verkko?
    – Se on joukko reikiä, jotka on sidottu narulla yhteen.

    – Milloin kala kasvaa nopeimmin?
    – Kun kalastaja kertoo saaliistaan.

  9. jussi p:nen
    8.12.2017 at 1:38

    aiheesen sopivaa musaviihdettä a` la tapsa rautavaara kallen kalaretki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *