Lars Monsen: Vaellus halki Alaskan, Gummerus 2011.
Tammukoita. Kuva Jouko Varonen
Ensimmäinen painos Monsenin kirjasta ilmestyi vuonna 2009. Nyt oli tullut aika pistää kirja taas kansiin ja erähenkisten luettavaksi ja ihailtavaksi.
Monsen on koulutukseltaan opettaja ja hänen onnistuu monien testien jälkeen saada matkakumppanikseen kymmenen vuotta itseään nuorempi eläinlääketieteen opiskelija. Monen testattavan kohtaloksi koituivat pakit, kun Monsen järjesti koevaelluksia. Romantiikkahakuiset putosivat heti kärkeen kyydistä. Monsen kun testasi senkin, että miten onnistuu pari kuukautta peseytymättä tai muutama viikko koiranruualla.
Monsen kertoilee kuvin ja sanoin matkasta, joka on monenmoisia yllätyksiä täynnä. Tähtielämyksiä ovat kohtaamiset silmästä silmään mustakarhun kanssa tai tuijottelu makuupussista suoraan suden silmiin.
Matkasta on kulunut aikaa jo 13 vuotta ja Marit, matkakumppani, on valmistunut eläinlääkäriksi. Hän tuumii kirjan lopussa, että eräelämykset, mm. tämä matka, ovat antaneet hänelle voimia ja luontoelämyksiä, joita ilman ei voisi elää.
Monsen kuvaa kirjassaan myös Alaskan alkuperäisväestöä ja asukkaita. Välttämättä ei heidän suhtautumisensa valkoihoisiin ole ystävällistä, mutta kukapa nyt voisi pitkään vihata tällaista kaksikkoa, jonka tarkoitusperät ovat puhtaat, luonnon- ja ihmisrakkaus etupäässä.
Itselleni muistuivat mieleen Lapin reissut. Joskus oli minullakin vaimon kanssa melkein monsenmainen tuuri kalastuspuuhissa. Kerrankin satuimme tunturijärvelle, jossa tuliaisvarastot täyttyivät ennätysvauhtia. Yhdeksän taimenta kymmenellä ensimmäisellä heitolla. Näitä tuli muisteltua ja sitäkin, että erämaa asettaa myös ihmissuhteet tarkastelun alle.
Monsen on saanut kovaa kritiikkiä juttujensa todenperäisyydestä, esim 365pv Kalootilla -sarjaa kritisoitiin sillä että todellisuudessa Monsen majaili usein tuntureiden luxushotelleissa sen sijaan mitä (muutoin upeassa) sarjassaan antoi ymmärtää.
Mikä sitten totuus tässäkin:)
Kävin viikolla molemmat (Alaskan vaellus ja Kalootilla) kirjat kirjastosta. Mukavaa pakkaspäivien luettavaa. Kirjoissa vahva kuvitus joka lisää hyvän tarinankerronnan lisäksi mielenkiintoa. 365pv Kalootilla antaa kirjana enemmän kuin siitä tehty TV-sarja.
Suuret plussat Monsenille siitä kun on kova valjakkoharrastaja:)
Pakkasiltapäivään mekin ollaan kohta valjakolla lähdössä, sitten äänestämään.
Muistakaa käydä äänestämässä!