Pariskunta poseeraa. Kuvat Lissu
Mahdankohan koskaan saada tarpeekseni joutsenten katselemisesta ja valokuvaamisesta? Lämmin talvi ja sulat vedet ovat pitäneet joutsenet kotirannoilla talvipäiviäni sulostuttamassa.
Tässä lähirannoilla asustaa kolme kyhmyjoutsenpariskuntaa. Yhdellä pariskunnalla on viisi poikasta ja toisella vain yksi. Kolmas pariskunta on lapseton. Heitä näen ja kuvaan lähes päivittäin. He osaavat poseeratakin, varsinkin toinen heistä. Siivet pörhöllään se ui kohti rantaa ja pysähtyy katsoa tapittamaan pää kallellaan. Kääntää välillä päätä toiseen suuntaan ihan kuin kysyen, onko näin parempi?
Oheiset kuvat on otettu kolmena eri päivänä viime viikolla.
- Ruoka-aika.
Alimmasta kuvasta huomaa kuinka nuorilla
joutsenilla on juuri maisemaan sopiva
suojaväri.
Kauniita joutsenet ovat. Kylläpä ovat oppineet ihailun ymmärtämään. Eihän tässä mene enää kuin pari kuukautta, kun
joutsenet alkavat palata meillekin pesäpaikkojaan katselemaan.
Lissu, kirjoituksesi ja kuviesi jälkeen luin miniäni Maritta Lintusen novellin Jannen pää kokoelmasta Mozartin hiukset, ss.170-197. Novellissa on sitaatti:”Olen 100 000 vuotta sitten varmaan ollut sukua joutsenille ja villihanhille, sillä tunnen sellaista vetovoimaa niihin.” Soitin miniälleni ja hän kertoi, että joutsenet olivat Jean Sibeliukselle mystisiä lintuja. Sen voi lukea myös edellä olevasta sitaatista, joka löytyy säveltämesterin päiväkirjasta. Jään odottamaan Kaustajärven joutsenten paluuta. Fågeli (joutsenta pienempi lintunen, Vögellein).