Värtsilässä on viime aikoina mitattu jopa 30 pakkasastetta. Siperiassa kuulemma on lähes 50. Näinköhän sieltä valuu tänne vielä kylmempää. Vai mitä sanoo sääprofeetta Hemppa?
Mehtätietä kävellessä muistui mieleen eräs koulumatka 50-luvun alkupuolella. Talviaamuna isäukko sonnustautui pöllisavottaan ja minä koulutielle. Sen verran tuntui pakastavan, etten ottanut suksia alle, vaan lipsuttelin tossuissa metsän läpi rekijälkeä. Ohi meni joku savottalainen hevosen kanssa. Heppa huurusi, reen jalakset kitisivät ja aisakello kilisi.
Kolmen kilometrin kävelyn jälkeen olin koulun pihalla ja ihmettelin, kun muita ei näkynyt. Opettaja avasi ikkunan ja huuteli, miksi olin niin pakkasella tullut kouluun. Edellisenä päivänä oli muka sovittu, että 30 astetta on pakkasraja.
Taisin olla ainoa koulukas, joka ei sattunut sitä kuulemaan. Sen verran oli aina tohinaa kavereitten kanssa, että tärkeätkin tiedotukset saattoivat mennä ohi korvien.
Aikani lämmittelin opettajan lukaalissa. Hän oli nuori ylioppilastyttö, mutta mahdottoman pätevä virassaan. Paluumatkalla ei metsän sisällä paleltanut. Siellä on aina lämpimämpää kuin peltoaukeilla, joita kävellessä nykyisinkin tahtoo nipistellä poskipäitä.
En kehdannut kertoa opettajalle, ettei meillä ollut kotona pakkasmittaria. Sellainen hankittiin vasta joskus myöhemmin. Huusholliin oli tärkeämpiä ostoksia.
Teksti: Erkki Jormanainen
Upeita kuvia.
Kyllä se näin on siperian suunnalla olevaa korkeapainetta kannattaa seurata, se tosin ohimennen vilahtaa TV :n säätidotuksissa.
Tarkkaan kun katsoo ja kuuntelee onko siellä suunnalla koerkeapaineen selänne ja minkälainen, laajeneva ja liikkuva. Jos se laajenee ja varsinkin liikkuu länteen päin on odotettavissa talvella pitkiä pakkasilmoja ja kesällä se tietää kuivia helteitä. Vain Etelä euroopan tai Atlantilta lähtöisisn oleva matalan rintama joka kiertää euroopan kautta Suomeen voi häiritä tai rikkoa itäisen korkeapaineen.
Olipa kauniita kuvia pakkasesta.
Tulivatko sinulle perille kuvat jotka lähetin ?
Sain niitä täällä ruotsissa Tikkaselta ja ajattelin lähettää eteenpäin koska olivat niin kauniita mielestäni , ne linnutkin .
En osannut suoraan lehdenpalstalle .
Siellä oli tosiaankin kylmää ja pakkaskaunista.
Täälläkin on juuri 11- astetta .
Tervehtien Maila
Minäkin joskus katselen Tv:stä säätietoja Venäjän suunnasta ja usein sellainen ilma on täällä meidän rajallakin – näin yksin- kertainen on minun ajatelmani, kun en ole profeetta.
Olen ihan mahoton ikkunasta katselija ja huokailen kauniita näkymiä
kun en paljon muuta pysty. Mirja
Pakkasmittarin puuttuminen huusholleista oli enemmänkin
sääntö kuin poikkeus.
Melkein mahdoton tehtävä oli kuljettaa sukset täpö-
täydessä linja-autossa kaupunkikouluun.
Koska meilläkään ei ollut vielä pakkasmittaria,
kannoin sukseni aamupimeässä lähimpään taloon jossa
sellainen hienous oli, matkaa lienee ollut pari
kilomteriä.
No, elohopeahan oli niin alhaalla, että tuskin näkyi
mittarin alareunasta. Jätin sukset naapuriin, mutta
koulusta tullessa oli sitten jäätävä pois heidän
pysäkillään ja kannettava kumirenksuilla yhteen sidotut
sukset kotiin.
Saattoi olla, että tuon tapauksen jälkeen meidänkin
ikkunaamme tuo tarpelliseksi havaittu kapistus hankittiin
tai sitten ei.
Radion ja TV:n säätiedotukset ja varsinkin niitä edeltävät juonnot ovat kovasti kiinnostuneet vapaa- ja loma-aikojen sääoloista. Ennen vanhaan oli toisin. Silloin kyseltiin tuvan pöydän äärellä, voiko tänään niittää luokoa pellolle, pääseekö puimahommiin, voiko nostella heiniä seipäiltä latoon jne. Sääolosuhteet olivat leipäkysymyksiä eivätkä rannalla lököilyn edellytyksiä. Tämä ei ole naljailua, mutta toivoisin Pirjon (entinen oppilaani Hämeenlinnan tytölyseosta) joskus kysyvän meteorologiltaan, onko huomenna hyvä heinänkorjuupäivä.
Muistan, kuinka isällä oli tapana aamuisin käydä ns. kolkkakammarissa napauttamassa seinälle ripustettua ilmapuntaria. Viisarin liikahdus ilmoitti, mihin suuntaan sääolot olivat menossa.
Tuo ilmapuntari on nyt kotini seinällä. Sain sen isältäni ennen hänen menoaan tuon ilmasiin. Siinä on messinkilaatta, jossa lukee: E. Lintuselle P.-K.M:seuralta III:p.kokotal.kilp.v.1916
– Ilmapunterin tekstit ovat ruotsinkieltä vasemmalta oikealle:
STORM REGN OSTADIGT VACKERT MYCKET TORRT. – Kaksi viisaria näyttävät, mihin suuntaan sää on liikkunut edellisen tarkastelun jälkeen. – Pyöreän ilmapuntariosan yläpuolella on lämpömittari, jossa kaunis elohopeaputki. – Tätä kirjoittaessani viisari on ohittanut tekstin MYCKET TORRT. Hei,
Pirjo Nuotio! Pane villaista päällesi, kun menet lenkille! varoittaa entinen opettajasi Fågeli.
Kerronpa samaan syssyyn, miten kävi ensimmäiselle pakkasmittarille, joka sitten vuosien saatossa meille hankittiin. Se oli minusta tavattoman kiinnostava kapistus, varsinkin teki mieli ottaa selvää, mikä kumma siellä sisällä liikkui. Niinpä hain vasaran ja selvisihän se.
Ihmetys oli sitä suurempi, kun kiiltävät elohopeakarpalot pyörivät pitkin lattiaa. Ne olivat niin vilkasliikkeisiä, etten millään saanut sormilla kiinni.
Ainakin keskisuuri konflikti siitä syntyi erilaisine seuraamuksineen. Silloin ei ollut ainakaan minulla tietoa elohopean lääketieteellisistä haittavaikutuksista. Sellaisia ei kaiketi ilmennyt, kun en edes maistellut ainetta.
Sieltähän Erkin seinältä se Lintulan ilmapuntari sitten löytyi! Hyvä että on tallessa, liekkö samalla seinällä se vanha sukupuutaulu?
Ruotsalaiset meteorologit ennustelivat vanhan vuoden syksyllä, että tästä talvesta tulisi Pohjoismaissa erittäin kylmä, jopa huomattavasti kylmempi kuin kaksi edellistä. Näille visioille on tähän asti lähinnä naureskeltu, mutta mene ja tiedä; onhan tällä viikolla jo ollut hyvä alku. Tänä aamuna ennen viittä oli -33 C, mutta päivällä noustiin jo pariinkymmeneen.
Henkilökohtaisesti kyllä tietyllä tavalla nautin talven paukkupakkasista ja kesän helteistä; en siksi että varsinaisesti pyrkisin ääreislämpötiloihin vaan siksi että mainittuihin olosuhteisiin liittyy yleensä kirkkaus eli auringonpaiste. Olen korkeapaineesta hyvilläni, vierastan kaikenlaista sadetta vaikka tarvitsenhan toki kesällä pelloille vettä ja talvella hiihtämiseen lunta.
Nyt kun vihdoinkin tuli taas se aika, että pääsemme kehuskelemaan pakkaslukemilla, kävin muistelemaan joitakin menneitten talvien sääilmiöitä. Havaintojani en ole sen kummemmin kirjannut mihinkään ylös, kaikki seuraavat tiedot ovat tallennettuna henkilökohtaiseen kovalevyyni, joka -kiitos Luojalle- on ainakin näihin päiviin saakka pelannut kohtuullisen hyvin.
Kylminä talvina ovat jääneet mieleeni alkuvuodet 1985 ja -87. Pakkaslukemat olivat alimmillaan 37-38 C ja pakkaskausi oli molempina mainittuina ajankohtina varsin pitkä.
Kylmimmät lukemat olen kuitenkin nähnyt mittareissa Uudenvuodenpäivän iltana v. 2003, jolloin meillä oli -41 ja Ukkilassa Seppäläntiellä -43 C. Dieselautomme toimi kyllä muuten moitteettomasti siinäkin kelissä, mutta kierroksia moottoriin ei saanut millään (kävimme autolla Ukkilassa ruokkimassa hevosen).
Pakkasjaksohan alkoi silloin edellisen vuoden Tapaninpäivänä ja siitä eteenpäin kahtenakymmenenäkahtena (22) peräkkäisenä vuorokautena oli kylmempää kuin -20 C.
Helmikuun alkupuolen lukemana on jäänyt mieleen jostakin viime vuosikymmenen puolivälistä -37 C.
Erityisen leutona ja sateisena muistuu mieleen talvikausi 1980-81. Talvi oli muistaakseni normaalin pituinen ja tuli aivan oikeaan aikaan. Talvikalalle päästiin, josta juuri on jäänyt mieleen se, että tuuratöitä ei avannoilla tarvinnut aloituksen jälkeen kertaakaan koko talvena tehdä. Leuto sää ja jatkuvat lumisateet estivät paksun jään muodostumisen, joten avantojen ohut jääkansi oli aina helppo puhkaista pelkällä lapiolla.
Lunta oli oikeasti paljon; läksimme Helluntaina (toukokuun puolivälissä) retkeilemään Ruunaan alueelle Lieksaan. Kannaksilla ja rinnemailla oli helppo kävellen liikkua, mutta notkoissa oli upottavaa soselunta miltei kainaloihin asti!
Toinen mieleen jäänyt erikoinen lumitalvi oli sotaväkitalveni 1983-84. Isäni pyysi minua ottamaan valokuvia harvinaisen suurista lumimääristä. Näin sitten tein, ja kun olen myöhemmin niitä kuvia katsellut, sitä lunta on kyllä oikeasti ollut paljon. Keväällähän sitten tietysti riitti tulvavesiä; Sääperin pinnan olen nähnyt korkeimmillaan Vapunpäivänä -84.
Erityisen sateisina kesinä näin maamiehen mieleen ovat jääneet v.1987, 1998 ja 2004. Mainittuina vuosina runsaat sateet tuottivat oikeasti tiettyjä ongelmia, mutta se riskihän tähän ammattiin sisältyy.
Mieleisiä helteitähän eli kuivia kesäkausia oli ainakin yhtenä vuonna viime vuosikymmenellä ja tuoreemmalti tietysti viime ja toissa vuonna. Kaikkien ulkotöiden tekeminen oli todella helppoa, kun ei tarvinnut pelätä sadetta!
Minulla mieleeni on painunut tapaninpäivä vuosituhannen alkupuolella, saattoi olla juuri 2003.
Pakkasta oli -37C Sääperillä, autossa ei vaihdekeppi liikkunut mihinkään ja oli lentokentälle lähtö. Seuraavana päivänä saapuessani Bangkokiin, asteet olivat siirtyneet melkein saman verran plussan puolelle. +33C eli seitsemänkymmenen asteen ero vuorokauden sisään!
Normaali talvisää.. sanotaan säätiedotteissa. On se uskottava. Vietin tänään iltapäivän tuolla raittiissa ulkoilmassa. Kävin kalaverkoilla kun alkoi olla kohta viikko edellisestä käynnistä. Varasin kamerankin mukaan, että ottaisin teille havainnollisia kuvia talvikalastuksesta normaalissa talvisäässä. Pakkasta noin 28 varjossa.
Tuli kuitenkin pari mutkaa matkaan. Ensiksikin en muistanut miten itselaukaisin saadaan päälle. Sitten ajattelin räpsiä muutamia kuvia sieltä täältä, mutta kameran suljin ei auennut vaikka vaihdoin uudet patterit. Lienee ollut jäässä.
Katselkaa mielikuvia mielenne mukaan.. Huuruinen ukko sulattelee näppejään avannossa, matikan sotkema verkko läjässä jäällä, hauki piehtaroi lumessa ja korppi seuraa lähistöllä jäisikö hänelle mitään nokkaan pantavaa
Sydäntalvinen sää näyttäisi jatkuvan vielä ainakin pari päivää. Tänä aamunakin oli vielä -32 C ja lunta maassa aivan riittävästi. Kuusamon Kiutaköngäs niittää nyt mainetta Suomen kylmimpänä paikkana. Sääaseman rouva sanoi eilisessä haastattelussa olevansa hiemen huolissaan, jos ennätys hyvinkin luiskahtaa muualle. Ei luiskahtanut, ainakaan viime yönä jolloin neljänkympin raja meni rikki.
Kovan pakkasen ystävänä olen vilpittömästi iloinen kuusamolaisten puolesta. Eihän pakkasennätysten suinkaan aina pidä kuulua pelkästään lappalaisten etuuksiin. Kittilässä, Sallassa ja Sodankylässä tuskaa lisää vielä entisestään tieto, että Ruotsin Jokkmokkissa saavutettiin toissapäivänä jo -42 C. Tietysti itseänikin hieman harmittaa, kun ruotsalaisten pitää tässäkin lajissa meitä suomalaisia nöyryyttää. Kiekkokulta meillä vielä on, mutta pysyykö…?
Viikon pakkasjakso ei ole ainakaan vielä tuonut mukanaan mitään erityisiä ongelmia. Kellarissa piti paria putkea vähän föönätä, kun unohdin laittaa patterin päälle ja traktori yskähtelee tankkiin jääneitä kesädieselin jämiä nieleksiessään, mutta periksi ei anneta; mikä ei tapa, se vahvistaa. Puuta palaa, syystalven säästöjä tuhotaan urakalla joka päivä kolmessa uunissa (leivinuuni, kamarin uuni ja hella). Sauna toimii sähköllä, mutta silläkin on kätevä lämmittää talon toista päätä.
Nautitaan talvesta, niin voimme sitä enemmän olla hyvillään myös kesästä.
tuntuupa tuo artkinen ilma täällä etelä-suomessakin.Nurmijärvellä(Klaukkalassa) pakkasmittari näytti aamulla -26astetta.saas nähdä meneekö -30astetta rikki viikonloppuna.kelmeä aurinko nousee taivaanrannan takaa.sekin alkaa lämmittää mukavasti tuolta ikkunan takaa,kun nuo pakkaslukemat laskevat.Jospa ensi kesä olisi poutainen,kun tämä talvi pitää meitä otteissaan.
Keskilämpötilalleen talven tähän asti kylmin päivä kääntyy ehtoopuolelle. Aikaisin aamulla 28, auringon nousun aikaan 31, iltapäivän auringossa 22 ja nyt jo 25 C.
Katsoin Farmitin sääpalvelusta Värtsilän täsmäsään (mainittu palvelu on erinomainen, koska se tuntee yhä myös lakkautetut paikkakunnat). Sen mukaan ensi yö ja huominen maanantai mennään vielä kuluneen viikon aikana tutuksi tulleella nuotilla varsin huurteisissa merkeissä; jonkinlaista sään lauhtumista tapahtuu vasta tiistain vastaisena yönä. Mitenkään rysähtämällä ei kevät vielä sittenkään paina päälle, vaan pikkuhiljaa edetään tasolle
-20-10 C. Tiistaista eteenpäin sää on todennäköisesti varsin pilvinen, mutta ei onneksi mainittavasti sateinen.
Traktorilla otin rehut navettaan, mutta autoa ei viitsinyt tänään käynnistää, kansalaisvelvollisuus käytiin suorittamassa apostolin kyydillä ja samalla lenkitettiin lappalaiskoiramme Ukko. Sekin kirjaimellisesti ”äänesti” koulun pihalla Mantsisen Toinia, mutta eipä hänellä taida tämänpäiväisessä vaalissa siitä huolimatta olla juuri mahdollisuuksia.
LÄMMIN osanotto Kuusamoon, Sallan todennäköisesti viritetty mittari vei teiltä pakkasennätyksen, mutta eihän tämä talvi vielä ole ohitse; pankaahan paremmaksi mentaliteetilla ”kuollaan sitä vielä meilläkin”!