Perunaopintoja

Siemeniä on varattu.

Wärtsilän mustan viljelyyn valmistautuminen edistyy. Erkki Lintusen vinkin perusteella löytyi netistä tieto, että tämä maatiaisperunalajike tunnetaan myös nimellä Karjalan musta. Rekisterinumero (?) on NGB3375. Lajin alkuperä on tuntematon.

Tästä on hyvä jatkaa. Ajattelin keväällä enimpien hallojen mentyä laittaa mukulat mullan sisään kuin perunansiemenet kuunaan. Akka-aatran hankinta on harkinnassa.  Sitten vain odotellaan syksyllä satoa. Jos jollakulla on Wärtsilän mustan viljelystä tarkempia ohjeita, niitä voisi ilmituoda Värtsin palstoilla.

Share

20 comments for “Perunaopintoja

  1. Myö aikoinaan viljeltiin k.o. lajiketta. Maukas perune se oli, mutta meijän mullikossa jäivät kovin pieniksi ja näin ollen tahtoivat sotkeutua korjatessa pultapaakkuihin ja kiviin.

  2. Meilläkin Mustat jäivät pieniksi vaikka oli hyvä maa. Muistaakseni varret pysyivät myös pitempään elossa kuin punaisella perunalla. Saattaa kieliä siitä,että Musta vaatisi pitemmän kesän, en tiedä. Kesäähän voisi yrittää pidentää laittamalla Mustaa aikaisemmin kasvamaan pussiperunan tapaan kasvihuoneeseen tai muovin alle. Ehkä joku tietää paremmin. Tai voihan olla, että Musta vain yksinkertaisesti vaatii pitkän kasvuajan niinkuin Lapin puikulakin.

  3. Ennen sotia ja myös sotavuosina kotonani viljeltiin talviperunaksi mustaa perunaa, lajikkeen nimeä tai alkuperää en tiedä. Perunaa kasvatettiin hietapohjaisessa maassa, joten syksyllä peruna saatiin maasta melko puhtaana. Lajike oli tasakokoista, ei kovin suurta, ja sen talvisäilyvyys oli erinopmainen senaikaisessa perunakuopassa.

  4. Lapin puikula on parina kesänä kasvanut täällä Värtsilässä hyvin. Saattaa siis mustallakin olla mahdollisuuksia. Muistaakseni Juutas Käkriäisellä oli hyviä perunankasvatusvinkkejä Lehtosen Putkinotko -teoksessa.

  5. Meidän kotona ei varmaankaan ymmärretty perunan viljelystä mitään. Ne hoituivat ikäänkuin itsestään. Parhaat perunat syötiin ja mitä jäi niin laitettiin siemeneksi. Eli juuri väärin päin. Olisi pitänyt älytä säästää hyvät perunat simeneksi ja syödä loput.

    Alkoi tulla uusia ja parempia lajikkeita. Ei ymmärretty, että näitä vanhoja tuttuja, hyviksi todettuja lajikkeita joskus vielä kaivattaisiin. Päästettiin vanhat lajikkeet katoamaan

  6. Kyllä tätä mustaa perunaa oli meilläkin joskus 70-80-luvun paikkeille asti. Jostakin syystä se sitten katosi. Varmaan satoisempien lajikkeiden tieltä.

    Tätä mustaahan löytyy Joensuun kaupoista.
    Perunan ominaisuuksia ja eri käyttökohteita löytyy Googlettaissa
    Hirvosen peruna. Tai Hirvosenperuna.com

    Tätä mustaa on kokeiltava, kunhan lumet laskee. Nyt näyttää vain vielä lisääntyvän. Työntelin tänä aamunakin lumia kolalla 5 tuntia putkeen. Piti työntää kunnan maalle, kun oma tontti on melkein täynnä.

  7. Wärtsilän musta on hidaskasvuinen eikä kovin satoisa.Perunan erinomainen maku ja säilyvyys kuitenkin korvaavat kasvatuksen vaivat.Lajin säilyttäminen on lisäksi kotiseututyötä.
    Yksi Värtsilä-Monacon tulevista brändeistä

    Mummoni mukaan,hevosen lanta lannoitukseen ja runsas usein toistuva multaus kesällä auttavat kasvamisessa.

  8. Edellä olevaan viitaten: hevosenomistajat varautukoot lannan menekkiin keväällä.

  9. Saispa joskus Värtsilä-Monaco merkkistä perunabrändiä pullon pari. Terveydeksi vain.

  10. Pitää Erkin ruveta kohtapuoliin liimailemaan ituja perunoihin, ei ne muuten kasva.

  11. Mistä kummasta työ keksittä että se mustaperuna on värtsilän musta? Meillä oli kasvamassa sitä jo 50 luvulla tuupovaaran puolella, ja sitten myöhemmin täällä värtsilässä. Ei vaan menestyny täällä “tehoviljelyalueella” olis varmaan kaivannut samanlaista kivikko peltoa kuin entisillä synnyinsijoilla. Pientä olivat mutta maukasta. Erään sateisen kesän jälkeen ei ollut kuin ruttoista perunaa ja siihen se sitten loppuikin mustanperunan viljely, musta on hyvin arka perunarutolle.

  12. Appeni Tikkalan Koirivaarassa viljeli ja kasvatti mustaa -perunaa useita vuoskymmeniä.Olimme siellä
    perunannosto talkoissa 60-90 luvulla syksyisin mielestäni se antoi yhtähyvän sadon kuin muutkin
    lajikkeet.Nosto tapahtui koneella mutta käsin
    kerättiin pellosta. Ala ei ainakaan alku aikoina ollut
    ihan pieni.Maanlaatu mustalle- perunalle piti olla
    multava ja mieluimmin hiekka peräinen savikossa se ei
    varmasti menestynyt, mutta erikoisen hyvä ruokaperuna.
    Säilyi kesälläkin hyvän makuisena paras paikka säilytykseen oli maakellari tai maakuoppa.Appeni oli
    Vanhan Värtsilän evakkoja olisikohan hän tuonut lajikkeen tullessaan sen sieltä vai oliko jostakin muulta PK-Karjalasta, ei lähtenyt koskaan asia
    puheeksi mutta uskon että sitä lajiketta viljelttiin
    jo ennen sotia Värtsilässä ja muuallakin.Oli myös rutto vapaa eikä ollut rupista. Menestystä kaikille
    joilla on haaveissa ruveta perunan viljelijäksi olkoon
    nimi vaikka Wärtsilän-musta.

  13. Vieläköhän joku lukee tätä osiota? Vaasassa on sellainen “old leidi” nimeltä Gunwor Pått, jolla on yli 200 perunalajiketta säilytysviljelyssä. Hän sanoi näiden mustien perunoiden olevan alunperin nimeltään Ezell blue. Vaikka vuosien saatossa sen perunan kuoriin on tullut pieniä värivivahde eroja niin alkuperäinen jaloste on Gunworin mainitsema.
    Minullakin on kyseistä perunaa ja nimellä Lohjan vanha musta.
    Värtsilä päiville ne perunat eivät ennätä kasvaa, mutta rajanrysäyksen aikaan voisin tuoda näytille parikymmentä tosi vanhaa lajiketta. Sellaisia 1800 – 1900 lukujen kahta puolta jalostettuja. Tunteeko joku perunan nimeltä Golden wonder jos tuntee niin sitä on hyvin vähän jäljellä.

  14. Kyllä palstoja seuraillaan ja näitä kannattaakin nostaa esille silloin tällöin, koska uusia lukijoita tulee joukkoon jatkuvasti.

    En tunne tuollaista lajiketta. Meillä oli vain mustaa perunaa, ei ollut tietoa mistä lie ollut kotoisin. Varhaisperunana oli Vanha punainen, tai Ameriikkalainen tai lyhyemmin Riikkalainen. Harmi kun sekin lajike päästettiin häviämään.

    Sitten meillä oli yksi mielenkiintoinen, maukas lajike. Sitä sanottiin “Omenaperunaksi”. Perunat olivat pienikokoisia, pyöreitä pohjaväri taisi olla keltainen ja punaisia laikkuja pinnalla. Ei niinkuin “ruusulehti”-perunassa, jossa punaiset laikut olivat silmujen pohjissa.

  15. Valkosipuleista olen siirtämässä tieto taitoani eteenpäin Suhmurassa oleville Juhani ja Heini Kultaselle, Iltarauhantie 166 siitä Suhmura viitan kohdalta pyhäselälle päin. Olen tuntenut talon rouvan pikkutytöstä asti ja hän on alkuperältään Lieksalainen. Esitän Heinille josko hän tulisi rajanrysäykseen valkosipulien kanssa. Kultasilla on villisikoja, kolme ylämaan nautaa ja samanlainen sonnin purikka, lampaita ja kesäsikoja.
    Alpon mainitsemista perunoista tunnistin sen punaisen, jota myös kutsutaan Venetmäkeläiseksi. Muuten perunoissa valinnan varaa riittä sillä Euroopan puolella linee noin 2000 perunalajiketta ja lisää jalostetaan. Moniko tietää sen, että peruna matkasi pohjois Amerikkaan eurooppalaisten siirtolaisten mukana. Andien vuoristo oli sille ylittämätön paikka.

  16. Omia perunaopintojani jatkoin perjantaina Joensuun Prismassa. Wärtsilän musta maksoi siellä 1,63 euroa/kilo. Halvimman ruokaperunan sai hintaan 0,28 euroa/kilo.

  17. Käyn torstaina 28.3. ostamassa Hirvosen Perunasta, Liperin Ylämyllyltä, Wärtsilän mustaa. Paistan osan karkean suolakerroksen päällä ja syön kuorineen voinokareen maustamana. Nam!!!

    Wärtsilän mustaa saa ostaa myös Joensuun kaupoista.

    Ierikka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *