Kiertoajelu Värtsilässä

Värtsilä-päivien sunnuntain ohjelmaan kuuluivat Messu Värtsilän kirkossa sekä linja-autolla tehtävä kiertoajelu kylän keskustassa sekä entisen Värtsilän kunnan alueella sijaitsevissa kylissä. Puolilta päivin, puoliksi täysi (mukaan olisi sopinut enemmänkin porukkaa!) linja-auto starttasi Kylätalon pihasta kotiseutukierrokselle oppaanaan kyläpäällikkömme.

Aluksi linja-auton keula suunnattiin kohti Niiralaa ja rajanylityspaikkaa. Parkkipaikalta pyörähdettiin takaisin Suomeen päin, vaikka rajalla ei tällä kertaa ollutkaan ruuhkaa. Eivät varmaan olisi meitä päästäneet vierailemaan rajantakaisessa Värtsilässä, ainakaan ilman tarvittavia papereita. Käännyimme siis takaisin ja tyydyimme tällä kertaa tutustumaan Suomen puoleisiin Värtsilän kyliin.

Niiralan Kauppakeskuksen nähtyämme ajoimme vähän matkaa takaisin päin ja lähdimme ajelemaan Sikkerintietä. Pysähdyimme risteykseen ja oppaamme kertoi oikealle jäävästä Lemin hautausmaasta sekä kirkosta. Retkemme kuitenkin jatkui vasemmalle, kohti Patsolankoskea ja Selkäkylää.

 

 

 

Vettä näytti joessa olevan runsaasti tällaisena sadekesänä; ei näkynyt alajuoksulla kiviä eikä kareja.

Linja-auton kääntämiseen tarvittava tila löytyi lopulta Kaurilan Kylätalon pihasta, jossa oltiin juuri pienellä porukalla viettämässä kesäisiä juhlia. Säikähtivät juhlijat varmasti kovin, kun linja-auto kaartaa pihaan. Ketä vieraita tulee linja-auto lastillinen? Kerroimme käyntimme syyn ja poistuimme juhlapaikalta takaisin päin, kohti Selkäkylää.

Komeat Selkäkylän maisemat taloineen vilahtelivat ohitsemme ja oppaamme sekä muutamat matkustajat täydensivät tietojamme kylästä. Murtokosken risteyksessä taas pysähdyttiin ja opas esitteli vasemmalle jäävän Pykälävaaran sekä kylän kuuluisan runoilijan Otto Rummukaisen. Linja-automme suuntasi Pykälävaaran tietä oikealle, kohti Patsolaa. Patsolasta lähdimme entiselle rallitielle, Tervavaaraan.

 

 

Tervavaaran kylää meille esitteli entinen tervavaaralainen, Jormanaisen Leena. Hän tiesi jokaisen tien varressa olevan talon ja osasi kertoa myös taloista, jotka olivat jo nyt jääneet metsän taakse katseilta piiloon. Seuraavasta risteyksestä ei menty suoraan Kutsuun ja Riuttaan päin, vaan käännyimme Kenraalinkylään. Menimme Jumpuranvaaran ja Ryösiönjoen ohitse Kenraalinkylän risteykseen, josta mm. Immosen Ensio on kertonut aikaisemmin Värtsissä.

Seuraavaksi suuntasimme Kaustajärvelle ja pysähdyimme Huoltotien risteyksessä, johon viime kesänä paljastettiin muistotaulu. Kaustajärven hautausmaan kohdalla ihailimme komeata porttia, ristiä sekä muistelukiveä. Ilomantsin tielle tultuamme kävimme Saarivaarassa päin Kahelinin talleilla saakka ja kuljimme pätkän ”naapuriin” johtavaa tietä (Mökkivaaran tietä). Sitten lähdettiinkin Ilomantsin tietä kohti Värtsilän keskustaa Hukkusuon ja Miljoonakallion ohitse. Sääperin laaksoon laskeuduttuamme käännyimme Rajan lenkille ja ajoimme Sääperin ympäri raja-aitaa hipoen. Näin matkalle varattu pari tuntinen alkoikin täyttyä ja palasimme Kylätalon pihaan.

Kotiseuturetki oli onnistunut ja hyvä idea Pitäjäyhdistykseltä. SUURET KIITOKSET kuuluvat yhdistykselle sekä erityisesti mainiolle oppaallemme Raimo Tiittaselle, joka osasi kertoilla monia mielenkiintoisia yksityiskohtia ohittamistamme kylistä. Ja olihan Ramilla apuna myös meitä ”apuoppaita”.

Vuokko Väänänen