Kiitos kiittämästä!
Värtsiläisten Seuran päivän matka vanhaan Värtsilään 20.7.12 meni omasta mielestänikin hyvin. Laakkosen Matin bussilla matkattiin. Kyyti oli tutun turvallista niin kuin monasti aiemminkin. Sääkin suosi, minkä nyt kerran Jänisjärvellä pikkuisen sataa ropsautti.
Matkalla oli mukana kahdeksan ensikertalaista kävijää ja heille varmasti katseltavaa riitti. Tullitarkastusten jälkeen ajettiin, niin kuin tapana on ollut, Jänismäelle aamukahville. Komea rakennus, uusi ravintola ja ruokakauppa. En ollut siellä aikaisemmin käynyt. Herkkuja, suolaista ja makeaa vaikka millä mitalla
”Tankkauksen” jälkeen kyläkierrokselle. Tehtaan konttorin luona on aina ennenkin pysähdytty ensimmäiseksi, niin nytkin. Kisapirtille ei enää päästy. Puomi oli pantu sillalle poikkiteloin esteeksi. Kuulin, että kaikki siellä on ihan ”romuna”.
Matkaa jatkettiin hissukseen läpi kylän Kylänpään vyöhykerajalle saakka. ”Ihmetyksen kauhistus”, portti oli sepposen selällään, ketään ei näkynyt mailla halmeilla. No, pari lehmää makaili sentään kaikessa rauhassa portin lähettyvillä. Täyskäännös ja paluu takaisin kylälle päin.
Ns. Ilomantsin tienhaarassa käännyttiin Karvolanmäelle. Matti, kuljettajamme, lähti rohkeana miehenä sompaamaan tietä eteenpäin. Ajoimme entisen Irtolan kaupan kohdalle asti. Aivan uskomattomia monttuja oli tiessä toinen toisensa jälkeen. Ajo kuitenkin kannatti sillä löytyi sieltä joillekin mukana olleille entisen kodin pohjia. Oli myös muutama uusi talo kohonnut Karintaakse.
Merkille pantavaa mielestäni oli, kuinka kasvusto oli rehevöitynyt. Lepät ja pajukot aivan tiessä kiinni, niin että oman kotini pohjalle venäläisten rakentamaa taloa ei maantielle enää oikein näkynyt.
Notkon osuusliikkeen rakennuksessa ollut kauppa oli taas vuosien jälkeen avoinna. Ostin siitä teetä ja karkkia sekä jotakin pientä kotiin tuotavaksi.
Pussinpohjan tietä sairaalan ja Kansantalon pohjan kautta päätielle ja takaisin kylälle, jossa oli rakenteilla muutamia uusia taloja. Ihan hyviltä näyttivät.
Vanhalla hautausmaalla pistäydyttiin myös. Heinikkoa oli paikka paikoin vyötäröön asti. Huomasin ihmeekseni, että vanhoja hautakiviä oli nostettu pystyyn, liekö talkoomiehet rajan molemmin puolin olleet asialla?
Ennen kotimatkaa ruokailimme Jänisjärvellä Valentina Antonovan ja Jänisjärven kuhista keitetyn makoisan kuhakeiton parissa. Sen lisäksi Valentina kantoi pöytään vielä kanarisottoa, joten ei päässyt nälkä yllättämään kotimatkalla.
Lämpimät kiitokset Matka-Karjalan Airille järjestelyistä ja tulkkausavusta. Jänisjärven tiellä saatua selkä ja pakarahierontaa ei kylläkään voi kehua!
Kokonaisuudessaan matka oli kyllä kympin ja ”papukaijamerkin” arvoinen.
KIITOS!
Hilkka Partanen 24.07.2012.
Hilkka Partaselle kiitokset asiantuntevasta
opastuksesta ja Värtsin jutusta. Mukava näitä
paikkoja on jälkikäteenkin kertailla, vaikka olinkin
reissussa ”kuunteluoppilaana”.
Ja koska kertaus on opintojen äiti, saanevat
Värtsin-lukijat minunkin versioni samasta
aiheesta, sillä ehdin lähettää sen jo toimitukseen
kypsymään.
Olen Kettusen Helvin ja Uunon tytär Uusi-Värtsilästä lähtöisin. Olen asunut Tukholmassa vuodesta 1977 lähtien. Muistan kun äiti ja isä kävivät vastaavanlaisella matkalla vanhassa Värtsilässä. Isä vaan oli vähän pettynyt kun ei päässyt perille kotimökkiä katsomaan kun tie oli niin huono. Olisin itsekin halunnut nähdä Värtsilän koska kuulin niin paljon siitä mutta nyt kun molemmat vanhemmat ovat poissa niin ei varmaan tule tehtyä sitä matkaa. Olen kyllä säästänyt kuvia muistoksi omalle lapselle ja lapsenlapsille.