Kyllä silmä lepää tässä kuvassa.
Meni hetki ennen kuin huomasin
kujan päässä pilkottavan rakennuksen.
Kuva henkii kartanoromantiikka
mutta jotain ranskalaistakin tulee mieleen.
”Luona penkin on puu ja puistotie,
kaiken muun vei aika, luulen…”
Tämäpä sattui..
Minulla oli tilaisuus nauttia suurten puitten alla hiljaisuudesta ja rauhasta viime viikonlopun ajan. Laatokan Valamosaarella on satoja vuosia vanhoja puita, jotka mykistävät kulkijan arvokkuudellaan. Penkkejä on myös laitettu monien puuvanhusten juurelle aivan kuten otsikkokuvassakin on.
Yleisön pyynnöstä Carola Christina Standertskjöld-Liemola vuonna 1971 Penkki,puu ja puistotie
AlpoAatos… olen kokenut monia, pysäyttäneitä hetkiäni Vanhassa Valamossa, tietoisesti jäänyt ankkuriin Luostarinlahteen, ainoastaan nauttimaan paikan kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta.
Kun Valamon saaret kerran kiertää, niin maitse kuin vesiteitse, ymmärtää millaisesta paikasta on kyse. Suosittelen lukemaan mm. Eino Salakan kirjoja saaresta ja sen elämästä.
Mistä tämä kuva on otettu? En lähde nyt arvailemaan.
Tämä Carola istui tuolissani asiakkaana kerran v.69- täällä
laulukeikalla ollessaan.
Tellervolle ja Maija-Liisalle
Kuva on otettu toukokuun lopulla 2008 toisesta olohuoneestani eli tuosta läheisestä Herttoniemen kartanonpuistosta, lehmuksien reunustamalta pääkäytävältä. Käytävän päässä pilkottaa Engelin suunnittelema huvimaja.
Olen samaa mieltä Alpoaatoksen ja Eero-Matin kanssa Vanhan Valamon kauneudesta. Oppaan kertoman mukaan eräskin jalava oli yli 600 vuotta vanha.
Eino Salakan kirjojen lisäksi kannatta lukea myös Arvi Karpovin kirjoja Valamosta ja Saara Finnin Valamo-sinisen kukan saari. Itse ihastuin kovasti myös Ivan Smeljovin kirjaan Vanhassa Valamossa.
Kyllä silmä lepää tässä kuvassa.
Meni hetki ennen kuin huomasin
kujan päässä pilkottavan rakennuksen.
Kuva henkii kartanoromantiikka
mutta jotain ranskalaistakin tulee mieleen.
”Luona penkin on puu ja puistotie,
kaiken muun vei aika, luulen…”
Tämäpä sattui..
Minulla oli tilaisuus nauttia suurten puitten alla hiljaisuudesta ja rauhasta viime viikonlopun ajan. Laatokan Valamosaarella on satoja vuosia vanhoja puita, jotka mykistävät kulkijan arvokkuudellaan. Penkkejä on myös laitettu monien puuvanhusten juurelle aivan kuten otsikkokuvassakin on.
Yleisön pyynnöstä Carola Christina Standertskjöld-Liemola vuonna 1971 Penkki,puu ja puistotie
http://www.youtube.com/watch?v=x4cWeAxnyZI
AlpoAatos… olen kokenut monia, pysäyttäneitä hetkiäni Vanhassa Valamossa, tietoisesti jäänyt ankkuriin Luostarinlahteen, ainoastaan nauttimaan paikan kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta.
Kun Valamon saaret kerran kiertää, niin maitse kuin vesiteitse, ymmärtää millaisesta paikasta on kyse. Suosittelen lukemaan mm. Eino Salakan kirjoja saaresta ja sen elämästä.
Mistä tämä kuva on otettu? En lähde nyt arvailemaan.
Tämä Carola istui tuolissani asiakkaana kerran v.69- täällä
laulukeikalla ollessaan.
Tellervolle ja Maija-Liisalle
Kuva on otettu toukokuun lopulla 2008 toisesta olohuoneestani eli tuosta läheisestä Herttoniemen kartanonpuistosta, lehmuksien reunustamalta pääkäytävältä. Käytävän päässä pilkottaa Engelin suunnittelema huvimaja.
Olen samaa mieltä Alpoaatoksen ja Eero-Matin kanssa Vanhan Valamon kauneudesta. Oppaan kertoman mukaan eräskin jalava oli yli 600 vuotta vanha.
Eino Salakan kirjojen lisäksi kannatta lukea myös Arvi Karpovin kirjoja Valamosta ja Saara Finnin Valamo-sinisen kukan saari. Itse ihastuin kovasti myös Ivan Smeljovin kirjaan Vanhassa Valamossa.