Kylä kukoisti

Uuden-Värtsilän elämää 1/3

Uuden-Värtsilän tehdas. Kuva Eila Romppasen arkisto.

Eila Romppanen ja Wärtsilän muistoja. Kuva EJ

Uuden-Värtsilän kylä kukoisti ja kuohui elämää siihen aikaan, kun Wärtsilä-Yhtymä pyöritti siellä tehdastaan. Näitä aikoja muistelee mielellään Eila Romppanen, 84. Hän työskenteli aikoinaan postissa Uuden-Värtsilän asemalla sekä Kaurilassa.

Romppanen, os. Immonen, asuu edelleen entisen tehtaan lähistöllä sijaitsevassa omakotitalossa. Hän tuli Uuteen-Värtsilään vuonna 1948 evakkoreissulta Nurmosta ja Vimpelistä. Aviomies Ilmari Romppanen oli saapunut kylään yhtiön sähköpuolen töihin jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Molempien juuret ovat Vanhassa Värtsilässä.

”Tehtaan yhteydessä olivat sähköverstas, puusepänverstas ja laboratorio. Konttori sijaitsi alkuaikoina tehtaan johtajan Åhmanin talossa. Uusi konttorirakennus saatiin 1950-luvulla”, Romppanen kertoi.

Sulattimon rakentamiseen sota-aikana 1940-luvun alkupuolella Uuteen-Värtsilään vaikuttivat Jänisjoen voimalaitokset, jotka sijaitsivat lähellä. Saarion voimalaitos oli rakennettu 1908 ja Vääräkosken 1915. Vihtakoski valjastettiin sähköntuotantoon 1952 ja Ruskeakoski 1957.

Sähkö-osasto oli Uudessa-Värtsilässä suuri voimalaitosten takia. Nyt jo edesmennyt Ilmari Romppanen työskenteli ensin sähköteknikkona ja myöhemmin voimalaitospäällikkönä. Wärtsilä-Yhtymän lopetettua tehtaan jäi paikkakunnalle jonkin verran yhtiön toimintoja, joita Romppanen johti. Hän teki poikkeuksellisen pitkän työrupeaman Wärtsilän palveluksessa, peräti 50 vuotta.

”Ilmari työskenteli jo Vanhan Värtsilän tehtailla vuodesta 1934, jolloin meni naulapajaan 12-vuotiaana harjoittelemaan. Sittemmin hän siirtyi sähköpuolelle ja opiskeli alaa Helsingin teknillisessä koulussa”, kertoi Eila-rouva.

Viiden rintamavuoden jälkeen Ilmari oli Helsingissä Kone ja Silta –yhtiössä, kunnes tehtaanjohtaja Åhman pyysi hänet lähelle kotikunnaita. Kutsuun oli sikäli helppo vastata, että Romppasen vanhemmat asuivat Uudessa-Värtsilässä.

Omavaraisuutta

Ovenkahva.

Uuteen-Värtsilään kehittyi tehdasyhdyskunta, jossa oli omasta takaa kaikenlaista. Kaikki paikkakunnalla rakennustöissä tarvittu puutavara sahattiin tehtaan omistamalla sahalla. Höyläämö sijaitsi tehdasrakennuksen yhteydessä.

”Puusepänverstaalla tehtiin kaikkea, mitä puusta voi tehdä, ovia, ikkunoita, jalkalamppuja… Yleensä vain lasit ja saranat ostettiin muualta, naulatkin olivat firman puolesta.”

Eila Romppanen näyttää kotitalonsa ovenkahvoja, jotka ovat peräisin tuolta ajalta. ”Puuseppämestarina oli Yrjö Partanen, kotoisin Vanhasta Värtsilästä. Täkäläiset kirvesmiehet kävivät muun muassa tekemässä Wahlforssille huvilan Helsingissä.”

Rakentamista kylässä riitti. Romppanen muistelee muutaman rivitalon olleen pystyssä jo silloin, kun hän saapui 40-luvun loppupuolella. Vähän kerrallaan niitä rakennettiin lisää tien varteen. Koulu tehtiin 1951. Siellä oli 200 oppilasta.

Tehtaan romutarhalta löysi erilaisia tarvikkeita, kun vain etsi. Sinne tuli ympäri maata junalasteittain rautaromua, jota miehet ja naiset lajittelivat pienempiin vaunuihin tehtaassa sulatettavaksi. Romppaset löysivät sieltä mm. vesijohtotarvikkeet. Mikko Karasola oli romutarhan päällikkönä.

Jatkuu lauantaina…

Ilmari Romppanen (vas.) oli mukana urheiluseura Teräksen toiminnassa. Muut johtokunnan jäsenet kuvassa Tauno Huuskonen, Keijo Immonen ja C. G. Åhman. Eila Romppasen arkisto.

Share

3 comments for “Kylä kukoisti

  1. Kiitokset taas Värtsille, Erkille ja Eilalle kirjoitussarjasta ”Kylä kukoisti”. Komeaa historiaa Uusi-Värtsilästä! Kiitokset myös vielä puuseppämestari Yrjö Partaselle tuon ilmaisiin. Sillä miehellä ei taatusti ollut peukalo keskellä kämmentä. Komea kirjoituspöytä, tukeva silityslauta ja tyylikäs kukkapylväs ovat todisteena hänen käsityötaidoistaan meidän perheellä yli kuudenkymmenen vuoden takaa.

  2. Naapurin Veikon kanssa tehtiin päiväkahvin merkeissä retki lähiympäristöön. Käytiin kahvit juomassa Kaurilan kylätalolla (harmi, ei ollut piirakoita), katsastettiin näyttelyt. Ajettiin Uusi-Värtsilän raitti läpi, myöskin entinen tehdasalue, se oli ainakin osin masentava näkymä. Just ja just saattoi tunnistaa tuon kuvassa olevan rakennuksen. Vääräkosken Voimalaitoksella pysähdyttiin, sitten myös Saarion Voimalaitoksella. Siellä oli avoinna tämä SUOMEN VANHIN VOIMALAITOSMUSEO. Esittelemässä mukava nuorukainen. Käykää hyvät ihmiset tässäkin museossa ! Avoinna heinäkuun ajan kello 11-17 sunnuntai-torstai, muistaakseni. Hyvä reissu !

  3. Huomasin tämän sivun, mikä kiinnosti minua. Vietin lapsuuden lomia usein1950 luvulla ja 1960 luvun alkupuolella Uusi-Värtsilässä mummoni Ida Partasen ja tätini Vieno Lötjösen ( äitini Maila Söderin sisko) luona. Muistan mm. kun mummoni vei minut ja sisarukseni yleiseen saunaan (olikohan tehtaan/sulattamon yhteydessä). Saimme nauttia saunan jälkeen hyvältä maistuvaa limonaatia pulloista, joissa oli se jännä korkki. Selvittelen sukutaustaani, joten ilolla panin merkille, että Ukkini Yrjö Partanen, joka oli mallipuuseppä tuli esille Eila Romppasen ja Hilkka Partasen kirjoituksissa. Jo edesmennyt äitini Maila Söder kertoili mm. kun hän sotavuosina evakkoreissujen jälkeen asui perheineen Walhforssin huvilan naapurissa. Ukkini Yrjö teki puusepän töitä Wahlforsille ja äiti kävi Matinkylän koulua. Molemmat rakennukset ts. huvila ja meidän asuttama talo on purettu aikoja sitten. Onneksi äitini ehti ne vielä näkemään ennen kuolemaansa
    Minulla olisi hartain toive, jos saisin valokuvia ukkini puutöistä, jos niitä vielä olisi tallessa.
    Yst. Helena Hällström
    0405881951
    helena.hallstrom51@outlook.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *