Author name: Erkki Jormanainen

Luonnollista

Peräpeilit

Metsäkauriille tunnusomainen valkoinen peräpeili vilahtelee melko usein eri puolilla Värtsilää. Erään julkaisun mukaan peräpeili toimii näitten pienten hirvieläinten keskuudessa lähinnä hälytys- ja tunnistussignaalina vaaran uhatessa. Talvisilla ruokintapaikoilla ne suhtautuvat ihmisiin suhteellisen levollisesti ja luottavaisesti. Kauriitten elämää seuraillut tunnettu erämies Pekka Kunnas sanoo, etteivät ne kuitenkaan ole kesyjä. Ensimmäisen kerran metsäkauriin jäljet tavattiin Värtsilässä parikymmentä vuotta […]

Ajan patinaa

Lehtikatsaus

Uuden-Värtsilän sulattimon lakkauttaminen oli aikoinaan melkoinen mediatapahtuma. Kun asiasta oli keväällä 1967 tiedotettu, nousi paikkakunta lehtien palstoille. Myös Karjalan Maa lähetti paikalle parhaita voimiaan, toimittaja Heikki Turusen. Tuloksena oli lennokasta tekstiä, joka uumoili jo tulevaa kirjailijanuraa. Otsikko kuului: ”Uusivärtsiläläiset toisen kerran evakkoon”. ”Sinä iltana oli työläisillä muutakin kotiin vietävää kuin tyhjät eväslaukut; sinä iltana joi

Näkövinkkeli

”Lottovoitto”

”Vuoden vaihteessa Pohjois-Karjala sai lottovoiton. Se oli venäläisten kävijöiden ryntäys Pohjois-Karjalaan”, kirjoittaa kauppaneuvos Eino Tenhunen Karjala-lehdessä torstaina. Tenhusen mielestä Niiralan raja-aseman vetävyyttä on lisättävä. ”Rajalla jonossa käytetyn ajan käyttäminen ostosten tekoon olisi tuottavampaa. Viisumivapaus olisi vapaus, mutta se on kaksipiippuinen juttu. Tehdään ensin muita toimia.” Tenhusen mukaan Pohjois-Karjalassa on Niiralan raja-aseman kehittämisen lisäksi olennaisesti lisättävä

Paikallista

Surinkivi

Tämä värtsiläinen paikannimi on kuin japanin kieltä. Suomen kielessä se voisi jotain tarkoittaa, sijaitseehan paikka Piilovaaran kainalossa. Tie sinne erkanee Savikontieltä. Surinkivi on mainittu useissa Värtsin kirjoituksissa ohimennen. Olisi mukava kuulla lisää, jos joku tietää. Piilovaarassa on paikallisten tarinoitten mukaan piileskelty vainolaista, luoliakin sieltä pitäisi löytymän. Onko Surinkivellä sitten surtu? Sen verran on paikan historiasta

Ajan patinaa

Urheilua ja kulttuuria

Uuden-Värtsilän elämää 3/3 Kesäisin Uudessa-Värtsilässä pelattiin jalka- ja pesäpalloa sekä juostiin kilpaa tehtaan urheilukentällä. Naiset voimistelivat Teräksen nimissä. Luistinratoja tehtaalla oli vuosien mittaan useammassakin paikassa. Kaikki Wärtsilän tehtaat osallistuivat puulaakihiihtoihin, joita pidettiin vuoron perään eri paikkakunnilla. Ennen uutta kerhotaloa kukoisti kulttuuri entisestä vankileirin rakennuksesta tehdyllä Huvipirtillä. Siellä näytettiin elokuvia ja pidettiin erilaisia tilaisuuksia. Esimerkiksi näytelmäkerho

Paikallista

Peuhailta

Palataan vielä muutaman kuvan kera laskiaistiistain peuhailtaan kylätalolla. Siitä muodostui tapahtuma, jollaisia yksi ja toinen toivoi lisää. Iltaa viettämään ja muita kyläläisiä tapaamaan tultiin perheittäin. Ainoa tapaamani pettynyt oli pikkupoika, jolta halkesi pulkka. Vaan sattuuhan näitä. Paikalle tullut isä lohdutteli, ettei mualima tähän lopu. Ilta pimeni melko nopeasti, joten joku kaipaili pulkkamäkeen valoja. Mutta silloin

Paikallista

”Pätevä ilima”

Sää ei säikäyttänyt värtsiläisiä laskiaistiistain iltana, ei ainakaan kylätalon pihalle tehdyssä pulkkamäessä uurastaneita lapsia. ”Ihan pätevä ilima”, kommentoi eräs kymmenvuotias nassikka. ”Mukavaa kun kylätalolla on jälleen väkeä”, tuumaili kyläpäällikkö Raimo Tiittanen. Puolensataa kaikenikäistä osanottajaa vietti liikunnallista iltaa mäenlaskun ja potkukelkkakisan tiimellyksessä. Näin kadonneita kaloreita etsittiin takaisin makkaranuotion ja hernekeittopöydän ääressä. Laskiaistiistain tapahtumasta lisää huomenna.

Luonnollista

Pyryharakat

Tuisku tuivertaa, lumi lentää ajoittain vaakasuorassa Värtsilän aukeilla. Aura-autot ajelevat edestakaisin teillä, mutta silti ehtii kinostaa. Pyry ei estä harakoitten päivittäistä kokoontumisajoa emännän antimien kimppuun. Niillä näyttää jopa olevan hauskaa, kun yrittävät tuulessa roikkua talipallossa tai läskikimpaleessa. Taidonnäytteet ovat suurenmoisia, kameran kuvat antavat niistä vain kalpean aavistuksen. Ja taiteilijoita riittää, yksi, kaksi, kolme… ainakin kymmenen

Ajankohtaista

Sähkölamautin käsilaukussa

Rajavartiosto löysi sähkölamauttimen Suomeen saapumassa olleen 25-vuotiaan venäläisnaisen käsilaukusta Niiralassa. Tapaus sattui perjantaina. Esine takavarikoitiin. Sähkölamauttimen hallussapito yleisellä paikalla on kielletty. Nainen kertoi saaneensa sen lahjaksi ja unohtuneen käsilaukkuun.

Ajankohtaista

Laukkuryssä Imatralla

Imatran kaupunginjohtaja Pertti Lintunen on saanut vuoden laukkuryssän arvonimen venäjänkaupan edistämisestä. Sen myönsi Etelä-Karjalan venäjänkauppaklubi. Lintunen vastaanotti äskettäin Pietarissa myös Venäjän ulkoministeriön Luoteis-Venäjän toimiston diplomin ja mitalin. Se annettiin Imatran kaupungille yhteistyön edistämisestä Venäjän ja Suomen välillä.

Paikallista, Wärtsilän musta

Perunaopintoja

Wärtsilän mustan viljelyyn valmistautuminen edistyy. Erkki Lintusen vinkin perusteella löytyi netistä tieto, että tämä maatiaisperunalajike tunnetaan myös nimellä Karjalan musta. Rekisterinumero (?) on NGB3375. Lajin alkuperä on tuntematon. Tästä on hyvä jatkaa. Ajattelin keväällä enimpien hallojen mentyä laittaa mukulat mullan sisään kuin perunansiemenet kuunaan. Akka-aatran hankinta on harkinnassa.  Sitten vain odotellaan syksyllä satoa. Jos jollakulla

Paikallista

Värien hehkua

Värien hehku, varsinkin syksyinen ruska, jäävät päällimmäisinä mieleen Heino Turusen valokuvanäyttelyssä kylätalolla. Sunnuntaina avatun näyttelyn kuvat lämmittivät helmikuisena tuiskupäivänä. Hemppa on valokuvannut yli puoli vuosisataa, mutta pystytti vasta nyt ensimmäisen oman näyttelyn. Kuvat ovat etupäässä maisemia Jänisjoelta, Sikkerinvaarasta, Kukkovaaralta, Saariosta, Murtokoskelta, Patsolankoskelta, Hernelammelta… ”Kymmenvuotiaana oli kamera käsillä ensi kerran”, veteraani muisteli. Värtsilän kamerakerhossa innostus yltyi.

Luonnollista

Luppotuvan lauantai

Siellä oli hiljaista ja rauhallista. Aurinko paistoi. Jänikset ja hirvet olivat tampanneet avuliaina polkua sitten edelliskäynnin. Perillä paistoin perinneruokaa, lenkkimakkaraa. Kahvia kulauttelin termospullosta päälle. Etelä-Suomessa on alkanut jo talvilomaviikko, kertovat uutiset. Eksyyköhän sieltä kukaan Luppotuvalle? Täällä päin koululaiset ovat talvilomalla parin viikon kuluttua. Polku Luppotuvalle yritetään silloinkin pitää auki, jos nyt ei mahotonta myräkkää tule.

Ajan patinaa

Tehtaalla hevosia

Uuden-Värtsilän elämää 2/3 Wärtsilän tehtaalla Uudessa-Värtsilässä oli aikoinaan hevostallikin. Eila Romppanen muisteli siellä olleen lähemmäs kymmenen hevosta. Tallimestarina eli ”övöstinä” oli mies nimeltä Mielonen. Hevosmiehet kuljettivat asukkaille polttopuita laanista. Ohjaksissa olivat mm. Tarkkonen, Kuosmanen, Sallinen, Lauronen ja Eemeli Hiltunen. Siellä työskenteli myös Koistinen, Katri Helenan isä, ennen kuin kohosi työnjohtajaksi. Polttopuut olivat peräisin Wärtsilän omistamista

Näkövinkkeli

Pohjolan Monaco

Istuttiin taannoin iltapäivää erään isännän kanssa. ”Tehhään Värtsilästä Monaco”, lausui isäntä, kun tuli puheeksi kuntaliitokset. Meinasin puota tuolilta lattialle, niin oli yllättävä ehotus. Toillaanni. Pohjolan Monaco. Ainakin Värtsilän koko siihen riittäisi, netistä löytämieni tietojen mukaan Monacon koko on vajaat kaksi neliökilometriä ja Värtsilän vastaavasti 144. Jos turjailija Kirunen ehottelee Juukaa Pohjolan Parriisiksi, miksei myö tehtäisi

Paikallista

Rakennushankkeita rajalla

Tulliviikon tarinoita Niiralan raja-aseman nykyinen rakennus otettiin käyttöön vuonna 1994. Sen jälkeen sitä on peruskorjattu ja saneerattu. Pikaparannushanke on parhaillaankin odottamassa, seinien sisällä pientä remonttia lähinnä passintarkastuksen osalta. Tänä vuonna on tarkoitus päästä myös suunnittelemaan lisätilojen rakentamista. ”Tämä on pitkä ja kapea rakennus. Sitä tehtiin aikoinaan lamakauden aikana, jolloin penniä venytettiin”, kertoi Erkki Multamäki. Maakunnan

Luonnollista

Kylmyys koettelee

Värtsilän maskotti metsäkauris joutuu koville talvisin. Toistaiseksi ei ole lunta tullut ylettömästi, mutta pakkaset varmasti koettelevat tätä maailman kauneinta hirvieläintä. Paikallinen riistaväki on kiitettävästi järjestänyt talviruokintaa. Jos on hyvää onnea, voi metsäkauriita nähdä ruokintapaikoilla päivälläkin. Silloin niitä voi kiikaroida kauempaa. Lähemmäksi ei kannata yrittää, sillä ne häiriintyvät ja pomppivat metsään piiloon. Muutakin nähtävää löytyy luonnosta

Ab Wärtsilä Oy, Ajan patinaa, Historia, Uusi-Värtsilä

Kylä kukoisti

Uuden-Värtsilän elämää 1/3 Uuden-Värtsilän kylä kukoisti ja kuohui elämää siihen aikaan, kun Wärtsilä-Yhtymä pyöritti siellä tehdastaan. Näitä aikoja muistelee mielellään Eila Romppanen, 84. Hän työskenteli aikoinaan postissa Uuden-Värtsilän asemalla sekä Kaurilassa. Romppanen, os. Immonen, asuu edelleen entisen tehtaan lähistöllä sijaitsevassa omakotitalossa. Hän tuli Uuteen-Värtsilään vuonna 1948 evakkoreissulta Nurmosta ja Vimpelistä. Aviomies Ilmari Romppanen oli saapunut

Paikallista

Ystävyyttä yli rajan

Tulliviikon tarinoita Eräs tullin tehtävistä on salakuljetuksen estäminen. Melkein romanttiset pirtuajat ovat takana päin, mutta tupakkipuolella riittää yritteliäisyyttä. Aiempaa pienimuotoisemmaksi sekin on muuttunut, puolensataa kartonkia ovat suurimmat takavarikot Niiralassa nykyisin. Siitä on jo aikaa, kun paljastui rekka-autollinen, 2000 kartonkia. Viinan salakuljetus on supistunut melko vähiin. Huumeita on Niiralassa tavattu pieniä eriä, käyttövälineitä hieman enemmän. Yksi

Scroll to Top